Ero sivun ”Kuolleenmeren kääröt” versioiden välillä

Kääröjen kirjoittajista ei ole tietoa. Perinteisesti kirjoittajat on yhdisttyyhdistetty lähistöllä olevan [[Khirbet Qumran|Khirbet Qumranin]] asukkaisiin. Näitä on pidetty myös muista lähteistä tunnettuina [[essealaiset|essealaisina]]<ref name="bbc" />. Esselaisteorian ja varhaisen Qumran-tutkimuksen mukaan asukkaat olivat irroittautuneet omaksi lahkokseen noin 100-luvun eaa. puolivälissä. Syynä tähän oliolisi ollut kiista [[ylipappi|ylipapista]] [[Jerusalemin toinen temppeli|Jerusalemin temppelissä]]. Yhteisö eliolisi elänyt tiukkojen sääntöjen mukaan aina vuoden [[68|68 jaa.]] [[Ensimmäinen juutalaissota|juutalaissotaan]] saakka ja kätkikätkenyt kääröt yhteisön asuinpaikan lähellä sijaitseviin luoliin.<ref name="johdatusraamattuun2">Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 24–32</ref>

Uudemman tutkimuksen mukaan asutus Qumranilla on alkanut vasta noin [[50 eaa.|100-50100–50 eaa.]] eikä asukkaita voi kiistatta yhdistää varmasti tai pelkästään tekstien kirjoittajiin. Qumranin tekstien perusteella puhutaan usein laajemmasta Qumranin liikkeestä tai Kuolleenmeren kääröjen yhteisöistä, jotka olivat vastuussa tekstien laatimisesta, kopioimisesta ja säilyttämisestä ja jotka todennäköisesti asuivat useammassa kuin yhdessä paikassa.

Löytöä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Kääröjen teksteistä on saatu paljon arvokasta tietoa juutalaisuudesta ja kristinuskoa edeltävistä vaiheista.<ref name="yle" /> Kuolleenmeren kääröt ovat tärkeitä Tanakin ja sitä kautta kristillisen Vanhan testamentin, tutkimukselle. Kääröt osoittavat, että Tanakin tekstikokoelma ei ollut vielä valmis vuoteen 68 jaa. mennessä. Kuolleenmeren kääröissä on paljastunut eroja keskenään ja vertailussa [[masoreettinen teksti|masoreettiseen tekstiin]] ja kreikankieliseen [[Septuaginta|Septuagintaan]].

2000-luvulla edelleen toiset arkeologit kirjoittivat tutkimuksistaan kolme yleisteosta, jotka edustavat kolmea eri koulukuntaa. Yhdysvaltalainen [[Jodi Magness]] julkaisi teoksen ''The Archaeology of Qumran and the Dead Sea Scrolls'' samana vuonna 2002 suomalaisten [[Minna Lönnqvistin]] ja [[Kenneth Lönnqvistin]] teoksen ''Archaeology of the Hidden Qumran: the New Paradigm'' rinnalla. Magness noudattaa perinteistä de Vauxin tulkintalinjaa seuraten pitkälti de Vauxin julkaistuja raportteja, kun puolestaan suomalaistutkijat ovat perustaneet tutkimuksensa paikan päällä tehdyille Qumranin raunioiden uusille mittauksille, luonnontieteellisille menetelmille ja de Vauxin alkuperäisten julkaisemattomien arkeologisten löytöjen tutkimuksille. Lönnqvistien teorian mukaan Qumranin yhteisö todennäköisesti koostui essealaisista, mutta se oli juutalaisten riittien ohella omaksunut synkretistisiä hellenistisiä [[mysteeriuskonto|mysteerirituaaleja]] sekä [[auringonpalvonta]]a.

Jotkut otaksuivat, että löydön tutkimuksen yhteydessä esiintynyt salailu johtui [[Vatikaani]]n vaikutuksesta: Vatikaani olisi mahdollisesti pelännyt löytöjen sisältävän [[kristinusko]]lle epäedullista aineistoa. [[Paavi]]n ja roomalaiskatolisen kirkon vaikutusvalta voisi näin tulla uhatuksi.<ref name="allegro">{{Kirjaviite | Tekijä=Allegro, John M. | Nimeke=The Dead Sea Scrolls and the Christian Myth | Selite=Second revised edition | Julkaisupaikka=Buffalo, New York | Julkaisija=Prometheus Books | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 0-87975-757-4 | Kieli={{en}} }}</ref><ref name="Baigent" /> Salaliittoteorioita ruokki se, että viisi alkuperäisen tutkijaryhmän kahdeksasta jäsenestä oli [[katolinen kirkko|katolilaisia]], ja näistä kolme oli [[pappi|pappeja]]. Yhtään [[juutalaisuus|juutalaista]] ei valittu tähän juutalaisia tekstejä tutkivaan työryhmään.<ref name="allegro" /> Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan salaliittoteoriat ja perättömät huhut johtuivat siitä, ettei pieni tutkijaryhmä pystynyt julkaisemaan tutkimustuloksia tarpeeksi nopeasti.<ref>Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 56.</ref>