Wikipedia

Ero sivun ”Suomen kielipolitiikka” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
muotoiluja
Rivi 1:
[[Kuva:Abckiria.jpg|thumb|200px|[[Mikael Agricola]]n ''[[Abckiria]]n'' näköispainoksennäköis­painoksen etusivu.]]▼
'''Suomen kielipolitiikka''' tarkoittaa [[Suomen valtio]]n suhdetta eri [[kieli]]in ja eri kieliä puhuviin ihmisryhmiin. Suomen [[Kielipolitiikka|kielipolitiikan]] erityispiirteeksi nousi 1800-luvulta lähtien maan [[Suomen kieli|suomen]] ja [[Ruotsin kieli|ruotsin]] kielten virallinen asema ja voimasuhteet, jota usein nimitetään myös '''kielikysymykseksi'''. Erityisesti Suomen itsenäisyyden alkuaikoina ruotsin ja suomen asemasta käytiin kiihkeää poliittista kamppailua. [[Vuoden 1919 hallitusmuoto|Vuoden 1919 hallitusmuodon]] 14  §, johon nykyinen kahden [[Kansalliskieli|kansalliskielen]] malli perustuu, aiheutti syntyvaiheessaan paljon kiistaa, ja se sisältyikin lopullisessa muodossaan vasta neljänteen hallituksen eduskunnalle antamaan esitykseen. Kielipolitiikka pysyi kiistanalaisena, kunnes sotien jälkeen on saavutettu nykyinen tasapaino.<ref name="kielilaki">{{Verkkoviite | Nimeke=Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta | Ajankohta=2000 | Osoite=http://www.om.fi/uploads/zye6d9qeom5.pdf | Julkaisija=Kielilakikomitea |Selite=Työryhmämuistio | Viitattu=31.8.2007}}{{404}}</ref>
 
Sotienjälkeisenä aikana ovat myös muiden kielivähemmistöjen oikeudet nousseet kielipolitiikassa esiin. Nykyinen lainsäädäntö ottaa huomioon [[Saamelaiskielet|saamen]] kielen, [[karjalan kieli|karjalan]]<ref name="karjala">{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/11/karjalan_kieli_on_saanut_virallisen_aseman_1194062.html | Nimeke = Karjalan kieli on saanut virallisen aseman| Tekijä = YLE Uutiset |Ajankohta = 26.11. 2009| Julkaisupaikka = yle.fi| Julkaisija =Yle| Viitattu = 26.11.2009}}</ref>, [[viittomakieli|viittomakielen]] ja [[Romanin kieli|romanin]] erityisaseman maassa. Muita perinteisiä vähemmistökieliä Suomessa ovat [[venäjän kieli|venäjä]] ja [[tataarin kieli|tataari]].<ref>[https://www.norden.org/print/news/news.asp?id=5103&amp;lang=4 Norden.org] {{404}}</ref>. 1990-luvulta eteenpäin [[maahanmuutto]] on nostanut esiin myös muiden kielten puhujien oikeuden säilyttää oman kielensä ja kulttuurinsa sekä toisaalta heidän tarpeensa saada opetusta maan kansalliskielissä [[kotouttaminen|kotouttamisen]] edistämiseksi .<ref name=laki19990493>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990493 Laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (kumottu).] Finlex. Viitattu 6.1.2016</ref>.
 
▲[[Kuva:Abckiria.jpg|thumb|200px|[[Mikael Agricola]]n ''[[Abckiria]]n'' näköispainoksen etusivu.]]
 
== Historia ==
Rivi 14 ⟶ 13:
Ruotsin vallan aikana [[aateli]]sto ja iso osa ainakin varakkaammasta [[porvaristo]]sta puhui ruotsia äidinkielenään. Aateliin tai valtaporvaristoon nousseet suomenkieliset ruotsinkielistyivät nopeasti. Enemmistö Suomen ruotsinkielisistä asukkaista kuului silti [[talonpoikaissääty]]yn. Suomenkieliset talonpojat esittivät [[valtiopäivät|valtiopäivillä]] usein pyyntöjä tulkki- ja kääntämispalveluista sekä suomen kielen huomioon ottamisesta valtion virkoja täytettäessä. Käytännön vaikutusta näillä pyynnöillä ei juuri ollut.<ref name="kielilaki"/>
 
1600-luvun lopulla tai 1700-luvun alussa alkoi orastaa [[fennofilia]]ksi kutsuttu suomalaisuusliike, jonka varhainen edustaja oli [[Daniel Juslenius]]. 1700-luvun jälkipuolella [[Turun akatemia]]n piirissä sitä edusti erityisesti [[Henrik Gabriel Porthan]]. Fennofiliassa yhdistyivät suomen kieleen ja suomalaiseen kansanperinteeseen kohdistuva tieteellinen kiinnostus sekä halu kehittää suomen kieltä kansanvalistustyön tarpeisiin. Porthan kuitenkin katsoi, että ”kulttuurin” levitessä suomen kieli lopulta häviää kokonaan, kuten hänen mukaansa Länsi-Suomen kehityksestä saattoi päätellä.<ref name="om">[http://web.archive.org/web/20110927171142/http://www.om.fi/uploads/zye6d9qeom5.pdf Opetusministeriö -: Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta.] ''"Tämä fennofiliaksi kutsuttu varhainen suomalaisuusliike on henkilöitynyt Henrik Gabriel Porthaniin, joka kuitenkin suhtautui lojaalisti Ruotsin valtakuntaan ja arvioi, että suomen kieli oli kulttuurin levitessä kokonaan häviävä, niin kuin Länsi-Suomen kehityksestä jo voitiin nähdä."''</ref> Porthan ei pitänyt ongelmallisena, että maassa puhuttiin kolmea eri kieltä eli suomea, ruotsia ja latinaa ja että yhteiskunnallisen aseman kohoamiseen liittyi automaattisesti kielen vaihto ruotsiin. Hän kuitenkin määritteli suomalaisuuden nimenomaisesti kielen perusteella. Tutkijoiden näkemykset siitä, hahmottiko Porthan maan kieliryhmät omina kansakuntinaan, eroavat. [[Matti Klinge]]n mukaan Porthan katsoi, että Suomessa oli kaksi kansakuntaa: ”barbaarimetsäläiset ja sivistyneemmän rannikkoseudun väestö”, kun taas [[Juha Manninen]] katsoo, että Porthanin käyttämä ilmaus ''quasi nationes'' (”ikään kuin kansakuntia”) ei tue tätä tulkintaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=300 | Nimeke = Miten kaukaa suomalaista nationalismia onkaan haettava? | Tekijä = Klaus Lindgren, Klaus | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Agricolan kirja-arvostelut | Ajankohta = 26.10.2000 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 26.1.2016 }}</ref>
 
=== Suomen suuriruhtinaskunta ===
[[Kuva:Diet of Porvoo.jpg|thumb|200px|[[Emanuel Thelning]],: ''[[Porvoon valtiopäivien avajaiset]]'', 1812.]]
[[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomen suuriruhtinaskunnassa]] ruotsi säilyi sekä virka- että hallintokielenä. Venäjän hallitsijat kuitenkin puolsivat suomen kielen asemaa, koska katsoivat aseman vahvistamisen maassa heikentävän maan siteitä entiseen emämaahansa Ruotsiin. Esimerkiksi [[Venäjän keisari|keisari]] [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I]]:n]] [[Porvoon valtiopäivät|Porvoon valtiopäivillä]] antama hallitsijavakuutus julkaistiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Suuriruhtinaskunnan aikana luotiin uusien eurooppalaisten [[nationalismi|nationalististen]] aatteiden innoittamana suomalainen identiteetti. Tämä suomalaisuusaate ei varsinaisesti ollut kielipoliittinen liike. Sen piirissä vaikuttaneista keskeisistä hahmoista esimerkiksi [[Johan Ludvig Runeberg]] ja [[Sakari Topelius]] kirjoittivat ruotsiksi ja [[J. V. Snellman]] käytti molempia kieliä. [[Elias Lönnrot]] ja [[Aleksis Kivi]] kirjoittivat suomeksi. Kuitenkin Lönnrotin kokoama suomenkielinen ''[[Kalevala]]'' ja Kiven romaani ''[[Seitsemän veljestä]]'' nostivat aiemmin väheksytyn suomen kielen ja kulttuurin arvostusta.<ref name="om" />
 
Venäjän vallan alla [[Venäjän kieli|venäjä]] ei koskaan saavuttanut Suomessa merkittävää asemaa, vaikka vuodesta 1818 eteenpäin virkamiehiltä vaadittiinkin todistus venäjän kielen taidoista. Vuonna 1824 tämä vaatimus poistettiin papeilta, joilta puolestaan ryhdyttiin vaatimaan todistus suomen kielen taidoista sellaisissa seurakunnissa, joiden väestö koostui suomenkielisistä. Yliopistossa ei virkamiestutkintoihin vaadittu erityistä ruotsinkoetta, vaan se todistettiin opintoihin kuuluvalla äidinkielenkokeella. Vuonna 1828 yliopistoon perustettiin suomen kielen lehtorin virka ja vuonna 1850 suomen kielen ja kirjallisuuden [[professori]]n virka. Ensimmäinen suomenkielinen [[väitöskirja]] julkaistiin vuonna 1858 ja samana vuonna myös perustettiin [[Jyväskylä]]än ensimmäinen [[oppikoulu]], jossa opetus annettiin suomeksi.<ref name="kielilaki"/>
Rivi 25 ⟶ 24:
 
=== Fennomania ja svekomania ===
[[Kuva:JV Snellman.jpg|thumb|180px|[[J. V. Snellman]] 1870-luvulla.]]
Pyrkimykset suomen kielen aseman ja suomenkielisten kielellisten oikeuksien parantamiseksi yhteiskunnassa johtivat 1840-luvulla sivistyksellisesti radikaalin [[fennomania]]-aatteen syntyyn,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://neba.finlit.fi/oppimateriaali/kielijaidentiteetti/main.php?target=fennomania | Nimeke = Fennomania | Tekijä = Tuula Uusi-Hallila, Tuula | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kieli ja identiteetti | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura | Viitattu = 26.1.2016 }}</ref> Sen vaikutuksesta perustettiin [[Suomalainen puolue]] ja alettiin julkaista ensimmäistä varsinaista suomenkielistä sanomalehteä ''[[Suometar]]ta''.<ref name="om" /> Tämän jossain määrin radikalisoituneenkin liikkeen esittämien vaatimusten vastapainoksi syntyi myös joitain radikaaleja piirteitä omannut [[svekomania]], jota edusti [[Ruotsalainen puolue]], myöhemmin [[Ruotsalainen kansanpuolue]].<ref name="om" />▼
[[Kuva:Yrjö Koskinen.jpg|thumb|200px|[[Yrjö Koskinen]].]]
 
Fennomania ja svekomania olivat syntyaikoinaan varsin lähellä toisiaan ja molemmat pohjautuivat aikakautensa eurooppalaisiin kansallisuusaatteisiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p1a4&s=p1a4s1&h=hp1a4&f=fp1s | Nimeke = Zacharias Topelius: Kypron prinsessa| Tekijä = Sallamaa, Kari | Selite = Lyhennetty Kari Sallamaan artikkelista Kalevala sanataiteessa 1860–1935,: Kalevalan kulttuurihistoria,. SKS 2008.| Julkaisu = Kalevalan kulttuurihistoria |Julkaisija =Kalevalaseura | Viitattu = 11.1.2010 }}: ''"Poliittisen elämän synty Suomessa merkitsi kansallisuusaatteen hajoamista. Fennomanian politisoituminen alkoi 1850-luvulla ja kohosi huippuunsa 1860-luvulla. Samalla edistyksellisestä kansallisuusaatteesta alkoi tulla nationalistista ideologiaa.. Tämä aiheutti ruotsinkielisten piirissä monenlaisia reaktioita, toisaalta oman svekomaanisen ideologian rakentamista.."''</ref> Professori [[Toivo Nygård]]in mukaan fennomania oli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti [[Konservatismi|konservatiivinen]] liike, kun taas svekomania perustui pitkälti [[Liberalismi|liberaalille]] arvopohjalle.<ref name="tn">[http://www.finnica.fi/luennot/99syys/nygard.htm Toivo Nygård-Suomalaisuuden historian kiinnekohtia]</ref> Molemmille ryhmittymille keskeinen ajatus oli, että kieli määrittelee kansallisuuden.<ref name="vuorinen">{{Verkkoviite | Tekijä=Marja Vuorinen, Marja | Nimeke=Uusmaalaisia henkilökultteja |Selite=Kirjan ''Ahl, Eva, Bränn, Michaela, Vainio, Maria, Halonen, Tero, Tamminen, Marketta: 1904. Nyland - samlingar utgivna av Nylands Nation XIII'' (Nylands Nation. Helsingfors 2004)'' arvostelu. | Ajankohta=25.2.2005 11:39 | Osoite=http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=680 | Julkaisija= | Luettu= | Kieli= }}:{{404}} "Axel Olof Freudenthal: svekomanian perustajaisä – 'yksi kieli, yksi mieli' -Snellmanin vastavoima, 'kaksi kieltä, kaksi kansaa' -mallin kannattaja."</ref>▼
▲Pyrkimykset suomen kielen aseman ja suomenkielisten kielellisten oikeuksien parantamiseksi yhteiskunnassa johtivat 1840-luvulla sivistyksellisesti radikaalin [[fennomania]]-aatteen syntyyn,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://neba.finlit.fi/oppimateriaali/kielijaidentiteetti/main.php?target=fennomania | Nimeke = Fennomania | Tekijä = Tuula Uusi-Hallila | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kieli ja identiteetti | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura | Viitattu = 26.1.2016 }}</ref> Sen vaikutuksesta perustettiin [[Suomalainen puolue]] ja alettiin julkaista ensimmäistä varsinaista suomenkielistä sanomalehteä ''[[Suometar]]ta''.<ref name="om" /> Tämän jossain määrin radikalisoituneenkin liikkeen esittämien vaatimusten vastapainoksi syntyi myös joitain radikaaleja piirteitä omannut [[svekomania]], jota edusti [[Ruotsalainen puolue]], myöhemmin [[Ruotsalainen kansanpuolue]].<ref name="om" />
 
Fennomaanien vaatimukset yhdestä yhteisestä kielestä Suomessa ja halu pakkosulauttaa maan rannikko-osien ruotsinkielinen väestö herättivät pelkoa ruotsalaiskansallisessa liikkeessä <ref>"Den nationella rörelsen i Finland, fennomanin, som utgick från Friedrich Hegels tankar, strävade efter att skapa en enad finsk nation för att stärka Finlands ställning. Nationens gränser skulle sammanfalla med dess folks gränser, och alltså också dess språks gränser. Målet var bland annat en förfinskning av Finland". Charlotta af Hällström-Reijonen: Tavaststjerna i provinsialismernas snårskog. Det sverigesvenska förlagsargumentet i finlandssvensk språkvård, 2007</ref>. Ajateltiin, että ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri tuhoutuisi maasta kokonaan. Näitä pelkoja pyrittiin [[Clas Zilliacus|Clas Zilliacuksen]] mukaan torjumaan ylimielisyydellä: vedottiin [[Viikingit|viikinkiesi-isiin]] ja [[Germaanit|germaaniseen rotuun]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.student.oulu.fi/~mhietasa/ej2/h2/index.html | Nimeke =Vuosisadan alku: kieliriidat ja eristäytyminen | Julkaisu = Suomenruotsalainen kirjallisuus 1900-luvun alussa | Viitattu = 6.1.2016}}</ref> Germaanisen rodun ylemmyyteen tarjosi tukea ruotsalaisen [[August Sohlman]]in ja norjalaisen [[P. A. Munch]]in kirjoitukset, joiden mukaan suomalaiset olivat [[Mongolit|mongolien]] ja [[Tataarit|tataarien]] kanssa samaa rotua ja kykenemättömiä luomaan [[Arjalaiset|arjalaisen]] tasoista sivistystä.<ref name="avoin.helsinki.fi">[http://www.avoin.helsinki.fi/asp/datastore/download.asp?ds_id=6847&3Johdatus_arkeologiaan_TutkimushistoriaSuomenHki2005.rtf Suomen arkeologian tutkimushistoriaa.] {{404}}</ref>▼
▲Fennomania ja svekomania olivat syntyaikoinaan varsin lähellä toisiaan ja molemmat pohjautuivat aikakautensa eurooppalaisiin kansallisuusaatteisiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.kalevalaseura.fi/kaku/sivu.php?n=p1a4&s=p1a4s1&h=hp1a4&f=fp1s | Nimeke = Zacharias Topelius: Kypron prinsessa| Tekijä = Sallamaa, Kari | Selite = Lyhennetty Kari Sallamaan artikkelista Kalevala sanataiteessa 1860–1935, Kalevalan kulttuurihistoria, SKS 2008.| Julkaisu = Kalevalan kulttuurihistoria |Julkaisija =Kalevalaseura | Viitattu = 11.1.2010 }}: ''"Poliittisen elämän synty Suomessa merkitsi kansallisuusaatteen hajoamista. Fennomanian politisoituminen alkoi 1850-luvulla ja kohosi huippuunsa 1860-luvulla. Samalla edistyksellisestä kansallisuusaatteesta alkoi tulla nationalistista ideologiaa..Tämä aiheutti ruotsinkielisten piirissä monenlaisia reaktioita, toisaalta oman svekomaanisen ideologian rakentamista.."''</ref> Professori [[Toivo Nygård]]in mukaan fennomania oli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti [[Konservatismi|konservatiivinen]] liike, kun taas svekomania perustui pitkälti [[Liberalismi|liberaalille]] arvopohjalle.<ref name="tn">[http://www.finnica.fi/luennot/99syys/nygard.htm Toivo Nygård-Suomalaisuuden historian kiinnekohtia]</ref> Molemmille ryhmittymille keskeinen ajatus oli, että kieli määrittelee kansallisuuden.<ref name="vuorinen">{{Verkkoviite | Tekijä=Marja Vuorinen | Nimeke=Uusmaalaisia henkilökultteja |Selite=Kirjan ''Ahl, Eva, Bränn, Michaela, Vainio, Maria, Halonen, Tero, Tamminen, Marketta: 1904. Nyland - samlingar utgivna av Nylands Nation XIII (Nylands Nation. Helsingfors 2004)'' arvostelu| Ajankohta=25.2.2005 11:39 | Osoite=http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=680 | Julkaisija= | Luettu= | Kieli= }}: "Axel Olof Freudenthal: svekomanian perustajaisä – 'yksi kieli, yksi mieli' -Snellmanin vastavoima, 'kaksi kieltä, kaksi kansaa' -mallin kannattaja."</ref>
 
Jotkut svekomaanit, kuten ruotsalaisen liikkeen perustajiin kuuluva [[Axel Olof Freudenthal]], saivat virikkeitä näistä rotuteorioista.<ref name="vuorinen"/> Freudenthalin kirjoituksissa ja hänen perustamassaan ''Vikingen''-lehdessä suomenkieliset leimattiin toiseksi [[rotu|roduksi]]; suomessa oli kaksi kansallisuutta, joilla ei ollut verisiteitä toisiinsa. Suomenkielisten rodullisella alemmuudella perusteltiin sitä, miksi suomenkielisten ei kuulunut saada tasavertaisia oikeuksia. Suomen kielen katsottiin olevan alemmalla kehitysasteella, eikä se siksi kelvannut hallinnon ja kulttuurin kieleksi.<ref>Aira Kemiläinen, Aira: Suomalaiset, outo pohjolan kansa (1994), s.&nbsp;144-157.<br>Kemiläinen, Aira Kemiläinen: ''Mongoleja vai germaaneja,: rotuteorioidenRotuteorioiden suomalaiset'' (1985).</ref> Freudenthal näki ruotsinkielisen väestönosan tulevaisuuden päämääränä, että se kehittäisi ja vahvistaisi tietoisuutta omasta kansallisuudestaan (ruotsalainen) ja oikeudestaan elää kansallisuusperiaatteen nojalla.{{lähde}}▼
▲Fennomaanien vaatimukset yhdestä yhteisestä kielestä Suomessa ja halu pakkosulauttaa maan rannikko-osien ruotsinkielinen väestö herättivät pelkoa ruotsalaiskansallisessa liikkeessä <ref>"Den nationella rörelsen i Finland, fennomanin, som utgick från Friedrich Hegels tankar, strävade efter att skapa en enad finsk nation för att stärka Finlands ställning. Nationens gränser skulle sammanfalla med dess folks gränser, och alltså också dess språks gränser. Målet var bland annat en förfinskning av Finland". Charlotta af Hällström-Reijonen: Tavaststjerna i provinsialismernas snårskog. Det sverigesvenska förlagsargumentet i finlandssvensk språkvård, 2007</ref>. Ajateltiin, että ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri tuhoutuisi maasta kokonaan. Näitä pelkoja pyrittiin [[Clas Zilliacus|Clas Zilliacuksen]] mukaan torjumaan ylimielisyydellä: vedottiin [[Viikingit|viikinkiesi-isiin]] ja [[Germaanit|germaaniseen rotuun]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.student.oulu.fi/~mhietasa/ej2/h2/index.html | Nimeke =Vuosisadan alku: kieliriidat ja eristäytyminen | Julkaisu = Suomenruotsalainen kirjallisuus 1900-luvun alussa | Viitattu = 6.1.2016}}</ref> Germaanisen rodun ylemmyyteen tarjosi tukea ruotsalaisen [[August Sohlman]]in ja norjalaisen [[P. A. Munch]]in kirjoitukset, joiden mukaan suomalaiset olivat [[Mongolit|mongolien]] ja [[Tataarit|tataarien]] kanssa samaa rotua ja kykenemättömiä luomaan [[Arjalaiset|arjalaisen]] tasoista sivistystä.<ref name="avoin.helsinki.fi">[http://www.avoin.helsinki.fi/asp/datastore/download.asp?ds_id=6847&3Johdatus_arkeologiaan_TutkimushistoriaSuomenHki2005.rtf Suomen arkeologian tutkimushistoriaa] {{404}}</ref>
 
▲Jotkut svekomaanit, kuten ruotsalaisen liikkeen perustajiin kuuluva [[Axel Olof Freudenthal]], saivat virikkeitä näistä rotuteorioista.<ref name="vuorinen"/> Freudenthalin kirjoituksissa ja hänen perustamassaan ''Vikingen''-lehdessä suomenkieliset leimattiin toiseksi [[rotu|roduksi]]; suomessa oli kaksi kansallisuutta, joilla ei ollut verisiteitä toisiinsa. Suomenkielisten rodullisella alemmuudella perusteltiin sitä, miksi suomenkielisten ei kuulunut saada tasavertaisia oikeuksia. Suomen kielen katsottiin olevan alemmalla kehitysasteella, eikä se siksi kelvannut hallinnon ja kulttuurin kieleksi.<ref>Aira Kemiläinen: Suomalaiset, outo pohjolan kansa (1994) s.&nbsp;144-157, Aira Kemiläinen: Mongoleja vai germaaneja, rotuteorioiden suomalaiset (1985)</ref> Freudenthal näki ruotsinkielisen väestönosan tulevaisuuden päämääränä, että se kehittäisi ja vahvistaisi tietoisuutta omasta kansallisuudestaan (ruotsalainen) ja oikeudestaan elää kansallisuusperiaatteen nojalla.{{lähde}}
 
Fennomaanit reagoivat näihin ajatuksiin ja päättelivät, että Suomen kansallinen olemassaolo ja kyky muodostaa valtio oli sen varassa, voitiinko osoittaa, että suomalaisilla oli ollut korkea kulttuuri. Snellman uskoi, Freudenthalin tavoin, kielen ja kansallisuuden olevan yhteneviä, mutta päätyi tästä lähtökohdasta päinvastaiseen lopputulokseen. Hän piti itsestään selvänä, että aikaa myöten ruotsinkielinen sivistyneistökin suomenkielistyisi. [[Yrjö Koskinen]] katsoi, että vieraista vaikutteista vapaa Suomen kansa saatettiin löytää vain Ruotsin valtaa edeltäneeltä kaudelta <ref name="avoin.helsinki.fi"/>
 
[[File:Kielijulistus1851.jpg|thumb|right|200px150px|Vuoden 1851 kielijulistuksenkieli&shy;julistuksen nimiösivu.]]
Vuonna 1850 annettiin [[kieliasetus (1850)|kieliasetus]], jossa kiellettiin muun kuin uskonnollisen ja taloudellisen kirjallisuuden julkaisemisen suomeksi. Lain tarkoituksena oli estää aikakauden eurooppalaisten vallankumouksellisten ajatusten leviäminen kansan keskuuteen. Vaikka johtavat konservatiivit pitivät fennomaniaa vaarallisena vallankumousoppina, suomen kielen asema kuitenkin parani hitaasti muun muassa yliopistoon perustettujen virkojen ja vuonna 1851 annetun julistuksen myötä, jonka mukaan maaseudun virkamiesten tuli vuodesta 1858 eteenpäin osata suomea. Kieliasetuskin kumottiin vuonna 1860. Vuonna 1862 senaatin kaksitoistahenkisen komitean mietinnössä todettiin, että suomi voisi periaatteessa olla Suomessa [[virallinen kieli|virallisen kielen]] asemassa, mutta katsottiin, ettei suomi kielenä ollut vielä tarpeeksi kehittynyt ja että virkamiesten kielitaito oli liian heikko tähän. Komitean enemmistö ei myöskään kannattanut minkäänlaisen aikataulun asettamista suomen kielen nostamiselle viralliseksi kieleksi. Asia sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun [[J. V. Snellman]] teki senaatin ohi aloitteen ja keisari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II]] antoi 1. elokuuta 1863 [[kielireskripti]]n eli -asetuksen, jossa virallistamisen määräajaksi säädettiin 20 vuotta.<ref name="kielilaki"/>
 
=== Kohti kahden kansalliskielen mallia ===
 
Keisarin asettaman aikarajan alkaessa tulla vastaan Suomen [[slavofilia|slavofiilinen]] [[Suomen kenraalikuvernööri|kenraalikuvernööri]] [[Fjodor Logginovitš Heiden]] pyrki asetusteitse saattamaan suomen toiseksi viralliseksi kieleksi. Hän kuitenkin törmäsi senaatin ruotsinmielisten senaattorien ja lakimiesten, ennen kaikkea [[Prokuraattori (Suomi)|prokuraattori]] [[Robert Montgomery]]n, näkemykseen, jonka mukaan suomi oli vieras kieli, jota ei voitu käyttää oikeusistuimissa. Heiden kärsi asiassa tappion ja vuoden 1883 kieliasetuksen muutos sisälsi vain joitain tarkennuksia virkamiesten kielitaitovaatimuksiin, mutta suomea ei julistettu viralliseksi kieleksi. Virallisen kielen asema toteutui vasta vuoden 1902 [[Kieliasetus (1902)|kieliasetuksella]], jota kuitenkin varjosti [[routavuodet|routavuosina]] vuonna 1900 annettu [[kielimanifesti]], jossa muun muassa senaatin kieleksi muutettiin venäjä. Kielimanifestin tarkoituksena oli Suomen venäläistäminen ja liittäminen tiiviimmin Venäjän keisarikuntaan. Suomen venäjänkielinen väestö oli tuolloin vain noin 6&nbsp;000 venäläistä (0,2 prosenttia väestöstä), vaikka heitä oli esimerkiksi [[Helsinki|Helsingin]] kauppiaskunnasta lähes 40 prosenttia<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Bäckroos, Göran Bäckroos | Nimeke=Vähemmistöt poliisin asiakkaina | Selite = s. 25 | Ajankohta= | Osoite=http://docplayer.fi/3096912-Vahemmistot-poliisin-asiakkaina.html | Julkaisija=Etelä-Suomen lääninhallitus | Viitattu=26. tammikuuta 1.2015 }}</ref>. Todellisuudessa suomi ja ruotsi säilyivät senaatin kielinä ja pöytäkirjaan liitetyt venäjänkieliset pöytäkirjat olivat selvästi käännöksiä.{{lähde}}
 
Kun [[vuoden 1905 suurlakko|vuoden 1905 suurlakon]] jälkeen annetulla [[marraskuun manifesti]]lla palautettiin maahan aikaisemmin vallinnut laillinen järjestys, ei kumottavien lakien joukossa ollut vuoden 1902 kieliasetus, ja vuoden 1900 kielimanifestin venäjän kieltä koskevat säädökset jäivät myös voimaan. [[Leo Mechelin]]in johtama senaatti päätti jättää kielimanifestin soveltamatta ja aloitti uuden lain valmistelutyön. Senaatin asioiden hoitaminen maan molemmilla kielillä sai maaliskuussa 1906 keisarin hyväksymisen, ja toukokuussa keisari vahvisti myös senaatin esittämän asetuksen venäjän kielen käyttämisestä asiain käsittelyssä Suomen hallintovirastoissa.<ref name="kielilaki"/>
Rivi 57 ⟶ 54:
=== Ahvenanmaan kysymys ja kieliriidat ===
[[Kuva:AKS.svg|thumb|150px|[[Akateeminen Karjala-Seura]] oli yksi merkittävimpiä aitosuomalaisuuden taustavaikuttajista.]]
 
Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 nosti esiin kysymyksen [[Ahvenanmaa]]n maakunnan asemasta niin Ahvenanmaalla kuin Ruotsissakin, jossa erityisesti oikeistopiirit pyrkivät liittämään sen osaksi Ruotsin valtakuntaa. [[Ruotsin kuningas]] otti vastaan vuonna 1918 yli 7&nbsp;000 ahvenanmaalaisen allekirjoittaman adressin, jossa pyydettiin saariryhmän liittämistä Ruotsiin. [[Saksan keisarikunta|Saksan]] hävittyä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] Ruotsi otti asian esille voittajavaltioiden kanssa ja esitti, että saariryhmän kohtalo ratkaistaisiin [[Versailles’n rauha]]ssa. Suomessa kiista sai myös sisäpoliittisia ulottuvuuksia, koska Ahvenanmaan siirtyminen Ruotsille olisi pienentänyt ruotsinkielisten osuutta väestöstä entisestään ja siten heikentänyt heidän asemaansa. Tästä syystä RKP vastusti sekä ahvenanmaalaisten että pohjalaisten separatistisia pyrkimyksiä. Eduskunta sääti vuonna 1920 [[Ahvenanmaan itsehallinto]]lain, jolla maakunta sai varsin laajan sisäisen itsehallinnon. Separatistinen liikehdintä maakunnassa kuitenkin jatkui, mikä aiheutti myös ulkopoliittista kitkaa Suomen ja Ruotsin välille. Kysymys vietiin lopulta [[Kansainliitto|Kansainliitolle]], joka vuoden keväällä 1921 päätti, että Ahvenanmaa kuului ”historiallisesti, maantieteellisesti ja taloudellisesti” Suomelle.<ref name="kielilaki"/>
 
Rivi 72 ⟶ 68:
[[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhansopimuksessa]] Suomen menettämien [[Luovutetut alueet|alueiden]] väestön uudelleen asuttamisessa kielipoliittiset kysymykset nousivat keskeiseen asemaan. Pakkoluovutettujen alueiden väestön, joka muodosti 12 prosenttia koko maan väestöstä, uudelleen asuttaminen oli sosiaalista agraaripolitiikkaa — kaikille halukkaille oli tarjottava mahdollisuus omaan maahan ja asuntoon. Tälle periaatteelle perustunut [[maanhankintalaki]] hyväksyttiin eduskunnassa vuonna 1945.<ref name="kielilaki"/>
 
Silloisen pääministerin, J. K. Paasikiven, vaatimuksesta maanhankintalakiin lisättiin kielipykälä, jonka mukaan siirtokarjalaisten asuttaminen ei saanut muuttaa [[kunta|kuntien]] kielisuhteita. Paasikiven näkemyksen mukaan evakot olisivat uhanneet ruotsinkielisten asutusta ja kulttuuria, jotka säilyttämällä pidettäisiin yllä Ruotsin, Pohjolan ja sitä kautta koko läntisen maailman kiinnostus Suomen kohtaloon. Kuten 1930-luvullakin, kielipolitiikalle muodostui ulkopoliittinen ulottuvuus.<ref name="kielilaki"/>
 
==== Koulujärjestelmän uudistukset ====
[[Kuva:Kristinestads gymnasium.jpg|thumb|175px|[[Kristiinankaupunki|Kristiinankaupungin]] ruotsinkielinen lukio.]]
Suomen yleissivistävä koulutus oli autonomian ajalta perustunut kaksihaaraiseen järjestelmään, jossa oppilaat kävivät ensimmäiset neljä vuotta yhteistä [[kansakoulu]]a, jonka jälkeen osa ikäluokasta siirtyi teoreettispainotteiseen [[oppikoulu]]un. Kansakoulun opetus painottui enemmän käytännön työelämässä vaadittaviin taitoihin.<ref name="kielilaki"/>
Rivi 82 ⟶ 78:
Oppikoulu puolestaan oli tarkoitettu erityisesti virkamiesten ja papiston kouluttamista varten ja siihen kuului varsin runsaasti kieltenopetusta. Vakiintunut käytäntö oli, että ensimmäisenä vieraana kielenä opetettiin toista maan pääkielistä ja toinen oli tavallisimmin 1950-luvulle asti [[saksan kieli|saksa]] ja siitä eteenpäin englanti. Oppikoulu jakaantui kahteen osaan eli yleensä viisivuotiseen [[keskikoulu]]un ja kolme vuotta kestäneeseen [[lukio]]on. Lukiossa pakollisina oppiaineina olivat jo niin sanotun linjalukion aikana muun muassa toinen pääkielistä ja kaksi vierasta kieltä.<ref name="kielilaki"/>
 
[[Peruskoulu]]-uudistuksen yhteydessä kiistanalaiseksi nousi kysymys uuden kaikille samansisältöisen koulun kielenopetuksesta. Kaikissa uudistuksen lopullista ratkaisua koskevissa valmisteluasiakirjoissa lähdettiin siitä, että peruskouluun tulisi yksi pakollinen kieli, joka suomenkielisissä kouluissa olisi englanti ja ruotsinkielisissä suomi. Suomenkielisellä yläasteella olisi ollut mahdollista valita vapaaehtoisena kielenä ruotsi ja jo kahta kieltä opiskelevilla olisi ollut vielä mahdollisuus valita kolmas kieli, joko saksa, ranska tai venäjä. Lukioon olisi kuitenkin vaadittu kahden kielen hallintaa. Tämä olisi siis käytännössä johtanut siihen, että alustava päätös peruskoulun jälkeisistä keskiasteen opinnoista olisi pitänyt tehdä jo yläasteen alkaessa. Vuonna 1968 Suomen [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Sosialidemokraattisen puolueen]], [[Suomen Keskusta|Keskustapuolueen]], [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen Kansan Demokraattisen Liiton]], Ruotsalaisen Kansanpuolueen sekä [[Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto|Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton]] sopimassa [[hallitusohjelma]]ssa kuitenkin sovittiin peruskoulun kieltenopetuksesta toisin kuin lain valmistelutyön aikana oli ajateltu. ''Laki koulujärjestelmän perusteista'' hyväksyttiin eduskunnassa sellaisena, että peruskouluun tuli kaikille pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu toinen kotimainen. Tämän lisäksi yläasteella voitiin opiskella vielä yhtä vapaaehtoista kieltä. Peruskoulu-uudistus toteutettiin alueittain vuosina 1972–77.<ref name="kielilaki"/>
 
Suomen peruskoulun opetussuunnitelmasta muodostui kansainvälisesti poikkeuksellisen kielipainotteinen, ja päätös kahdesta pakollisesta vieraasta kielestä aiheutti paljon arvostelua. 1990-luvulla kuitenkin yleiseurooppalainen suuntaus on seurannut Suomen mallia, jossa oppivelvollisuusikäisille opetetaan kahta vierasta kieltä. [[Euroopan komissio]]n asettama tavoite on, että jokainen [[Euroopan unioni]]n kansalainen pystyisi viestimään vähintään kahdella vieraalla kielellä oman äidinkielensä lisäksi.<ref>[http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_243_sum_fi.pdf Special Eurobarometer 243: “Europeans and their languages”.] (arkistoituArkistoitu.)</ref> Suomessa ilmenee kiinnostusta ruotsiin koulukielenä myös suomenkielisten piirissä ja jotkut vanhemmat ovat halunneet tarjota lapsilleen ruotsinkielisen koulutuksen. Tämän vuoksi koko 1990-luvun ajan ruotsinkielisten koulupaikkojen kysyntä on ylittänyt 10 prosentilla ruotsinkielisiksi rekisteröityjen lasten ikäluokan<ref>Finnäs, Fjalar 2000.: ''Tvåspråkiga familjer i statistikens ljus.'' Åbo Akademis tryckeri, Åbo.</ref>. Eräiden kyselytutkimusten mukaan kuitenkin enemmistö suomalaisista vastustaa koulujen pakollista ruotsinopetusta.<ref>[http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/tiedotteet/20000824a.html Valittujen Palojen tutkimus 2000] {{404}}</ref><refbr>[http://www.jyu.fi/ktl/civicsIII/SaSuKolm.htm IEA/Civic Education Study. Nuorten käsityksiä Ruotsista ja ruotsalaisuudesta.] 2000. Viitattu 6.1.2016</ref>
 
== Kielipoliittinen tilanne nykyisin ==
Rivi 94 ⟶ 90:
Samassa perustuslain pykälässä taataan myös [[saamelaiset|saamelaisilla]] [[alkuperäiskansa]]na sekä [[Suomen romanit|romaneille]] ja muille ryhmille oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää [[saamen kieli|saamen kieltä]] viranomaisessa säädetään lailla. [[Viittomakieli|Viittomakieltä]] käyttävien sekä vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Suomen perustuslaki, 17 §]</ref>
 
Perustuslaissa on säädetty myös, että [[eduskunta]]työssä käytetään suomen tai ruotsin kieltä. Hallituksen esitykset eduskunnalle on annettava sekä suomeksi että ruotsiksi, samoin eduskunnan vastaukset sekä valiokuntien mietinnöt ja lausunnot.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Suomen perustuslaki, 51 §.]</ref> Myös lait on julkaistava suomeksi ja ruotsiksi,<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Suomen perustuslaki, 79 §]</ref>, minkä lisäksi osa lainsäädännöstä on julkaistu myös saameksi.{{lähde}}
 
===Ruotsi===
Rivi 101 ⟶ 97:
| valign="top" |
{|
! style="background:#efefef;" | vuosi 
! style="background:#efefef;" | väestömäärä
! style="background:#efefef;" |  osuus (%)
|-
| 1880 || align="right" | 294 900 || align="right" | 14,3
Rivi 137 ⟶ 133:
 
[[Kuva:Ruotsinkieliset.PNG|thumb|left|250px|Ruotsinkielisten suhteellinen osuus Suomen väestöstä 1900–2010.]]
Vain harva ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluva kokee tulleensa syrjityksi äidinkielensä vuoksi ja [[Folktinget]]in tekemän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista pitää ruotsin kieltä tärkeänä osana suomalaista yhteiskuntaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Allardt, E.|Nimeke=Vårt land, vårt språk - Kahden kielen kansa.: En attitydundersökning on det svenska in Finland. Suomalaisia asenteita ruotsin kieleen Suomessa. | Selite=Finlandsvensk rapprort nr 35|Julkaisija=Yliopistopaino|Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=1997|Sivu=56|Tunniste=ISBN 952-9700-30-X}}</ref>. Suomen kieliolojen erityispiirre on, että ruotsin ja suomen väliset kielirajat eivät tutkimusten mukaan juurikaan vaikuta [[avoliitto|avo-]] tai [[avioliitto]]jen solmimiseen. Kaksikielisissä perheissä nykyisin 70 prosenttia lapsista rekisteröidään ruotsinkielisiksi.<ref>[http://www.kysy.fi/kysymys/kuinka-suuri-osa-suomenruotsalaisista-kaksikielisia-siis-niin-etta-molemmat kuinka suuri osa suomenruotsalaisista on kaksikielisiä, siis niin että molemmat...]</ref>▼
 
▲Vain harva ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluva kokee tulleensa syrjityksi äidinkielensä vuoksi ja [[Folktinget]]in tekemän tutkimuksen mukaan 70 prosenttia suomalaisista pitää ruotsin kieltä tärkeänä osana suomalaista yhteiskuntaa<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Allardt, E.|Nimeke=Vårt land, vårt språk - Kahden kielen kansa. En attitydundersökning on det svenska in Finland. Suomalaisia asenteita ruotsin kieleen Suomessa. Finlandsvensk rapprort nr 35|Julkaisija=Yliopistopaino|Julkaisupaikka=Helsinki|Vuosi=1997|Sivu=56|Tunniste=ISBN 952-9700-30-X}}</ref>. Suomen kieliolojen erityispiirre on, että ruotsin ja suomen väliset kielirajat eivät tutkimusten mukaan juurikaan vaikuta [[avoliitto|avo-]] tai [[avioliitto]]jen solmimiseen. Kaksikielisissä perheissä nykyisin 70 prosenttia lapsista rekisteröidään ruotsinkielisiksi.<ref>[http://www.kysy.fi/kysymys/kuinka-suuri-osa-suomenruotsalaisista-kaksikielisia-siis-niin-etta-molemmat kuinka suuri osa suomenruotsalaisista on kaksikielisiä, siis niin että molemmat...]</ref>
Suurimpia tiedostusvälineissä esillä olleita kiistakysymyksenä ovat olleet yliopistojen tiettyjen alojen ruotsinkieliset aloituspaikat, [[toinen kotimainen kieli|toisen kotimaisen kielen]] opetuksen pakollisuus peruskouluissa, lukioissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa, käytännössä niin sanottu [[pakkoruotsi]], sekä palveluiden saatavuus ruotsin kielellä, ennen kaikkea liittyen valtionhallinnon uudistushankkeisiin.{{lähde}}
Rivi 144 ⟶ 139:
[[Yleisradio]] palvelee ruotsinkielistä väestöä kahdella [[radio]]kanavalla: [[Yle Radio Vega]]lla ja [[Yle X3M]]illä. Yleisradiolla on myös yksi ruotsinkielinen televisiokanava, [[Yle Fem]], jolla on ollut 24. huhtikuuta 2017 lähtien sama kanavapaikka [[Yle Teema]]n kanssa. Lisäksi Pohjanmaan ja Ahvenanmaan maakunnissa voi seurata Ruotsin television ja radion lähetyksiä. [[Suomen puolustusvoimat|Suomen puolustusvoimien]] virallinen komentokieli on suomi, mutta [[Uudenmaan Prikaati]]ssa [[Raasepori|Dragsvikissa]] koulutuskielenä on ruotsi; sinne otetaan ruotsinkielisten ohella myös ruotsin kieltä hallitsevia suomenkielisiä heidän toivomustensa perusteella, mikäli tilaa on.{{lähde}}
 
Tutkimusten mukaan suomenruotsalaisten ja muiden suomalaisten [[elinkeinorakenne|elinkeinorakenteessa]] ei ole juurikaan eroa. Ruotsinkielisistä jonkin verran suurempi osuus saa toimeentulonsa [[maatalous|maataloudesta]]. Tilastollisesti kaikkein ruotsinkielisin ammatti on [[Kalastus|kalastaja]].<ref name="sr">{{Kirjaviite | Tekijä = Finnäs, Fjalar | Nimeke =Finlandsvenskarna 2002 –: En statistisk rapport | Vuosi =2004 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Suomenruotsalaiset kansankäräjät | Tunniste = | www =https://web.archive.org/web/20140921234954/http://www.kaapeli.fi/~fti/pdf/finlandssvenskarna2002.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto =PDF | Viitattu = 27.7.2015 | Kieli ={{sv}} |Isbn=952-9700-42-3}}</ref>
 
==== Kansalaiskeskustelu ====
Vaikka Suomessa ei merkittäviä kieliriitoja olekaan ollut 1930-luvun jälkeen ja nykyisestä kielipolitiikasta vallitsee varsin pitkälle menevä yhteisymmärrys kaikkien poliittisten puolueiden piirissä, aika ajoin julkiseen keskusteluun nousee tunne ruotsinkielisiin (ja muihin kielivähemmistöihin) kohdistuvasta [[positiivinen syrjintä|positiivisesta syrjinnästä]] eräissä koulutuspoliittisissa kysymyksissä. Tiettyihin korkeakoulujen [[tiedekunta|tiedekuntiin]], esimerkiksi [[lääketiede|lääketieteelliseen]] ja [[oikeustiede|oikeustieteelliseen]], on ruotsin kieltä osaavilla omat kiintiönsä, joita perustellaan sillä, että kielilain kielellisten oikeuksien turvaamiseksi tulee maassa kouluttaa tietty määrä ruotsinkielentaitoisia lääkäreitä, juristeja ja muita ammattilaisia sekä sillä, että ne ovat avoimia kaikille kielitaidon todistaneille ihmisille äidinkielestä riippumatta. Epäoikeudenmukaiseksi arvosteltu kiintiökäytäntö on todettu Suomen perustuslain mukaiseksi, koska sen katsotaan mahdollistavan kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehtimisen.<ref name="kielilaki"/> Arvostelua on herättänyt myös ruotsinkielisten korkeakoulujen väestömäärään suhteutettuna suurempi aloituspaikkamäärä tietyissä aineissa. Ruotsinkieliset ovat yliedustettuja esimerkiksi kaupallisissa opinnoissa, vaikka toisaalta joitakin aineita on mahdotonta opiskella ilman suomen kielen taitoa. ''[[The New York Times]]in'' mukaan suomenruotsalaiset ovatkin ”maailman lellityin vähemmistö”.<ref>Lizette Alvarez, [[The New York Times]]Lizette: [http://www.nytimes.com/2005/12/25/international/europe/25finland.html Finland Makes Its Swedes Feel at Home.] ''The New York Times''. Viitattu 1. toukokuuta 5.2009</ref>.
 
Toisaalta Helsingin yliopiston itäaasialaisten kielten professori [[Juha Janhunen]] on todennut suomenruotsalaisten aseman näyttävän hyvältä paperilla, mutta käytäntö on hänen mukaansa huomattavasti heikommalla tolalla, koska vähemmistölainsäädäntöä ei noudateta; Janhusen mielestä jopa Kiinassa useilla vähemmistöillä asiat ovat paremmin kuin suomenruotsalaisilla.<ref>[http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=12166 Vasabladet, "Finländska språkbeslut förs till Europarådet", 21.11.2007"] {{404}} ''Vasabladet'' 21.11.2007.</ref> Ihmisoikeusjuristi [[Matti Wuori]] kuvasi suomenruotsalaisten oikeuksia ja Suomen kaksikielisyyttä termillä marmorifasadi. Hänen mukaansa käsityksellä suomenruotsalaisten hyvästä vähemmistösuojasta kansainvälisessa vertailussa ei ole todellisuuspohjaa.<ref>[http://www.nytid.fi/arkiv/artikelnt-684-1528.html ''Hufvudstadsbladet'' 13.8.2002.]{{404}}</ref>
 
==== Arvostelu ====
Ruotsin kielen opiskelun pakollisuus on saanut paljon arvostelua osakseen joidenkin kansalaisjärjestöjen taholta. Ruotsin kielen opiskelun katsotaan olevan vähemmän hyödyllistä kuin esimerkiksi suurten maailmankielien kuten [[ranskan kieli|ranskan]] tai [[saksan kieli|saksan]]. Opetuksen pakollisuutta puolestaan perustellaan sillä, ettei sen vapaaehtoisuus olisi välttämättä opiskelijoiden edun mukaista, koska se saattaisi asettaa esteitä myöhempiin jatko-opintoihin tai työelämään sijoittumiseen, koska kielilainsäädännön vaatimukset tulee täyttyä työtehtävissä. Myös pohjoismaisia suhteita ja ruotsin kieltä osana suomalaista identiteettiä ja kulttuuria korostetaan.<ref>[http://web.archive.org/web/20050518123741/http://www.edu.fi/julkaisut/kimmo4.pdf Toisen kotimaisen kielen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja.]</ref> Ruotsin kielen opetusta on toisaalta arvosteltu siitä, että se ei riitä turvaamaan riittävää ruotsin kielen osaamista; ruotsinkieliset opiskelevat yleensä suomen kieltä kolmannelta luokalta alkaen<ref>Ruotsinkielen käyttöalue on Suomessa vetäytynyt kaksikielisistä ympäristöistä ruotsinkielisiin. Pohjoismaisessa yhteistyössä englanti on jo alkanut ottaa ruotsin paikan. [http://www.oph.fi/download/46907_alueellinen_vaihtelu_koulutuksessa.pdf Alueellinen vaihtelu koulutuksessa,sivu 168. Opetushallitus.]</ref>, kun taas useimmat suomenkieliset aloittavat ruotsin opiskelun seitsemännellä luokalla<ref>[http://www.oph.fi/download/46907_alueellinen_vaihtelu_koulutuksessa.pdf Alueellinen vaihtelu koulutuksessa,sivu 51. Opetushallitus.]</ref>.
 
Vaikka Suomessa kieliryhmien välit ovat varsin rauhalliset, muun muassa [[internet]]in keskustelupalstoilla on käyty kiivasta keskustelua maan kansalliskielten asemasta. Erityisesti toisen kotimaisen kielen opiskelun vapaaehtoisuutta on noussut voimakkaasti ajamaan [[Suomalaisuuden liitto]] ry. Liiton lehdissä esitetyt kärkevät näkemykset ovat myös aiheuttaneet pahennusta ja keskustelua,<ref>Itälä: Suomenruotsalaisten tappamiskehotus huonoa makua. (''Kaleva,'' 27.07.2001).</ref> ja muun muassa liiton johtotehtävissä aiemmin toiminut tutkija Martti Häikiö on pahoitellut järjestön muuttumista jyrkän linjan suomenkielisyysasian ajajien eturyhmäksi. Folktingetin pääsihteerin [[Erik Mickwitz]]in mukaan Suomalaisuuden liitto on valinnut avoimen konfliktin tien tukemalla internetistä löytyvää vihanlietsontaa.<ref>[http://www.hs.fi/english/article/print/1076154478514 HS: Erik Mickwitz: Language law came at convenient time.]{{404}} ''Helsingin Sanomat''.</ref>. Myös suomenruotsalaisten keskuudesta on noussut esiin yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat esittäneet [[etnonationalismi|etnonationalistisia]] mielipiteitä. Esimerkiksi [[Finlandssvensk samling]]in puheenjohtaja [[Ida Asplund]] on syyttänyt suomenkielisiä suomenruotsalaisen kulttuuriperinnön ryöväämisestä, koska [[Johan Ludvig Runeberg|J. L. Runebergin]] ja [[Tove Jansson]]in kaltaisten ruotsinkielisten taiteilijoiden tuotanto esitetään osana suomalaiskansallista kulttuuria. Hän myös tuonut julkisuuteen kansainvälisen oikeuden professorin Tore Modeenin näkemyksiä suomenruotsalaisista omana etnisenä ryhmänään ja kansallisuutenaan.<ref>"In Finland this question (Swedish nationality) has been subjected to much discussion. The Finnish majority tries to deny the existence of a Swedish nationality. An example of this is the fact that the statutes always use the concept "Swedish‘Swedish-speaking"speaking’ instead of Swedish",‘Swedish’.” "The“The concept of nation has a different significance as meaning of a population group or an ethnic community, irrespectively of its organization. (I prefer to use the concept of nationality in this connection). For instance, the Swedes of Finland, with their distinctive language and culture form a nationality which under the Finnish constitution shall enjoy equal rights with the Finnish nationality.", — "The wording of the Finnish Constitution (Art. 14.1):, "Finnish‘Finnish and Swedish shall be the national languages of the republic"republic’, has been interpreted by linguist and constitution-writing politician E. N. Setälä and others as meaning that these languages are the State languages of Finland in stead of the languages of the both nationalities of Finland.", — "It is not correct to call a nationality a linguistic group or minority, if it has developed culture of its own. If there is not only a community of language, but also of other characteristics such as folklore, poetry and literature, folk music, theater, behavior., etc"." Tore— Modeen, Tore: The cultural rights of the Swedish ethnic group in Finland,. ''Europa Ethnica'', 3-4nro 3–4 1999,jg s.56). </ref><ref>[http://web.archive.org/web/20080603184412/http://www.ovimagazine.com/art/948 Ida Asplund, haastattelu, An Ant verses an Elephant? By Edward Dutton].(arkistoitu)</ref><ref>{{Verkkoviite| Tekijä=Katja Martelius, Katja | Osoite=http://www.cc.jyu.fi/~pasaojan/pakkoruotsi/hs-nyt-7.2.2005.html |Nimeke=Vapaustaistelija | Julkaisu= Helsingin Sanomien NYT-viikkoliite | Ajankohta=2005 | Numero=5}}{{404}}</ref> Asplundin näkemyksien on muun muassa RKP:n taholta todettu olevan "nuorekkaan radikaaleja", mutta "suurelle osalle ruotsinkielisiä hyvin outoja".<ref>[http://web.archive.org/web/20050422030705/http://www.sfp.fi/Helsingfors/fi/nyhet.php?id=233 Björnberg-Enckell: Suomenruotsalaisuus kansallisesta näkökulmasta.] RKP 2005,. arkistoituArkistoitu linkki.</ref>.
 
====Kielilaki ja muu lainsäädäntö====
Rivi 163 ⟶ 158:
{{Seloste|#000080|Yksikielisesti ruotsinkieliset kunnat (Ahvenanmaa mukaan lukien)}}
{{Seloste|#800033|Kaksikieliset kunnat, joissa suomi on enemmistökielenä ja saamen kielellä on eri asteinen virallinen asema. ([[Saamelaiskielet#Tilanne Suomessa|Lisätietoa]])}}]]
<br />
Vuonna 1920 säädettyä [[Suomen kielilaki]]a muutettiin useita kertoja sen voimassaoloaikana (muun muassa vuosina 1935, 1975 ja 1996). Vuonna 2003 sen tilalle säädettiin kokonaan uusi kielilaki. Osa muutoksista on ollut yleensä teknisluonteisia, mutta osa on myös heijastanut muutosten välisenä aikana tapahtuneita oikeita yhteiskunnallisia muutoksia. Kielilaissa kielelliset oikeudet määräytyvät osittain henkilöperiaatteen ja osittain alueperiaatteen perusteella. Hallinnon perusyksikkö on kunta, jotka väestön ilmoittamien kielitilastojen perusteella ovat joko ruotsin-, suomen- tai kaksikielisiä. Kunta on kaksikielinen, mikäli kielivähemmistön koko on vähintään 3&nbsp;000 henkeä tai 8 prosenttia kunnan väkiluvusta, tai jos valtioneuvosto jonkin kunnan valtuuston esityksestä päättää julistaa kunnan kaksikieliseksi. Kunta ei muutu yksikieliseksi ellei vähemmistö laske alle 6 prosentiksi. Kaksikielisissä kunnissa enemmistön kielenä voi olla suomi tai ruotsi. Yksikielisissä kunnissa palvelut on tarjottava kunnan kielellä, kaksikielisissä kunnissa molemmilla kunnan kielillä. Valtiolla on velvollisuus palvella kansalaisiaan molemmilla kansalliskielillä. Kaksikielisen kunnan tai valtion työntekijöistä kaikkien ei tarvitse olla kielitaitoisia, riittää että viranomainen järjestää työt niin, että kielitaitoisia työntekijöitä on tarjolla siellä, missä kielitaitoa tarvitaan. Tarvittaessa viranomainen voi käyttää myös tulkkausapua. Nykyisen, vuoteen 2012 asti voimassa olevan jaottelun mukaan Suomessa on 19 ruotsinkielistä (joista 16 sijaitsee Ahvenanmaalla) ja 31 kaksikielistä kuntaa. Loput Suomen 289 kuntaa ovat suomenkielisiä. Kielilaki ei koske Ahvenanmaan maakuntaa, jonka kielioloja säätelee sen itsehallintolaki.<ref name="kielilaki"/>
 
====Ahvenanmaan maakunta====
Ahvenanmaan itsehallintolain 40 § mukaan Ahvenanmaa on ruotsinkielinen alue, jossa ”valtion ja maakunnan viranomaisten sekä kunnallishallinnon virkakieli on ruotsi”. Suomen kansalaisilla on kuitenkin oikeus käyttää maakunnassa toimivassa oikeusistuimessa tai valtion viranomaisessa suomen kieltä. Maakunnan ja sen kuntien viranomaisissa tätä oikeutta ei ole. Maakunnan koulujen opetuskieli on ruotsi eikä kouluissa ole pakollista suomen opetusta. Kouluissa ei ole myöskään mahdollista saada äidinkielen tasoista suomen opetusta tai maahanmuuttajille suunnattua ruotsi toisena kielenä -opetusta. Itsehallintolaki oikeuttaa myös Ahvenanmaalla tutkintonsa suorittaneen saamaan opiskelupaikan suomalaisesta valtion ruotsin- tai kaksikielisestä oppilaitoksesta vaikka hän ei täyttäisikään normaaleja suomen kielen taitovaatimuksia<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1991/19911144 Ahvenanmaan itsehallintolaki]</ref>. Ahvenanmaan maakunnassa vain [[kotiseutuoikeus|kotiseutuoikeuden]] omaava henkilö on oikeutettu äänestämään maakuntapäivävaaleissa, omistamaan tai hallinnoimaan kiinteää omaisuutta tai harjoittamaan elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saavat kaikki, joiden toisella vanhemmalla on se. Lisäksi sitä voi hakea kuka tahansa Suomen kansalainen asuttuaan maakunnassa viisi vuotta. Kotiseutuoikeuden saadakseen henkilön on todistettava tyydyttävä ruotsin kielen taito. Ahvenanmaan itsehallinto ja kotiseutuoikeus pohjautuvat vuonna 1921 [[Kansainliitto|Kansainliiton]] tekemään kompromissipäätökseen, jossa maakunnan hallinto annettiin Suomelle edellyttäen, että se takasi paikalliselle väestölle ruotsin kielen, kulttuurin, paikalliset tavat ja itsehallintojärjestelmän. Itsehallintolakia voidaan muuttaa vain Suomen eduskunnan ja [[Ahvenanmaan maakuntapäivät|Ahvenanmaan maakuntapäivien]] yhteisellä päätöksellä siten, että laki eduskunnassa säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä. [[Euroopan yhteisöjen tuomioistuin]] nosti Suomea vastaan kanteen 27. heinäkuuta 2004 Yhdenvertaisuusdirektiivin 2000/43/EY täytäntöönpanon myöhästymisestä Ahvenanmaan maakunnassa. Vastineessaan 27. lokakuuta 2004 Suomen valtio myönsi toimenpanon viivästyneen, mutta ilmoitti, että toimenpiteisiin on ryhdytty ja asiaa koskevan lainsäädännön arveltiin tulevan voimaan vuoden 2005 aikana.<ref>[http://www.parlement.fi/triphome/bin/thw/?${APPL}=ueasia&${BASE}=ueasia&${THWIDS}=0.32/179577&${TRIPPIFE}=PDF.pdf Suomen hallituksen toiminta EU-tuomioistuinasioissa ja valvontaasioissa 1.1. - 31.12.2004.] (untrusted link)</ref>{{lähde}}
 
:''Katso myös [[Luettelo Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista]]''
 
Suomalaisen yhteiskunnan muutokset 1990-luvulla heijastuivat kielikysymykseen, kun lukuisia valtion tai kuntien palvelutoimia alettiin ulkoistaa yksityisille yrityksille tai liikelaitoksille. Näin syntyi tilanne, jossa perinteisesti kielilain piiriin kuuluneita toimintoja siirrettiin kielilain ulkopuolelle. Tätä korjaamaan lakiin lisättiin vuonna 1995 uusi lainkohta (368/1995), vuoden 2003 kielilain 23 ja 24 §, jonka mukaan ”valtion liikelaitoksen sekä sellaisen palvelua tuottavan yhtiön, jossa valtiolla taikka yhdellä tai useammalla kaksikielisellä kunnalla taikka erikielisillä kunnilla on määräämisvalta, on annettava palvelua ja tiedotettava suomeksi ja ruotsiksi toiminnan laadun ja asiayhteyden edellyttämässä laajuudessa ja tavalla, jota kokonaisuutena arvioiden ei voida pitää yhtiön kannalta kohtuuttomana”.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030423 Kielilaki (423/2003).] Finlex.</ref>. Laki koskee myös yksityisyrityksiä silloin, kun nämä hoitavat julkisia palvelutehtäviä, toisin sanoen silloin, kun nämä tarjoavat palveluita viranomaisen toimeksiannosta. Vuonna 2003 säädetyn kielilain puolesta äänesti 179 ja lakia vastusti vain 3 kansanedustajaa. Samalla säädettiin [[Suomen kielitaitolaki]] eli ''laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta'' (481/2003) ja siihen liittyvä asetus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa.<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030481 Valtioneuvoston asetus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta valtionhallinnossa.] Finlex.</ref>. Niissä säädetään virkamiesten kielitaitovaatimuksista ja kielitaidon osoittamisesta kielikokeella. Asetuksessa on myös säädökset korkeakoulututkintoon ja ylioppilaskokeeseen liittyvien kielikokeiden korvaavuuksista. Toisen kotimaisen kielen opetusta peruskouluissa, lukioissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa säädellään kyseisiä kouluasteita säätelevissä laeissa ja asetuksissa.
 
===Saamelaiskielet===
[[Kuva:Sami flag.svg|thumb|150px|[[Saamelaisten lippu]].]]
Erityisesti 1990-luvulta eteenpäin kielipolitiikassa on alettu enenevässä määrin huomioida myös muita vähemmistökieliä ja niiden puhujien oikeutta omaan kieleensä ja kulttuuriinsa.{{lähde}} Vuodesta 1992 [[Saamelaiskielet|saamelaiskielillä]] on ollut virallinen asema Suomessa saamelaisten kotiseuduilla [[Enontekiö]]n, [[Inari]]n ja [[Utsjoki|Utsjoen]] kunnissa ja [[Sodankylä]]n kunnan pohjoisosissa, mikä turvaa ihmisille oikeuden käyttää sitä asiointikielenä virastoissa ja sairaaloissa. <ref name="saame">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/saame | Nimeke = Saame | Julkaisupaikka = kotus.fiHelsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 2.5.2017}}</ref>▼
 
Suomen ainoa nelikielinen kunta on Inari, jossa kaikki viralliset ilmoitukset annetaan [[Pohjoissaame|pohjois]]-, [[Inarinsaame|inarin]]- ja [[koltansaame]]ksi sekä suomeksi.<ref name="saame"/> Joissain alueen kouluissa pohjoissaame on myös pääasiallisena opetuskielenä. Suomen aiemmin kielteisen kielipolitiikan takia saamea oli kielletty käyttää esimerkiksi koulussa. Tuloksena oli, että saamelaiskieliä puhuu äidinkielenään enää vain noin puolet saamelaisista ja kielten elvyttäminen onkin ollut keskeisellä sijalla kielipolitiikassa koko Pohjoismaissa.{{lähde}} Saamelaisten ja saamelaiskielen asemaa valvomaan ja saamelaisten kielellistä ja kulttuurillista itsehallintoa toteuttamaan perustettiin vuonna 1996 lailla [[Saamelaiskäräjät]] ({{k-se|Sámediggi}}, {{k-sms|Sääʹmteʹǧǧ}} ja {{k-smn|Sämitigge}})-<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950974 Laki saamelaiskäräjistä (974/1995).] Finlex.</ref>.▼
▲Erityisesti 1990-luvulta eteenpäin kielipolitiikassa on alettu enenevässä määrin huomioida myös muita vähemmistökieliä ja niiden puhujien oikeutta omaan kieleensä ja kulttuuriinsa.{{lähde}} Vuodesta 1992 [[Saamelaiskielet|saamelaiskielillä]] on ollut virallinen asema Suomessa saamelaisten kotiseuduilla [[Enontekiö]]n, [[Inari]]n ja [[Utsjoki|Utsjoen]] kunnissa ja [[Sodankylä]]n kunnan pohjoisosissa, mikä turvaa ihmisille oikeuden käyttää sitä asiointikielenä virastoissa ja sairaaloissa. <ref name="saame">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/saame | Nimeke = Saame | Julkaisupaikka = kotus.fi | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 2.5.2017}}</ref>
 
▲Suomen ainoa nelikielinen kunta on Inari, jossa kaikki viralliset ilmoitukset annetaan [[Pohjoissaame|pohjois]]-, [[Inarinsaame|inarin]]- ja [[koltansaame]]ksi sekä suomeksi.<ref name="saame"/> Joissain alueen kouluissa pohjoissaame on myös pääasiallisena opetuskielenä. Suomen aiemmin kielteisen kielipolitiikan takia saamea oli kielletty käyttää esimerkiksi koulussa. Tuloksena oli, että saamelaiskieliä puhuu äidinkielenään enää vain noin puolet saamelaisista ja kielten elvyttäminen onkin ollut keskeisellä sijalla kielipolitiikassa koko Pohjoismaissa.{{lähde}} Saamelaisten ja saamelaiskielen asemaa valvomaan ja saamelaisten kielellistä ja kulttuurillista itsehallintoa toteuttamaan perustettiin vuonna 1996 lailla [[Saamelaiskäräjät]] ({{k-se|Sámediggi}}, {{k-sms|Sääʹmteʹǧǧ}} ja {{k-smn|Sämitigge}})<ref>[http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950974 Laki saamelaiskäräjistä] Finlex</ref>.
 
===Karjalan kieli===
 
Toiseen maailmansotaan asti [[karjalan kieli|karjalan kieltä]] ja sen murteita puhuttiin Suomessa [[Raja-Karjala]]n alueella. Sotien jälkeen siirtokarjalaiset asutettiin hajalleen ympäri Suomea. [[Karjalan Kielen Seura]] arvioi karjalan kieltä jollain tavoin osaavien määrän olevan 11&nbsp;000–12&nbsp;000, joista suurin osa vanhuksia.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=Paavo Harakka, Paavo | Nimeke=Karjalan kieli Suomessa | Ajankohta=8/2001 | Osoite=http://www.karjalankielenseura.fi/tekstit/kirjoituksia/valtimo082001.html | Julkaisija= Karjalan Kielen Seura | Viitattu=2.5. 2007}}</ref> Vuonna 1995 perustettu Karjalan Kielen Seura tekee aloitteita karjalan kielen kehittämiseksi ja toimii sen suullisen ja kirjallisen käytön edistämiseksi.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=esittely | Ajankohta= | Osoite=http://www.karjalankielenseura.fi/tekstit/esittely.html | Julkaisija= Karjalan Kielen Seura | Luettu=2.5. 2007 | Kieli= }}</ref> Talvella 2009 Suomen hallitus vahvisti karjalan kielen aseman virallisten vähemmistökielten joukossa.<ref name="karjala"/>
 
===Viittomakielet ja muu puhetta korvaava viestintä ===
 
[[Kuva:LSF VocabThumb vocabulaire.jpeg|thumb|150px|left|Ranskalaisen viittomakielenviittoma&shy;kielen puhujakäyttäjä.]]
Yhteiskunnan suhtautuminen [[viittomakieli|viittomakieleen]] 1960-luvulta tähän päivään on muuttunut merkittävästi. 1900-luvun alussa Suomeen levisi [[oralismi]]n aate, jonka mukaisesti viittomakieli kiellettiin muun muassa kouluissa. Tavallista oli rangaista sen käytöstä fyysisillä rangaistuksilla. [[Kuurous|Kuurojen]] koulutus oli vapaaehtoista, ja yleinen [[oppivelvollisuus]] laajentui koskemaan myös [[vammaisuus|vammaisia]] vasta 1930-luvulla.<ref>[http://www.viivi.fi/kuurojenkulttuuri/kuurojenhistoria_index.htm Kuurojen historia.]</ref> 1960-luvulta eteenpäin asenteet muuttuivat ja vammaisten yhdenmukaisia oikeuksia muuhun väestöön nähden ryhdyttiin puolustamaan. Suomi on kolmantena maana maailmassa turvannut viittomakielisten aseman yhteiskunnassa perustuslaissaan. Viittomakielisten asema on perustuslain velvoittamana kirjattu moniin paikkoihin Suomen laissa, muun muassa koulutukseen ja viranomaispalveluja koskeviin lakeihin ja asetuksiin .<ref>[http://www.kl-deaf.fi/Page/5edb0fe8-08ca-4554-8993-39444881eaeb.aspx Suomalaista viittomakieltä ja viittomakielisiä koskevia säädöksiä.] {{404}}</ref>. Nykyään viittomakieli on 4&nbsp;000–5&nbsp;000 kuuron äidinkieli, minkä lisäksi sitä käyttää äidinkielenään tai toisena kielenään noin 10&nbsp;000 kuulevaa.<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=206 Suomalainen viittomakieli.] Kotus. Viitattu 6.1.2016</ref>. Viime vuosina viittomakielen koulutukseen on panostettu. [[Ammattikorkeakoulu]]issa voi suorittaa 120 [[opintoviikko|opintoviikon]] laajuisen viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon, joka valmistaa opiskelijan toimimaan erilaisissa ohjaus- ja opetustehtävissä ja 240 opintopisteen laajuisen viittomakielentulkin tutkinnon.<ref>[http://www.kl-deaf.fi/Page/5abfdd4c-5cf2-4f17-a106-7ab52fbecf3f.aspx Viittomakieli ammattina.] {{404}}</ref> [[Jyväskylän yliopisto]] on tarjonnut vuodesta 1998 viittomakielisen luokanopettajan koulutusohjelman ja vuonna 2004 sinne perustettiin Suomen ensimmäinen viittomakielen professuuri ja aloitettiin viittomakielen maisteriohjelma.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= Orvokki Honkonen, Orvokki | Nimeke=Viittomakielen opetus vankistuu Jyväskylän Yliopistossa uudella maisteriohjelmalla ja professuurilla. | Ajankohta= | Osoite= https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2004/05/tiedote-2009-10-01-20-42-05-542300| Julkaisija=Jyväskylän yliopisto | Viitattu= 26. tammikuuta 2016}}</ref>▼
 
▲Yhteiskunnan suhtautuminen [[viittomakieli|viittomakieleen]] 1960-luvulta tähän päivään on muuttunut merkittävästi. 1900-luvun alussa Suomeen levisi [[oralismi]]n aate, jonka mukaisesti viittomakieli kiellettiin muun muassa kouluissa. Tavallista oli rangaista sen käytöstä fyysisillä rangaistuksilla. [[Kuurous|Kuurojen]] koulutus oli vapaaehtoista, ja yleinen [[oppivelvollisuus]] laajentui koskemaan myös [[vammaisuus|vammaisia]] vasta 1930-luvulla.<ref>[http://www.viivi.fi/kuurojenkulttuuri/kuurojenhistoria_index.htm Kuurojen historia]</ref> 1960-luvulta eteenpäin asenteet muuttuivat ja vammaisten yhdenmukaisia oikeuksia muuhun väestöön nähden ryhdyttiin puolustamaan. Suomi on kolmantena maana maailmassa turvannut viittomakielisten aseman yhteiskunnassa perustuslaissaan. Viittomakielisten asema on perustuslain velvoittamana kirjattu moniin paikkoihin Suomen laissa, muun muassa koulutukseen ja viranomaispalveluja koskeviin lakeihin ja asetuksiin <ref>[http://www.kl-deaf.fi/Page/5edb0fe8-08ca-4554-8993-39444881eaeb.aspx Suomalaista viittomakieltä ja viittomakielisiä koskevia säädöksiä] {{404}}</ref>. Nykyään viittomakieli on 4&nbsp;000–5&nbsp;000 kuuron äidinkieli, minkä lisäksi sitä käyttää äidinkielenään tai toisena kielenään noin 10&nbsp;000 kuulevaa<ref>[http://www.kotus.fi/index.phtml?s=206 Suomalainen viittomakieli] Kotus. Viitattu 6.1.2016</ref>. Viime vuosina viittomakielen koulutukseen on panostettu. [[Ammattikorkeakoulu]]issa voi suorittaa 120 [[opintoviikko|opintoviikon]] laajuisen viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon, joka valmistaa opiskelijan toimimaan erilaisissa ohjaus- ja opetustehtävissä ja 240 opintopisteen laajuisen viittomakielentulkin tutkinnon.<ref>[http://www.kl-deaf.fi/Page/5abfdd4c-5cf2-4f17-a106-7ab52fbecf3f.aspx Viittomakieli ammattina] {{404}}</ref> [[Jyväskylän yliopisto]] on tarjonnut vuodesta 1998 viittomakielisen luokanopettajan koulutusohjelman ja vuonna 2004 sinne perustettiin Suomen ensimmäinen viittomakielen professuuri ja aloitettiin viittomakielen maisteriohjelma.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= Orvokki Honkonen | Nimeke=Viittomakielen opetus vankistuu Jyväskylän Yliopistossa uudella maisteriohjelmalla ja professuurilla | Ajankohta= | Osoite= https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2004/05/tiedote-2009-10-01-20-42-05-542300| Julkaisija=Jyväskylän yliopisto | Viitattu= 26. tammikuuta 2016}}</ref>
 
Suomessa toinen viittomakieli on suomenruotsalainen viittomakieli. Kieli käyttää Suomessa käytettyjä aakkosia mutta viittomista osa poikkeaa sekä Ruotsista käytetyistä että suomenkielisistä viittomista. Käyttäjiä on noin 300 henkilöä. Unescon mukaan kieli on uhanalainen. Viimeinen ruotsinkielinen viittomakoulu suljettiin 1993. Sen jälkeen monet ruotsinkieliset kuurot ovat muuttaneet Ruotsiin. Osa ovat laittaneet lapsensa suomenkielisiin viittomakouluihin jonka takia ovat menettäneet oma viittomkielensä. Ruotsinkielisiä viittomatulkkeja ei ole koulutettu vuoden 1993 jälkeen.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Suomen viittomakielet | Ajankohta= | Osoite= http://www.kotus.fi/kielitieto/kielet/suomen_viittomakielet| Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskesksu | Viitattu= 08. maaliskuuta 2016}}</ref> Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla toimii Pedersören kunnassa vuodesta 1997 lähtien kuuroille sekä kuulovammaisille lapsille suunnattu integroitu oppimsympäristö esikoulusta yläasteelle. Kunnasta voi antaa etäopetusta muualla koulu käyville lapsille.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke=Utvecklingen av lärmiljön för döva och hörselskadade| Ajankohta= | Osoite= http://extranet.pedersore.fi/yes/page1/index.html| Julkaisija=Pedersöre kommun | Viitattu= 08. maaliskuuta 2016}}</ref>
 
Nykyään vammaisten tai [[neurologinen poikkeavuus|neurologisesti poikkeavien]] ihmisten kommunikaatiota pyritään tukemaan muillakin [[puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio|puhetta korvaavilla kommunikaatiomenetelmillä]] kuin viittomilla, esimerkiksi kuvakommunikaatiolla. Ajatus kielen käytöstä on siis laajentumassa kommunikaatioon, joka voikin olla ei-kielellistä. Ihmisellä katsotaankin olevan oikeus käyttää omaa erityistä kommunikaatiotapaansa, jos hän ei kykene kielelliseen itseilmaisuun, mutta pystyy ilmaisemaan itseään muuten.{{lähde}}
Rivi 233 ⟶ 225:
|}
 
Suomessa asui vuoden 2016 lopussa 243&nbsp;639 ulkomaalaista ja muita kuin suomen, ruotsin tai saamen kielien puhujia oli 353&nbsp;993.<ref>[http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/?tablelist=true#_ga=1.161852917.874744427.1473919612 Tilastokeskus.]</ref> Kielipoliittisesti lisääntyneiden ulkomaalaisten määrä on nostanut esiin kaksi keskeistä kielipoliittista kysymystä: maahanmuuttajien [[kotouttaminen|kotouttamisen]] ja toisaalta ihmisten oikeuden omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Laki turvaa maahanmuuttajille oikeuden suomen tai ruotsin opetukseen ja pyrkimyksenä on maahanmuuttajien kielitaidon lisäämisen kautta luoda heille mahdollisuuksia työllistymiseen ja siten sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan ,<ref name=laki19990493 /> vaikka tässä ei käytännössä ole täydellisesti onnistuttukaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.maailmankuvalehti.fi/2002/2/maahanmuuttajien-kotouttaminen-ontuu | Nimeke = Maahanmuuttajien kotouttaminen ontuu | Tekijä = Janne Sivonen, Janne | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Maailman Kuvalehti | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kepa ry | Viitattu = 26.1.2016 }}</ref>. Toisaalta koulutuksessa on pyritty tukemaan erityisesti maahanmuuttajalapsien kielellisiä ja kulttuurillisia oikeuksia ja heidän äidinkielen- ja toisaalta toisen kansalliskielen opetuksella pyritty luomaan toimiva [[kaksikielisyys]]. Vieraskielinen oppilas voi perusopetuksessa ja lukiossa opiskella äidinkielenä omaa äidinkieltään ja heille on turvattu oikeus saada sillä myös tukiopetusta. Valtio osallistuu tästä opetuksesta muodostuviin kustannuksiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) 42 §:n 2 momentin perusteella.<ref>[http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2002/liitteet/opm_74_maahanmuuttopol.pdf?lang=fi Opetusministeriön maahanmuuttopoliittiset linjaukset.] 2001.</ref>. Oikeudesta käyttää vieraita kieliä, esimerkiksi englantia, viranomaisissa säädetään erikseen [[hallintolaki|hallintolaissa]] ja muissa viranomaisten toimintaa säätelevissä laeissa ja asetuksissa.{{lähde}}
 
== Lähteet ==
===Kirjallisuus===
* {{Kirjaviite | Tekijä=Zetterberg, Seppo (toim.)| Nimeke= Suomen historian pikkujättiläinen| Julkaisija= WSOY| Vuosi=1987| Tunniste=ISBN 951-0-14253-0}}
 
Rivi 243 ⟶ 236:
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hakulinen, Auli ym. | Nimeke=Suomen kielen tulevaisuus: Kielipoliittinen toimintaohjelma | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-952-5446-40-1 | www=http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk7/suomen_kielen_tulevaisuus_kotus_verkkojulkaisuja_7.pdf | www-teksti=Verkkojulkaisu | Tiedostomuoto=PDF}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Hiidenmaa, Pirjo | Nimeke=Suomen kieli – who cares? | Julkaisupaikka=HelsingissäHelsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-1-19005-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kotilainen, Lari | Nimeke=[[Suomensuojelija|Suomensuojelija: Ohjekirja kielen pelastamiseen]] | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-951-0-35446-9}}
 
== Aiheesta muualla ==
{{commonscat|Languages of Finland}}
* [http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?arvostelu=629 Kansallisen projektin analyysia: kirjakielen kehitysvaiheita Suomessa 1800-luvulla].]
 
[[Luokka:Suomen kielipolitiikka| ]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielipolitiikka”