Ero sivun ”Vilhelm II (Saksa)” versioiden välillä

Vilhelm II oli [[Saksan keisarikunta|yhdistyneen Saksan]] ensimmäisen keisarin [[Vilhelm I (Saksa)|Vilhelm I:n]] pojanpoika. Hänen vanhempansa olivat keisari [[Fredrik III (Saksa)|Fredrik III]] ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|EnglanninBritannian]] kuningatarkuningattaren [[Viktoria (Iso-Britannia)|Viktorian]] tytär prinsessa [[Viktoria (Saksan keisarinna)|Viktoria]]. Hän nousi valtaistuimelle niin sanottuna [[kolmen keisarin vuosi|kolmen keisarin vuonna 1888]], jolloin hänen isoisänsä kuoli 91-vuotiaana ja hänen kuolemansairas isänsä eli valtaistuimella vain 99 päivää.

Vilhelm II oli ensimmäinen valtiollinen johtohahmo, joka järjestelmällisesti hyödynsi modernia mediaa imagomarkkinoinnissa. 1890-luvun lopulta lähtien keisarin mukana seurasi jokseenkin aina filmiryhmä, joka tuotti uutis- ja pr-elokuvia, joita esitettiin elokuvateatterien päivittäiskatsauksissa. Keisarin puheita levytettiin. 1913 tuotettiin jopa maailman ensimmäinen merkittävä väridokumenttielokuva [[Nikolai II|Nikolai II:n]] valtiovierailusta Saksaan. Vilhelmin impulsiivisuus ja värikäs kielenkäyttö tuottivat myyviä otsikoita lehtiin ja säännöllisesti myös diplomaattisia pikkuselkkauksia. Maailmanlaajuista huomiota herätti esimerkiksi keisarin 27. heinäkuuta 1900 pitämä ”hunnipuhe”, jossa hän kehotti saksalaisia sotilaita, jotka olivat matkalla [[Kiina]]an kukistamaan [[boksarikapina]]a, tekemään itsensä [[Hunnit|hunnien]] tavoin tunnetuksi Kiinassa häikäilemättömällä etenemisellä.<ref>''Vuosisatamme kronikka'', s. 17. Gummerus 1987.</ref> Sen sijaan keisarin perhe-elämä ei antanut otsikoihin aihetta. Hän oli uskonnollinen ja konservatiivinen perheenisä, joka piti päivittäin aamuhartauden hovinsa ja kansliansa henkilökunnalle sekä saarnasi Preussin [[Reformoidut kirkot|reformoidun kirkon]] päämiehenä jumalanpalveluksissa. Hohenzollernin suku nimittäin oli reformoituja ja kuului siten katolisten ja luterilaisten dominoimassa valtakunnassaan pieneen vähemmistökirkkoon. Tällä vähemmistöön kuulumisella saattoi olla osuutta siihen, että hallitsijahuoneella ja myös Vilhelm II:lla oli ystävälliset suhteet myös juutalaisväestöön. Niinpä Vilhelm II:n aikana juutalaisille avattiin Saksassa mahdollisuus upseerinuraan.

{{Wikisitaatit-rivi|Vilhelm II|Vilhelm II}}

{{Commons-rivi|Wilhelm II| Vilhelm II (Saksa)}}