Ero sivun ”Klassinen liberalismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisäsin tekstiä ja lähteitä |
Muokkasin viitteitä ja lisäsin lähdeviitteen |
||
Rivi 22:
* '''Kilpailuprosessi''' (vain rajoittamattoman kilpailun seurauksena tuottajat ponnistelevat palvellakseen kuluttajia entistä paremmin ja/tai edullisemmin)
* '''Vapaa hintajärjestelmä''' (kysynnän ja tarjonnan automaattisen hintamekanismin säänteleminen tai rajoittaminen aiheuttaa entistä suurempia ongelmia, mm. [[Keskuspankki|keskuspankkien]] väliintulojen vastustaminen)
* '''Yksityisomistus''' (tuotantovälineiden omistajat palvelevat kuluttajia, jos tässä ei onnistuta niin markkinaosuutta ja omaisuutta menetetään kilpailijoille)<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ludwig
* '''Yhteiskuntarauha''' ([[sota|sodan]] vastustaminen, mutta puolustukseen tarkoitettujen [[armeija|asevoimien]] hyväksyminen, [[libertarismi|libertaristisen]] näkemyksen mukaan jopa [[yövartijavaltio]])
* '''Perustuslaki ja [[demokratia]]''' (tavoitteena rajoittaa hallitusvallan mielivaltaista käyttöä sekä hallituksen tehtävien alituista kasvattamista)
Rivi 57:
[[Suomi|Suomessa]] klassista liberalismia ovat edustaneet esimerkiksi Adam Smithiä edeltänyt [[Anders Chydenius]] sekä [[Peter Forsskål]], kuka jäi tosin melko tuntemattomaksi varhaisen kuolemansa takia. [[Saksa|Saksassa]] klassista liberalismia edustivat filosofi [[Immanuel Kant]], [[Wilhelm von Humboldt]] ja runoilija [[Friedrich Schiller|Friedrich Shiller]]. Kant ymmärsi järjen rajallisuuden ja hän kannatti yksilönvapautta, [[Laissez-faire|vapaata markkinataloutta]] sekä muita klassisen liberalismin arvoja. Myös amerikkalaisilla ajattelijoilla on ollut vahvan liberaaleja ajatuksia. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] presidenteistä sekä [[Thomas Jefferson]] (1743–1826) että [[James Madison]] (1751–1836) toteuttivat liberaalisen liikkeen ajatuksia käytännössä. He eivät ainoastaan pystyttäneet liberaalista kansanvaltaa, vaan myös edistivät liberaalisen aatteen vaikutusta Amerikan hallitusjärjestelmään voimistamalla ''checks and balances'' -järjestelmää (tarkistukset ja tasoitukset), [[osavaltio]]iden oikeuksia ja [[kaksikamarinen kongressi|kaksikamarista kongressia]]. Liberaalisten ajatuksien leviämiseen Yhdysvaltain hallituksessa vaikutti merkittävästi teos ''The Federalist'' (1788), joka tunnetaan paremmin nimellä ''[[The Federalist Papers]]''. Teoksen tekijöitä olivat Madison, [[Alexander Hamilton]] ja [[John Jay]]. Englantilaisen filosofin ja taloustieteilijän [[John Stuart Mill]]in (1806–1873) esittämät ajatukset merkitsivät käännekohtaa liberalismin historiassa. Näkökulmasta riippuen häntä pidetään joko klassisen liberalismin viimeisenä edustajana tai [[sosiaaliliberalismi]]n isänä.{{Kenen mukaan}} Hän vastusti [[Kollektivismi|kollektivistisia]] taipumuksia, ja antoi myös yksilön elämänlaadulle suuren arvon. Hän kannatti myös [[Naisten äänioikeus|naisten äänioikeutta]] ja [[Osuuskunta|osuuskunti]]a.
Harisalo ja Miettinen (1997) toteavatkin kirjassaan, että mannermainen liberalismi onnistui tekemään valtiosta, joka oli aiemmin [[Orjuus|orjuuttanut]] ja hallinnut kansalaisiaan mielivaltaisesti, hyväntekijän ja sai ihmiset vielä uskomaan tähän käsitykseen.<ref name=":0" /> Liberalismi ei kyennytkään vastustamaan 1800-luvun lopulla mannermaisen liberalismin, eikä varsinkaan uusien valtiojohtoisuutta korostavien [[Kollektivismi|kollektivisten]] ja [[Sosialismi|sosialististen]] aatesuuntien houkutusta. Yksi äänekkäimmistä [[Kollektivismi|kollektivismin]] vastustajista on ollut Ludwig von Mises, jonka mukaan ihmisten keinotekoinen kategorisoiminen erilaisiin intressiryhmiin johtaa väistämättä näiden eri eturyhmien väliseen vastakkainasetteluun, mitä hyödyntävät omissa poliittisissa pyrkimyksissään sekä vasemmiston luokkasotaa (työväenluokka vastaan omistava luokka) lietsovan marxilaisen aatesuunnan opportunistiset johtajat, että oikealla olevat opportunistiset natsijohtajat.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ludwig von Mises|Nimeke=The Clash of Group Interests|Vuosi=1945|Sivu=1–8|Julkaisija=Ludwig von Mises Institute|Isbn=978-1-61016-117-6|www-teksti=https://mises.org/library/clash-group-interests-and-other-essays}}</ref> Mannermaista liberalismia tuskin voitaneen syyttää valtiojohtoisuuden ja kollektivismin tuhoisista vaikutuksista 1900-luvulla, ([[Lokakuun vallankumous]] Venäjällä 1917 sosialistisen [[Bolševikit|bolševikkipuolueen]] toimesta ja [[Vladimir Lenin|Vladimir Leninin]] ja [[Josif Stalin|Josif Stalinin]] nousu valtaan, sekä [[Natsi-Saksa|Natsi-Saksassa]] 1930- ja 1940-luvuilla toimineen [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistinen työväenpuolueen]] ja [[Adolf Hitler|Hitlerin]] nousu valtaan tuhoisin seurauksin), mutta se joutuu kuitenkin kantamaan osan siitä vastuusta että nämä aatesuunnat kasvoivat niinkin tuhoisiksi. Yhdysvaltalainen David Horowitz (1991) pohti kirjassaan mitä olisi mahtanut tapahtua jos klassinen liberalismi olisikin pystynyt vastustamaan kollektivististen ideoiden ja mannermaisen liberalismin voittokulkua 1900-luvun alun politiikassa, sekä etsi itsetutkiskelun avulla syitä siihen miksi hän päätti luopua [[Sosialismi|sosialismista]]:<blockquote>''"Tässä vasemmiston todellinen minäkuva itsestään; pyhimysten armeija marssilla epäoikeudenmukaisuutta vastaan, vailla kykyä pahuuteen. Vasemmisto näkee vallankumouksen tulipatsaina, jotka valaisevat ihmiskunnan aavikoita, mutta eivät polta sivilisaatioita ohi kulkiessaan. Mieti nyt kuitenkin tätä: jollei kukaan olisi uskonut Marxin aatteeseen, bolsevikkivallankumousta ei olisi tapahtunut. Venäjä olisi siinä tapauksessa saattanut kehittyä moderniksi demokratiaksi ja teollisuusvaltioksi. Hitler ei olisi päässyt valtaan. Kylmää sotaa ei olisi koettu. On vaikea olla päätymättä johtopäätökseen, että enin osa 1900-luvun verenvuodatuksesta olisi ehkä jäänyt tapahtumatta."'' </blockquote><blockquote>- David Horowitz 1991<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=David Horowitz|Nimeke=Sosialismi - syyllinen kaikkeen mistä syytetty|Vuosi=1991|Sivu=5|Julkaisija=Kanava}}</ref></blockquote>
== Koulukunnat ==
Rivi 66:
===Itävaltalainen koulukunta ===
[[Itävaltalainen taloustiede|Itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijät]] elvyttivät klassisen liberalismin teoreettisen perinnön, ja jalostivat sekä kehittivät monia sen ideoista (kuten [[rajahyöty]]) eteenpäin. Liberalismin itävaltalaisen koulukunnan merkittävimpiä edustajia olivat: [[Karl Menger]], [[Friedrich von Wieser]], Eugen von Böhm-Bawerk, [[Ludwig von Mises]], [[Friedrich von Hayek|Friedrich Haeyk]] ja Ludwig Lachmann. Itävaltalainen koulukunta on yksi sitkeimmistä valtiojohtoisuuden, [[Kollektivismi|kollektivismin]] ja [[sosialismi]]n vastustajista<ref name=":5">{{Kirjaviite|Tekijä=Ludwig
=== Chicagon koulukunta ===
| |||