Ero sivun ”Potkukelkka” versioiden välillä

Potkukelkka keksittiin [[Ruotsi]]ssa 1800-luvulla jääkulkuneuvoksi saaristossa käytettäväksi. Se on kehitetty vesikelkasta, joka oli työnnettävä tavarankuljetuskelkka.<ref name="jäälle80">Arvonen ym. 2002, s. 80.</ref> Potkukelkan kantamuotona on tosin pidetty myös [[norlanti]]laista metsäkelkkaa. Myöhemmin potkukelkkaa on muotoiltu edelleen esimerkiksi pidentämällä jalaksia ja tekemällä ne teräksestä. Suomeen ensimmäiset tunnetut potkukelkat toi eversti Edvard Furuhjelm [[1889]], joka teetti ne kaksospojilleen Knutille ja Augustille.<ref name="kansan uutiset">Pekka Helminen: Köyhän miehen hevonen. Kansan Uutiset 14.3.2007, s. 12-13.</ref> Furuhjelm arvioi, että potkukelkkaa voisi käyttää myös armeijan marsseilla. Se yleistyi ensin [[Ahvenanmaa]]lla, rannikkoseudulla ja Pohjois-Suomessa.

 

 

Potkukelkan kehityksessä tapahtui merkittävä muutos, kun salolainen sähköteknikko Oskari Terhi kehitti siihen rautajalakset vuonna [[1900]]. Kelkan pystypuita käännettiin takanojaan, jolloin potkulle tuli enemmän tilaa ja ohjattavuus parani. Toisen maailmansodan jälkeen potkukelkka levisi koko Suomeen, mihin vaikutti valmistamisen opettaminen veistokouluissa. Sotien jälkeen potkukelkkaa alkoivat käyttää myös lapset. Aiemmin kelkkaa oli pidetty liian vaarallisena ja sen rikkoutumista pelättiin.<ref name="kansan uutiset" />