Ero sivun ”Pääsiäisen laskeminen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 12:
Varhaisimmat tiedot pääsiäisen vietosta ovat 100-luvulta, jolloin viikoittaisen ylösnousemusjuhlan, sunnuntain, rinnalle tuli vuosittain vietettävä pääsiäisjuhla<ref name="evl_sanasto">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4inen | Nimeke=Pääsiäinen | Julkaisu=Aamenesta öylättiin | Julkaisija=Suomen evankelis-luterilainen kirkko | Viitattu=12.3.2011}}</ref>.
 
[[Nikaian kirkolliskokous|Nikaian kirkolliskokouksessa]] vuonna 325 pääsiäispäivän vietto päätettiin yhtenäistää yhdelle yhteiselle sunnuntaille läpi kristikunnan, mutta ilmeisesti tarkan päivämäärän laskemisesta ei päätetty itse kokouksessa vaan myöhemmin [[Aleksandria]]ssa. Joka tapauksessa pääsiäisen ajankohdan yhtenäistäminen vei kristikunnassa vielä satoja vuosia. Silti vähitellen, Nikaian päätösten pohjalta, pääsiäispäiväksi vakiintui [[kevätpäiväntasaus]]ta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai, joka on aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta.<ref name=Oja152>Oja, s. 152</ref> Apostolien kanonien 7. sääntö kieltää viettämästä pääsiäistä juutalaisen nisan-kuun 14. päivänä kirkosta erottamisen uhalla. Nikean 1. kirkolliskokous vahvisti tämän kanonin koko kirkkoa koskevaksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nikodim Milaš | Nimeke = Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen | Vuosi = 1980 | Luku = Pyhien apostolien säännöt. | Sivu = 54 | Selite = Serbiankielinen alkuteos: Милаш, Никодим: Правила православне цркве с тумачењима. I. 1895, II. 1896 | Julkaisupaikka = Pieksämäki | Julkaisija = Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto | Suomentaja = Antti Inkinen | Tunniste = | Isbn = 951-9071-34-2 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Kieli = }}</ref> Serbialaisen kanonien selittäjän, piispa Nikodim Milašin mukaan pääsiäisen ajankohta siirrettiinmäärättiin vietettäväksi kevätpäiväntasauksen jälkeen, jotta kristillinen pääsiäinen ei osuisi koskaan juutalaisen pääsiäisen kanssa päällekkäin. Tällä haluttiin tehdä selvä ero juutalaisen ja kristillisen pääsiäisen välille.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Nikodim Milaš | Nimeke = Ortodoksisen kirkon kanonit selityksineen | Vuosi = 1980 | Luku = Pyhien apostolien säännöt. | Sivu = 55 | Selite = Serbiankielinen alkuteos: Милаш, Никодим: Правила православне цркве с тумачењима. I. 1895, II. 1896 | Julkaisupaikka = Pieksämäki | Julkaisija = Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto | Suomentaja = Antti Inkinen | Tunniste = | Isbn = 951-9071-34-2 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Kieli = }}</ref>
 
Sanontaa ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai” käytetään yleisesti kuvaamaan pääsiäispäivän sijaintia. Tämä sanonta on kuitenkin vain viitteellinen, koska pääsiäisen ajankohta on alusta asti määräytynyt kirkollisten taulukoiden pohjalta eikä [[Tähtitiede|tähtitieteen]] perusteella.<ref name=Eno>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.vihrealanka.fi/node/4180/ | Nimeke=Eno vastaa: Liikkuvainen pääsiäinen | Julkaisu=Vihreä lanka | Ajankohta=9.4.2009 | Viitattu=12.3.2011}}</ref> Lisäksi taulukoissa kevätpäiväntasauksen oletetaan olevan aina 21. maaliskuuta, vaikka todellisuudessa päivämäärä jonkin verran vaihtelee, ja sanonnasta poiketen myös täysikuu 21.3. on sallittu. Myös täydenkuun ajankohdan laskemiseen käytetään tiettyjä yksinkertaistettuja oletuksia, mutta täten laskettu täydenkuun ajankohta on silti aina varsin lähellä todellista täyttäkuuta.<ref name=Oja152 />