Ero sivun ”Conan ja demonit” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva ym
p →‎Vastaanotto: turhaa löpinää pois
Rivi 31:
[[P. A. Manninen]] arvosteli kokoelman ''[[Aikakone (lehti)|Aikakoneessa]]'' tuoreeltaan. Hänestä novellien laatu vaihtelee ja Howardin teksti on ”siinä määrin tyylirikkoista, että sitä on vaikeaa lukea naureskelematta ääneen”. Pahimmillaan ''Conan ja demonit'' onkin tahatonta komediaa. Sen sijaan novellit ”Elefantin torni” ja ”Mustan joen tuolla puolen” ovat tehokkaita ja jännittäviä. Mannisen mukaan barbaareista on kirjoitettu paljon kirjoja, sekä Howardia paremmin että huonommin, mutta Howardilla on kuitenkin oma merkityksensä, koska hän oli genren ensimmäinen kirjailija. Kuitenkin Manninen arvelee, että ”Howardin teksti toimii parhaiten silloin, kun sitä ei tarvitse lukea” ja että ”Conan on vakuuttavimmillaan sarjakuvissa ja elokuvissa”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90demonit.htm | Nimeke = Conan ja demonit | Tekijä = [[P. A. Manninen|Manninen, P. A.]] | Julkaisu = [[Aikakone (lehti)|Aikakone]] 2/1990 | Ajankohta = 1990 | Viitattu = 17.4.2017 }}</ref>
 
''[[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]]'' Petri Immonen antoi kokoelmalle myönteisen arvion. Howardin vahvuuksia ovat ennen kaikkea tunnelma ja taitavasti kuvattu toiminta. Conanin maailma on värikäs ja taistelukohtaukset tarjoavat parhaimmillaan ”lähes dionyysistä huumaa”. Toisinaan rivien välistä välittyy jopa filosofista pohdintaa, joka koskee niin todellisuutta kuin fiktiota itseäänkin. Immonen tosinkuitenkin huomauttaa, että äitiinsä kiintynyt ja henkisesti epätasapainoinen Howard ei lainkaan vastannut tarinoistaan välittyvää elämänjanoisen yli-ihmisen ihannetta. Kokoelman suurin heikkous on tarinoiden yksiulotteisuus: ne ovat juonellisesti suoraviivaisia ja tyystin vailla huumoria tai ironiaa. Henkilöhahmot ovat pinnallisia tai jopa sisäisesti ristiriitaisia. Toisaalta juuri lapsekas seikkailunhalu ja suoraviivainen arvomaailma tekevät novelleista niin vetäviä. Parhaimmillaan Howard on pitkissä tarinoissa, joissa hänen mielikuvituksensa saa riittävästi tilaa ja peittää heikkoudet.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Immonen, Petri | Otsikko = Väkivallan noidat ja demonit: Robert E. Howardin Conan on valloitusten perässä kulkeva palkkasoturi | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 13.6.1990 | www = https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002987476.html | www-teksti = Verkkoversio | Viitattu = 23.2.2018 }}</ref>
 
== Lähteet ==