Ero sivun ”Painokirjaimet” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
w |
wl, ladonta |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Arch.of.Titus-Inscription.jpg|thumb|300px|Klassista meisselikirjoitusta [[Tituksen riemukaari|Tituksen riemukaaresta]].]]
'''Painokirjaimilla''' tarkoitetaan painettuja tai niitä muistuttavia kirjaimia vastakohtana [[Kaunokirjoitus|kaunokirjoitukselle]]. Tavallisesti painokirjaimilla viitataan [[Antiikva|antiikvamallistoihin]], jotka syntyivät 1500-luvulla. Niiden mallina on ollut muun muassa [[Piirtokirjoitus|meisselikirjoitus]], jota käytettiin Rooman antiikissa kiveen hakatuissa teksteissä.
Ensimmäiset [[kirjapaino]]ssa käytetyt kirjaimet muotoiltiin 1400-luvulla Saksassa [[kirjuri]]en käsin kirjoittamien [[Goottilaiset kirjaintyypit|goottilaisten kirjainten]] mukaan. Ne eivät poikenneet käsinkirjoitetusta tekstistä paljonkaan. <ref>[http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/verkkonayttelyt/kiehtovakirja/subp_typo1400.html Kansalliskirjasto.fi 1400-luvun kirjoista] Viitattu 22.7.2009.</ref> Eniten käytettiin [[fraktuura]]a ja schwabachia.
Kirjainmuotojen soveltuvuus painotekniikkaan nousi 1500-luvulla tärkeäksi näkökulmaksi. Nykyistä mielikuvaa painokirjaimista vastaava [[antiikva]] alkoi helpommin luettavana saada suosiota. Vuosisadan loppuun mennessä antiikva olikin syrjäyttänyt goottilaiset kirjaimistot.
Ranska nousi typografian johtavaksi maaksi, ja [[Frans I]] nimitti antiikvakirjainten suunnittelijan Geoffroy Toryn kuninkaalliseksi kirjanpainajaksi.
Antiikvapainokirjainten yhä tunnetuimman perusmallin loi [[Claude Garamond]] 1500-luvun alkupuolella. Renessanssiantiikva [[Garamond]] oli ensimmäinen kirjapainon ehdoilla muotoiltu kirjaimisto.
Toisen tunnetun [[kursiivi]]n antiikvamallin loi venetsialainen [[Aldus Manutius]] myös 1500-luvun alkupuolella. <ref>[http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/verkkonayttelyt/kiehtovakirja/subp_typo1500.html Kansalliskirjasto.fi 1500-luvun kirjoista] Viitattu 22.6.2009.</ref>
| |||