Ero sivun ”Neuvostoliiton kommunistinen puolue” versioiden välillä

 

Puolueen korkein päättävä elin oli puoluekokous, joka valitsi [[Keskuskomitea (kommunistiset puolueet)|keskuskomitean]]. Keskuskomitea ({{k-ru|Центральный комитет}}, ЦК КПСС) valitsi puolueen johtajat, politbyroon ja sihteeristön. Keskuskomitea oli melko suuri, vuonna 1989 yli 300 henkeä. Se kokoontui kuuden kuukauden välein vahvistamaan ylempien elimien päätökset.<ref>Encyclopedia of Russian History, s. 221. Thomson Gale, 2004</ref>

 

 

Puolueen matalimman tason organisaatio oli nimeltään ensimmäisen tason organisaatio ({{k-ru|первичная партийная организация}}), jonka virallinen nimi vuoteen 1934 oli 'solu'. Puoluesoluja järjestettiin Neuvostoliiton joka organisaation yhteyteen, jossa oli vähintään kolme kommunistia. Joka työpaikalla, yliopistolla, kolhoosilla ja sotilasyksiköllä oli oma puoluesolunsa, johon kuuluivat siellä työskentelevät puolueen jäsenet.

 

 

Puolueella ei ollut puheenjohtajaa. Neuvostoliitossa korkein valta oli käytännössä NKP:llä ja sen keskuskomitean [[sihteeri]]stöä johtaneella henkilöllä, [[pääsihteeri]]llä (1953–1966 nimitys oli ensimmäinen sihteeri). Vuonna 1977 säädetyssä perustuslaissa NKP todettiin neuvostoyhteiskunnan johtavaksi ja suuntaa antavaksi voimaksi, sen poliittisen järjestelmän, valtiollisten muodostelmien ja kansalaisjärjestöjen ytimeksi.<ref>perustuslain 6 §</ref> Vuonna 1985 pääsihteeriksi valittiin [[Mihail Gorbatšov]], jonka tavoitteisiin kuului Neuvostoliiton taloudellinen ja poliittinen uudistaminen [[glasnost]]illa ja [[perestroika]]lla. Hänen tavoitteitaan olivat muun muassa [[monipuoluejärjestelmä]]n luominen ja [[Varsovan liitto|itäisen Keski- ja Etelä-Euroopan liittolaismaiden]] poliittisen valvonnan lakkauttaminen.