Ero sivun ”Zinovjev-kirje” versioiden välillä

'''Zinovjev-kirje''' oli vuonna 1924 [[Britannia]]ssa julkisuuteen tuotu väärennetty kirje, jossa neuvostoliittolaisen [[Kommunistinen internationaali|Kommunistisen internationaalin]] toimeenpanevan komitean puheenjohtajan [[Grigori Zinovjev]]in nimissä osoitettu [[Britannian kommunistinen puolue|Britannian kommunistisen puolue]]en keskuskomitealle<ref name="chalineerich"/>. Kirjeessä yllytettiin kommunisteja mellakointiin ja hyökkäilyyn yhteiskuntajärjestystä vastaan Britanniassa ja sen siirtomaissa<ref name="chalineerich"/>. Tarkoituksena oli todistaa, että Työväenpuolueen ja Britannian kommunistisen puolueen välillä olisi yhteys Neuvostoliittoon ja näin aiheuttaa vaalitappio pääministeri [[Ramsay MacDonald]]in johtamalle [[Britannian työväenpuolue|työväenpuolueen]] hallitukselle<ref name="chalineerich"/>. Kirjeen allekirjoittajiksi oli merkitty Zinovjevin lisäksi Kominternin toimeenpanevan komitean brittiedustaja [[Arthur MacManus]] sekä sen sihteeri [[Otto Wille Kuusinen]].

Kirjeen julkaisi konservatiivinen ''[[Daily Mail]]'' -lehti 25. lokakuuta 1924, vain neljä päivää ennen [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaalit 1924|parlamenttivaaleja]], jolloin aikaa sen aitouden selvittämiseen tai kiistämiseen ei juuri jäänyt<ref name="chalineerich"/>. ''Daily Mail'' julkaisi samassa yhteydessä myös pääkirjoituksen, jossa työväenpuolueen johtoa syytettiin veljeilystä kommunistien kanssa ja jopa käskyjen ottamisesta näiltä. Kirje asetti MacDonaldin hallituksen huonoon valoon, sillä se oli hiljattain tunnustanut Neuvostoliiton ja pyrkinyt normalisoimaan Britannian suhteita maahan. Vaikka sekä työväenpuolueen että Neuvostoliiton johto kiisti kirjeen aitouden, se aiheutti Britanniassa "punapelon". Ramsay MacDonaldin vähemmistöhallitus<ref name="chalineerich"/>, jota tuki [[Liberaalipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|liberaalinen puolue]]<ref name="chalineerich"/>, oli jo aiemmin kaatunut [[Epäluottamuslause|epäluottamusäänestykseen]].<ref name="chalineerich"/>.

Vuonna 1967 ''[[Sunday Times]]'' julkaisi tiedon, että kirjeen oli todellisuudessa laatinut joukko [[Berliini]]ssä asuneita venäläisiä [[Valkoiset emigrantit|valkoisia emigrantteja]], joiden motiivi olisi estää Britannian ja Neuvostoliiton diplomaattisten suhteiden normaalisointia, joitamitä työnväenpuolue ajoi ulkopolitiikassa <ref name="chalineerich">{{Kirjaviite | Tekijä = Chaline, Eric Chaline| Nimeke = Maailmanhistorian suurimmat huijaukset ja ihmiset niiden takana| Vuosi =2011 | Luku = | Sivu =112-116 | Selite = Punikit piilosilla: Zinojevin kirje| Julkaisupaikka = Singapore| Julkaisija =Schildts | Suomentaja = Leena Nilsson| Tunniste = | Isbn = 978-951-50-2122-9| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 2.1.2018 | Kieli = }}</ref>.

''Sunday Timesin'' väite käynnisti ensimmäisen sisäisen tutkinnan ulkoministeriössä kirjeen alkuperästä<ref name="chalineerich"/>. Kirjeen alkuperää ei kuitenkin silloin vielä julkaistu, koska se julistettiin salaiseksi materiaaliksi<ref name="chalineerich"/>.

Vuonna 1998 [[Tony Blair]]in työväenpuolueen johtama hallitus nimitti Britannian ulkoministeriön historiantutkijan Gill Bennettin tutkimaan Zinojevin kirjeen alkuperän<ref name="chalineerich"/>. Bennettin tutkimukset päätyivät siihen lopputulokseen, että kirjeen laatijat olivat joukko Riiassa, Latviassa asuneita valkoisia venäläisiä emigrantteja, jotka olivat toimittaneet kirjeen Britannian salaisen palvelun agenttien haltuun<ref name="chalineerich"/>.

Bennettin tutkimusten mukaan salainen palvelu olisi tilannut kirjeen venäläisiltä emigranteilta tai salainen palvelu olisi vain käyttänyt kirjeen sisältöä hyväksi neuvostovastaisessa propagandassa<ref name="chalineerich" />. Kirje lähetettiin Lontooseen, missä [[Secret Intelligence Service|SIS]] eli nykyinen [[MI6]] tutki sen sisällön<ref name="chalineerich" />. Bennettin tutkimusten mukaan kaksi SIS:n agenttia, Desmond Morton ja Joseph Ball, olivat toimittaneet kirjeen niin ulkoministeriöön kuin ''Daily Mailin'' toimitukseen muutama päivä ennen ennenaikaisten parlamenttivaalien alkamista<ref name="chalineerich" />. Sekä Mortonilla ja Ballilla oli yhteyksiä konservatiivipuolueeseen<ref name="chalineerich" />. Bennettin tutkimuksen tuloksena todetettiintodettiin, ettei SIS:illällä ollut mitään osuutta kirjeen laatimisessa ja ettei kyse ollut salaliitosta, vaikka SIS:in henkilökunnassa oli konservatiivipuolueen kannttajiakakannattajia<ref name="chalineerich" />.