Ero sivun ”Ensimmäinen afgaanisota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Sota |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 37:
Šudža' Šah osoittautui pian heikoksi hallitsijaksi. Hänellä ei ollut joukkoja tai poliittista kannatusta. Henkivartoineen hän linnoittautui Kabulin [[Bala Hisar]]in linnoitukseen jättäen käytännön hallitsemisen briteille. Brittien komentoon oli lähetetty Kabulin valtauksen jälkeen vanha kenraaliluutnantti [[Willian Elphistone]], jolla ei ollut realistista tilannekuvaa mahdollisesti vanhuutensa vaikutettua hänen henkisiin kykyihinsä. Macnaghten pyrki puolestaan lähinnä etenemään urallaan ja hän lähetti Intiaan vain suotuisia tilannekatsauksia. Briteistä vain Burns oli perillä Afganistanin tilanteen todellisesta luonteesta, mutta Macnaghten ja Elphistone eivät häntä kuunnelleet. Brittivaruskuntien läsnäolo alkoi puolestaan herättää närää paikallisissa. Sotilaiden ostovoima aiheutti inflaation, joka heikenssi esimerkiksi muiden yhteiskuntaluokkien ostovoimaa ja myös brittien maksamien lahjusten arvoa. Sotilaiden käytöstä pidettiin myös epäislamilaisena ja paikallisia tapoja loukkaavana. Vuoden 1841 lopussa afgaanit alkoivat hyökkäillä brittien kaukaisempia varuskuntia vastaan samalla, kun talven [[lumi]]sateet tukkivat Intiaan johtavat solat.<ref name="afg" />
2. marraskuuta 1841 Alexander Burns murhattiin. Murhan tarkemmat yksityiskohdat tai sen motiivi ovat jääneet epäselväksi. Brittien hallintokoneist eei reagoinut murhaan mitenkään ja tämä oli heikkouden osoitus. Kolme viikoa murhan jälkeen Kabuliin saapui Dust Muhammadin vanhin poika [[Muhammad Akbar Khan]], joka oli huomannut tilaisuuden koota yhteen brittejä vastustaneet hajanaiset ryhmät. Kabulissa britit huomasivat olevansa käytännössä piiritettyjä.<ref name="afg" /> Afgaanit olivat tuoneet tykkejä brittiarmeijan leirin lähistön kukkuloille, josta he tulittivat leiriin. Yritys ajaa afgaanit tiehensä 23. marraskuuta päättyi tappioon.<ref name="vaw" /> Macnaghten murhattiin neuvotteluissa kapinallisten johtajien kanssa ja brittien johtoon jäi näin Elphistone. Elphistone päätti evakuoida koko Kabulin 16 500:n miehen varuskunnan [[Jalalabad]]iin talvella ilman asianmukaisia varustuksia. Samalla hän luotti Akbar Khanin sanaan brittien häiriöttömästä vetäytymisestä. Brittikolonna lähti Kabulista 6. tammikuuta 1842 mukanaan armeijaan liittyneet siviilit, naiset ja lapset.<ref name="afg" /> Sotilaiden määrä olio noin 4 500 ja heistä eurooppalaisia oli noin 700.<ref name="vaw">{{Kirjaviite | Tekijä = Harold E. Raugh, Jr | Nimeke = The Victorians at war, 1815–1914 :an encyclopedia of British military history | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 7-8 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = ABC-CLIO | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 1-57607-926-0 | Kieli = {{en}} }}</ref> Akbar Khan halusi todennäkköisesti tuhota britit matkalla, eikä päästää heitä Jalalabadiin, josta he olisivat palanneet kesän tullen. Sitä paitsi hän tuskin olisi edes voinut pitää lupaustaan häiriöttömästä kulusta. Brittien käyttämät solat olivat Dorranien vaikutusvallan ulkopuolella olevien [[Ghelzait|Ghelzaiden]] hallussa. Brittikolonna päätyikin hyölkkäyksen kohteeksi kaikilta suunnilta. Heimosoturit surmasivat tai ottivat heidät vangeiksi. 150 kilometrin matkasta selviytyi vain muutama sepooy ja vain yksi britti, kirurgi William Brydon, joka saapui Jalalabadiin 13. tammikuuta. Elphistone oli jäänyt vangiksi ja hän kuoli vankeutensa aikana. Šudža' Šah oli saanut surmansa heti poistuttuaan Bala Hisarin suojista.<ref name="afg" />
==Seuraukset==
| |||