Ero sivun ”Otto von Bismarck” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p lyöntivirhe |
||
Rivi 67:
Yllättäen Augustenborgin herttua Fredrik vaati herttuakuntaa itselleen. Lisäksi löydettiin toinenkin syy puuttua asioihin. Fredrik VII oli laatinut perustuslain, joka koski sekä Tanskaa että Schleswigiä. Tanska halusi luopua Holsteinista ja liittää Schleswigin kiinteästi itseensä. Asia nosti suuren kohun Saksan liiton liittopäivillä Frankfurtissa. Se tuomitsi Tanskan ja ryhtyi tukemaan Augustenborgin herttuaa. Bismarck näki tilaisuuden tulleen. Häntä ei kiinnostanut ruhtinaskuntien kohtalot Tanskan alaisuudessa vaan halusi liittää ne Preussiin. Augustenborgin herttuaan hän suhtautui kylmästi.<ref>Grimberg,C.:Kansojen historia, osa 19,350-352,1984</ref>
Bismarck julisti Tanskan syyllistyneen törkeään oikeuksien polkemiseen ja sai Itävallan puolelleen. Saksan liitto antoi maille valtuudet vallata herttuakunnan. Ne esittivät Tanskalle uhkavaatimuksen 16. tammikuuta 1864. Kahden vuorokauden kuluttua alkoi sota, jossa Tanska murskattiin ja koko Jyllanti miehitettiin. Dybbølin taistelussa Tanskan
Bismarck ei juurikaan piitannut Schleswig-Holsteinin hallinnasta tehdystä sopimuksesta. Hän sanoi 28. helmikuuta 1866, että asioiden kehitys tekee välttämättömäksi sotilaallisen välienselvittelyn Itävallan kanssa. Pitäisi neuvotella liitosta [[Italia]]n kanssa ja [[Napoleon III]]:lta pyydettävä takuut että tämä konfliktin syttyessä ei hyökkää Preussiin. Italiaa houkuteltiin että se saa Itävallan kärsittyä tappion [[Venetsia]]n hallintaansa. Napoleon III lähestyttiin, mutta tämä ei osannut vastata mitään.<ref>Grimberg,C.:Kansojen historia,osa 19, 356-358</ref>
|