Ero sivun ”Erkki Härmä” versioiden välillä

Härmän vanhemmat olivat panimotyömies ''Antti Härmä'' ja ''Ida Agata Fagerström''. [[Kansakoulu]]n käytyään Härmä työskenteli muurarina vuosina 1908–1918. Hän oli Suomen työväen pääneuvottelija 1918 ja joutui olemaan [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] jälkeen poliittisista syistä vangittuna 1918–1922. Päästyään vankilasta Härmä toimi ammattiyhdistysliikkeessä [[Muurarien, rapparien ja uunintekijäin liitto|Muurarien, rapparien ja uunintekijäin liiton]] sihteerinä 1922–1944. Härmä kuului 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa [[Suomen työväen vasemmistoryhmä]]n johtoon.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tauno Saarela | Nimeke = Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923–1930 | Vuosi = 2008 | Sivu = 741 | Selite = Historiallisia Tutkimuksia 239 | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tunniste = ISBN 978-952-222-051-6 }}</ref>.

Vuosina 1944–1946 Härmä toimi keskusjärjestö [[Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto|SAK]]:n väliaikaisena puheenjohtajana. Hän jätti tehtävän ottaessaan ministerinsalkun [[Pekkalan hallitus|Mauno Pekkalan hallituksessa]] maaliskuussa 1946. Härmällä oli keskeinen rooli useissa sodanjälkeisen ajan palkkaneuvottelussa. Esimerkiksi marraskuussa 1944 saavutettu yleinen tuntipalkkojen yhden markan korotus sai kansan suussa nimen ''Härmän markka''.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tapio Bergholm | Nimeke = Sopimusyhteiskunnan synty I: Työehtosopimusten läpimurrosta yleislakkoon. SAK 1944–1956.| Vuosi = 2005 | Sivu = 39, 48, 73| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava| Isbn = 951-1-20418-1 | Viitattu = 30.8.2017 }}</ref>