Ero sivun ”Glenn Theodore Seaborg” versioiden välillä

Seaborg hankki koulutuksensa [[Kalifornian yliopisto]]ssa [[Kalifornian yliopisto, Los Angeles|Los Angelesin]] ja [[Kalifornian yliopisto, Berkeley|Berkeleyn kampuksilla]]. Berkeleyssä hän sai [[filosofian tohtori]]n arvonimen vuonna [[1937]], ja vuosina 1937–[[1945]] hän toimi yliopiston tutkimusapulaisena, kouluttajana sekä apulaisprofessorina. Hänestä tuli [[kemia]]n professori vuonna [[1946]], minkä jälkeen hän toimi Berkeleyssä vielä rehtorina vuodet [[1958]]–[[1961]].

 

 

Yhteistyökumppaneidensa kanssa Seaborg vuosien [[1940]]–[[1955]] aikana lisäsi kymmenen uutta [[alkuaine]]tta niiden [[jaksollinen järjestelmä|jaksolliseen järjestelmään]], järjestysnumeroiltaan 94–102, sekä 106. Tunnetuin näistä on ydinvoimateollisuudesta tuttu [[plutonium]] (94). Muut Seaborgin johdolla löydetyt alkuaineet olivat [[amerikium]], [[curium]], [[berkelium]], [[kalifornium]], [[einsteinium]], [[fermium]], [[mendelevium]], [[nobelium]] sekä Seaborgin itsensä mukaan nimetty [[seaborgium]]. Kaikki Seaborgin löytämät alkuaineet [[transaktinoidi]] seaborgiumia lukuun ottamatta kuuluvat [[aktinoidi|aktinoideihin]]. Myös aktinoidien sarjan käsite ja sijainti jaksollisessa järjestelmässä [[lantanoidi]]en alapuolella on Seaborgin keksintöä. Seaborgium on sikäli poikkeuksellinen, että se on ainoa alkuaine, joka on nimetty nimityshetkellä elävänä olleen henkilön mukaan.