Ero sivun ”Keuhkoahtaumatauti” versioiden välillä

Sairauden ilmiasuun vaikuttaa kolme osatekijää, joiden osuus vaihtelee: [[keuhkolaajentuma]], krooninen [[keuhkoputkentulehdus]] ja pienten ilmateiden ahtauma. Keuhkolaajentuma eli emfyseema tarkoittaa pysyvää ilmateiden laajentumaa, joka syntyy kun keuhkojen kaasujenvaihtoon osallistuva kudos tuhoutuu. Krooninen keuhkoputkentulehdus määritellään pitkäaikaiseksi limannousuksi, joka kestää vähintään kolme kuukautta ainakin kahtena peräkkäisenä vuotena. Keuhkoahtaumatauti on koko elimistön tulehdustila. Se nostaa riskiä sairastua esimerkiksi sydän- ja [[Verisuonitauti|verisuonisairauksiin]].<ref name="kh" /><ref name="khpotilas" /> Siihen voi liittyä myös [[Kakeksia|kuihtumista]] ja [[Osteoporoosi|osteoporoosia]].<ref>Tkac J., Man SF. & Sin DD. 2007. Systemic consequences of COPD. Review. Therapeutic Advances in Respiratory Disease. 1(1):47–59.</ref>

 

Kun jokin jatkuva ärsytys aiheuttaa [[Limakalvo|liman]]<nowiki/>eritystä keuhkoputkessa, putken seinämät kovettuvat vähitellen, ja ilman kulkuaukko pienenee. Samalla pienimpien [[Keuhkorakkula|keuhkorakkuloiden]] seinien rakenne rappeutuu, ja rakkulat löystyvät ja laajenevat. Tämä laajeneminen kehittyy vähitellen keuhkolaajentumaksi, jolloin rakkuloiden joustavuus ja hapenottokyky ratkaisevasti vähenevät. Laajeneminen ei tule hengityksen hyödyksi, vaan ilma jää loukkuun, josta sen sisältämä [[happi]] ei pääse kulkeutumaan [[verenkierto]]on.