Ero sivun ”Mihail Bahtin” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p linkki uudistettu toimivaksi |
p →Elämä |
||
Rivi 30:
Bahtin syntyi aatelisperheeseen [[Orel]]issa. Hänen isänsä oli pankinjohtaja, joka toimi useissa kaupungeissa. Siksi Bahtin vietti varhaislapsuutensa Orelissa, [[Vilna]]ssa ja sitten [[Odessa]]ssa, jossa hänen on sanottu opiskelleen [[Odessan yliopisto]]n historiallis-filosofisessa tiedekunnassa.
Hän siirtyi myöhemmin veljensä Nikolain kanssa [[Pietarin yliopisto]]on. Siellä Bahtiniin vaikutti suuresti klassisisti F. F. Zelinski, jonka teoksissa on Bahtinin esiin nostamien käsitteiden perustat. Bahtin suoritti loppuun opintonsa vuonna 1918 ja muutti Länsi-Venäjälle [[Pihkovan alue]]elle pieneen [[Nevel]]in kaupunkiin, jossa hän toimi kaksi vuotta opettajana. Tuona aikana muodostui ensimmäinen ”Bahtinin piiri”. Ryhmä koostui intellektuelleista, joilla oli erilaisia kiinnostuksen kohteita mutta joiden lempipuuhaa oli keskustelu erilaisista kirjallisuuden, uskonnon ja politiikan aiheista. Tähän ryhmään kuuluivat [[Valentin Vološinov]] ja myöhemmin mukaan Vitebskissä liittynyt [[P. N. Medvedev]]. Useimmin keskusteltu aihe oli [[Saksalainen idealismi|saksalainen filosofia]], ja näistä ajoista alkaen Bahtin piti itseään enemmän [[filosofia]]n kuin kirjallisuuden tutkijana. Nevelissä Bahtin työskenteli myös laajan [[moraalifilosofia]]a koskevan teoksen parissa, jota ei ole julkaistu kokonaan. Pieni osa teoksesta julkaistiin kuitenkin vuonna 1919 otsikolla "Taide ja vastuu". Se oli Bahtinin ensimmäinen julkaistu teos.<ref>Taide ja vastuu (1919) julkaistu kirjassa ''Kirjallisuuden ja estetiikan ongelmia''. Suom. Kerttu Kyhälä-Juntunen ja Veikko Airola, 1979</ref> Bahtin siirtyi vuonna 1920 [[Vitebsk]]iin. Siellä hän meni vuonna 1921 naimisiin Elena Aleksandrovna Okolovitsin kanssa. Myöhemmin vuonna 1923 Bahtinilla todettiin [[luumätä]], jonka vuoksi hänen toinen jalkansa jouduttiin [[amputointi|amputoimaan]] vuonna 1938. Sairaus hidasti hänen tuotteliaisuuttaan ja [[
Bahtin muutti 1924 [[Pietari (kaupunki)|Leningrad]]iin ja meni töihin Historialliseen instituuttiin, jossa hän neuvoi Valtion kustantamoa. Siinä vaiheessa Bahtin päätti julkaista kirjoittamansa artikkelin, mutta juuri ennen kuin ”Kysymyksestä estetiikan metodologiasta kirjallisissa teoksissa” piti ilmestyä, lehti, jonka oli tarkoitus julkaista artikkeli, lakkasi ilmestymästä. Kirjoitus julkaistiin lopulta 51 vuotta myöhemmin.<ref>Julkaistu suomeksi otsikolla Sisällön, materiaalin ja muodon ongelma sanataiteessa (1924) kirjassa ''Kirjallisuuden ja estetiikan ongelmia''. Suom. Kerttu Kyhälä-Juntunen ja Veikko Airola, 1979</ref> Käsikirjoitusten torjunta ja katoaminen vaivasi Bahtinia koko hänen uransa ajan. Vuonna 1929 julkaistiin Bahtinin ensimmäinen, pääteos ''[[Dostojevski]]n taiteen ongelmia''. Siinä Bahtin toi esille dialogisuuden käsitteen. Juuri kun tämä mullistava kirja tuli julkisuuteen, Bahtinia syytettiin osallistumisesta [[ortodoksia|ortodoksisen seurakunnan]] maanalaiseen liikkeeseen. Tämän syytteen totuudenmukaisuudesta ei ole tietoa. Bahtin tuomittiin ensin karkotettavaksi Siperiaan, mutta tuomiota muutettiin myöhemmin sillä perusteella, että heikentyneessä terveydentilassa se aiheuttaisi hänen kuolemansa. Sen sijaan hänet lähetettiin kuudeksi vuodeksi ”sisäiseen karkotukseen” [[Kazakstan]]iin.
| |||