Ero sivun ”Talk Talk” versioiden välillä

'''Talk Talk''' oli vuosina 1981–1991 toiminnassa ollut [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] yhtye. Sen jäseniä olivat laulusolisti [[Mark Hollis]], basisti [[Paul Webb]] ja rumpali [[Lee Harris (muusikko)|Lee Harris]] sekä kosketinsoittaja [[Simon Brenner]], joka erosi yhtyeestä jo vuonna 1983. Yhtye on nimetty oman kappaleensa ”Talk Talk” mukaan.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=https://www.allmusic.com/artist/talk-talk-mn0000790814/biography|nimeke=Talk Talk Biography & History|tekijä=Ankeny, Jason|julkaisu=AllMusic|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=2018-03-01|kieli={{en}}}}</ref><ref name=":1">{{Verkkoviite|osoite=https://www.discogs.com/artist/60480-Talk-Talk|nimeke=Talk Talk|tekijä=|julkaisu=Discogs|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=2018-03-01|ietf-kielikoodi=en}}</ref>

Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia ''The Party’s Over'' ja ''It’s My Life'' ovat [[Synthpop|synthpopia]]. Albumilla ''It’s My Life'' syntetisaattoreita soittaa tuottaja [[Tim Friese-Greene]]. Vuonna 1986, kun kolmas albumi ''The Colour of Spring'' ilmestyi, Talk Talk oli luopunut syntetisaattoreista, jotka korvattiin muun muassa pianolla ja uruilla, joita soitti joukko eri muusikoita. Vuonna 1988, kun albumi ''Spirit of Eden'' ilmestyi, Talk Talk oli luopunut [[Popmusiikki|pop]]-formaatista ja kehittänyt omalaatuisen musiikkityylinsä, jota voi kuvailla [[Progressiivinen rock|progressiivisen rockin]] ja [[Jazz|jazzin]] risteytykseksi. Samanlaista tyyliä kuullaan myös vuonna 1991 ilmestyneellä viimeisellä albumilla ''Laughing Stock''. Kuten kolmannella albumilla ''The Colour of Spring'', kahdella viimeisellä albumilla ''Spirit of Eden'' ja ''Laughing Stock'' kuullaan erilaisia soittimia eri muusikoiden soittamina. Talk Talk hajosi vuonna 1991.<ref name=":0" /><ref name=":1" />

Vuonna 1998 Mark Hollis julkaisi sooloalbumin.<ref name=":0" /><ref name=":1" />