Ero sivun ”Kustaa Vilkuna” versioiden välillä

[[TiedostoFile:Kekkonen ja Kustaa-Vilkuna.jpg|thumb|right|Kustaa Vilkuna (oik.) ja [[Urho Kekkonen]]vuonna 1950-luvun lopulla tai 1960-luvun alussa.]]

Vilkuna jatkoi opintojaan ja väitteli filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1936 [[kansatiede|kansatieteen]] alalta. Samana vuonna Vilkuna nimitettiin Helsingin yliopiston dosentiksi.<ref name=KKO>{{Kirjaviite | Nimeke= Kuka kukin on 1970 | Julkaisija = Otava| Sivut=1172}}</ref> Kansatieteen tutkijan Vilkuna edusti tuolloin uutta ns. funktionaalista tarkastelutapaa, jossa aiemmin vallalla olleen esineiden muodostamien aikasarjojen selvittelyn sijaan pyrittiin luomaan yhtenäistä kokonaiskuvaa kulttuurista. Esineiden lisäksi kulttuuria voitiin selvittää myös kielen antamien todistusaineistojen avulla.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri ensyklopedia, 10. osa | Julkaisija= Otava| Vuosi = 1981 | Sivut = 7880 | Tunniste = ISBN 951-1-06271-9}}</ref> Kustaa Vilkuna oli Sanakirjasäätiön apulaisjohtaja 1931–1944. Vuonna 1950 Vilkuna nimitettiin suomalais-ugrilaisen kansatieteen professoriksi Helsingin yliopistoon ja hän toimi historiallis-kielitieteellisen osaston [[dekaani]]na vuosina 1952–1957. [[Suomalainen Tiedeakatemia | Suomalaisen tiedeakatemian]] jäseneksi Vilkuna kutsuttiin 1948. Tiedeakatemian esimiehenä Vilkuna oli 1973–1974.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Paaskoski, Jyrki Paaskoski | Nimeke = Oppineiden yhteisö.: Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008.|Julkaisija = Otava |Sivut = 393, 427 | Vuosi = 2008 | Tunniste = ISBN 978-951-1-22529-4}}</ref> Vilkuna oli myös [[Suomen Tiedeseura]]n jäsen vuodesta 1960, Unkarin Tiedeakatemian ja Kung Gustaf Adolfs akademin jäsen ja Greifswaldin yliopiston kunniatohtori.<ref name=KKO/>

[[Suomen Akatemia]]n jäseneksi Vilkuna nimitettiin 1959. Nimitysprosessi herätti huomiota. [[Eino Kaila]]n kuoleman johdosta avoimeksi tulleeseen akateemikon virkaan akatemialautakunta esitti aikaisemmasta käytännöstä poiketen kolmea ehdokasta, ensi sijassa [[Eino Jutikkala]]a, toisessa sijassa [[Georg Henrik von Wright]]iä ja kolmannessa sijassa Vilkunaa. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Vilkunan.<ref>{{Kirjaviite |Tekijä =Tiitta, Allan Tiitta | Nimeke = Suomen Akatemian historia I| Sivut = 102–105 | Vuosi = 2004 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste = ISBN 951-746-606-4}}</ref> Vilkuna jäi eläkkeelle vuonna 1972.

Kustaa ja Liisa Vikunalla oli viisi lasta. Heidän vanhin poikansa [[Asko Vilkuna]] (1929–2014) oli Jyväskylän yliopiston etnologian professori. Historiantutkijat [[Janne Vilkuna]] ja [[Kustaa H. J. Vilkuna]] ovat Asko Vilkunan poikia.<ref name=KKO/> Vilkunoiden tytär Kirsti Vilkuna (s. 1932) avioitui Suomen näkyvimpiin teollisuusmiehiin lukeutuneen [[Pekka Herlin]]in kanssa. Kustaa Vilkunan lapsenlapsi on myös festivaalipromoottori Harri Vilkuna, joka järjestää mm. [[Porispere]]-festivaalia.<ref>[http://www.satakunnankansa.fi/lukemisto/lahtokohtaisesti-vihaan-ihmisia/ Lähtökohtaisesti vihaan ihmisiä.] ''Satakunnan Kansa'' 2.8.2016. Viitattu 2.8.2016.</ref>

* Herlin, Ilkka: ''Kivijalasta harjahirteen.: Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta.'' Helsinki: Otava 1993.