Ero sivun ”Jeff Beck” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
siistim
Rivi 35:
Kokoonpano teki vielä [[Donovan]]in kanssa singlen "Goo Goo Barabajagal (Love is Hot)" joka saavutti [[Yhdistynyt kuningaskunta|Isossa-Britanniassa]] sijan 6 ja Yhdysvalloissa sijan 36.<ref>New Illustrated Rock Handbook - Salamander Book ISBN 0 86101 595-9</ref>
 
Sisäisten kitkojen vuoksi Stewart ja Wood jättivät yhtyeen vuonna [[1969]] ja perustivat [[The Faces]] -yhtyeen. Wood liittyi myöhemmin [[The Rolling Stones]]iin. Beckin piti alun perin muodostaa kokoonpano Stewartin, basisti [[Tim Bogert]]in ja rumpali [[Carmine Appice]]n kanssa, mutta loukkaantuminen auto-onnettomuudessa ja toipumisaika pilasivat suunnitelman.<ref name="Soundi-kirja"/>
 
Toivuttuaan Beck kokosi uuden The Jeff Beck Groupin. Tähän kokoonpanoon kuuluivat mm.muun muassa rumpali [[Cozy Powell]] sekä kosketinsoittaja
Max Middleton. Musiikillisesti yhtye siirtyi lähemmäksi [[Fuusiojazz|fuusiomusiikkia]].
 
The Jeff Beck Groupin toisenkin kokoonpanon hajottua vuonna [[1972]] Beck muodosti trion nimeltä [[Beck, Bogert and Appice]] Carmine Appicen ja Tim Bogertin kanssa heidän Cactus-yhtyeensä hajottua. Tämäkään yhtye ei saavuttanut merkittävää menestystä ja hajosi pian, vaikka se sai pienen hitin [[Stevie Wonder]]in ''Superstition''-kappaleen versiollaan. Beck soitti myöhemmin soolokitaraa Wonderin ''Talking Book'' -levyllä.
 
===Instrumentaalimusiikin parissa===
 
Vuonna [[1975]] Beck teki [[jazz]]henkisen instrumentaalilevyn ''[[Blow by Blow (albumi)|Blow by Blow]]'', joka odottamattomasti sai positiivista palautetta ja saavutti 4. sijan [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] listoilla. Tällä albumilla Beck teki tunnetuksi [[Talk box]] -efektilaitteen. Albumin suunnitteluvaiheessa hänelle tarjottiin The Rolling Stonesista eronneen Mick Taylorin paikkaa yhtyeen soolokitaristina. Koesoiton järjestely oli sekava, eivätkä yhtyeen jäsenet olleet kertaakaan yhtäaikaa paikalla. Toisaalta Beck halusi tehdä oman albuminsa jo varatun tuottaja [[George Martin]]in kanssa. Päätös pysyä The Rolling Stonesin ulkopuolella ei kuitenkaan ollut helppo.<ref>Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World - lisälehti Guitar Legends 2005 s.14 (englanniksi)</ref><ref>Mick Jagger ym. ''Rolling Stones omin sanoin''. s. 170. Ajatus-kirjat 2007. ISBN 978-951-20-7049-7.</ref>
 
''Blow by Blow'ta'' seurasi yhteistyö kosketinsoittaja [[Jan Hammer]]in ja rumpali Narada Michael Waldenin kanssa albumilla ''[[Wired (Jeff Beckin albumi)|Wired]]'' [[1976]]. Tämäkin albumi oli arvostelumenestys.
 
[[Jeff Beck levytti 1980-luku|1980]]- ja [[1990-luku|1990-luvuilla]] Jeff Beck levyttivain satunnaisesti: tuotantoa olivat ''[[Flash (albmumi)|Flash]]'' [[1985]], (mukana Rod Stewart ja Jan Hammer), ''[[Guitar Shop]]'' [[1989]], ''[[Crazy Legs]]'' [[1993]], ''[[Who Else]]'' [[1999]] ja ''[[You Had It Coming]]'' [[2001]]. Jeff Beck sai kolmannen [[Grammy-palkinto|Grammy]]nsa parhaasta rockinstrumentaalista kappaleesta "Dirty Mind" levyltä ''[[You Had It Coming]]''. Vuoden [[2003]] levyllä ''[[Jeff]]'' kahden viimeisimmän albumin uusi sähkökitaratyyli jatkui hallitsevana. Kappale "Plan B" tältä levyltä toi neljännen Grammyn jälleen parhaasta rockinstrumentaaliesityksestä.
 
==Jeff Beckin merkitys rockmusiikille==
Rivi 58:
Beck oli ensimmäisiä jotka varsinaisesti hyödynsivät kitaran efektejä kuten säröpedaali ja feedback. Lavalla hän saattoi soittaa käyttäen vain otelaudan kättä toinen käsi selän tai niskan takana.
 
Beckin työ The Yardbirdsissä ja The Jeff Beck Groupin albumilla ''[[Truth]]'' 1968 uursivat uraa erityisesti bluespohjaiselle [[metallimusiikki|heavy metalille]], joka kehittyi varsinaisesti [[1960]]- ja [[1970]]-lukujen vaihteessa.
 
Beckin ongelmana on ollut ailahteleva johtajuus kokoonpanoissaan. Tämän on katsottu estäneen ensimmäisen Jeff Beck Groupin suuren läpimurron, vaikka sen työ osaltaan raivasi tietä uudelle musiikkityylille.<ref>Ritchie Yorke, Led Zeppelin : The Definitive Biography (1995) ISBN 0 86369 648 1</ref>
Nykyisin [[Seymour Duncan]] valmistaa Jeff Beck -[[kitaramikrofoni]]a, jota pidetään erityisesti rock- ja metallimusiikille sopivana.
Rivi 103:
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]
[[Luokka:Englantilaiset muusikot]]
[[Luokka:Englanti