Ero sivun ”Iranin energiapolitiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
en oikein ymmärrä, kai maan energiapolitiikasta voi olla oma artikkelinsa? |
Viittausvirheiden korjaus. |
||
Rivi 3:
'''Iranin energiapolitiikassa''' keskeistä on öljyntuotanto ja suuret öljyvarat. Iranin ydinvoima on saanut huomiota epäillyn ydinasetuotannon vuoksi.
[[Saudi-Arabia]], [[Iran]], [[Irak]], [[Kuwait]] ja [[Yhdistyneet Arabiemiraatit]] tuottivat ¼-osan maailman öljystä vuonna 2005, joka oli 20 miljoonaa tynnyriä (barellia) päivässä.<ref name=Leggett2005.102>Jeremy Leggett, Viimeiset pisarat, Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto Like 2007 (Half Gone – Oli gGas Hot Air and the Global Energy Crisis 2005, Sivut: Lähi-itä s. 102 </ref>
==Historia==
Iranissa löydettiin öljyä vuonna 1908. Britannia sai osake-enemmistön Anglo-Iranian Oil Company -yhtiössä. Siitä syntyi myöhemmin [[BP (yritys)|BP]]. Valtaapitävät kadžarit (1796-1925) olivat epäsuosittuja, mutta suhtautuivat suopeasti ulkomaihin. Venäjä ja Britannia vahvistivat hallitsijan. Huono talous lisäsi veroja ja [[korruptio]]ta. Kadžarien aikana Iranin talouselämä oli ulkomaisen ja varsinkin brittien pääoman hallinnassa. Väestö nousi vastarintaan Iranin myymisestä. Vuonna 1906 perustettiin parlamentti, mutta muutoin ulkovaltojen valta jatkui. Upseeri [[Reza Pahlavi|Reza Khan Pahlavi]] syrjäytti kadžarit vuonna 1925 ja ryhtyi šaahiksi. Hän uudisti taloutta. Pahlavi neuvotteli paremmat ehdot öljy-yhtiössä vuonna 1932.<ref name="Historia">Maailmantieto, Kirjayhtymä 1981 (Saksaksi: Das modrne Länderlexikon, Bertelsmann) osa 3 s. 258-262</ref>
Neuvostoliitto ja Britannia syrjäyttivät šaahin II maailmansodassa vuonna 1941 ja vaativat uudeksi hallitsijaksi hänen poikansa [[Mohammad Reza Pahlavi]]n (1941-1979). Pääministeri [[Mohammed Mossadeq]] kansallisti öljy-yhtiön vuonna 1951, mikä johti joidenkin maiden, kuten USA, Iranin öljyn boikotteihin. Myöhemmin ulkomaat syrjäyttivät Mossadeqin ja öljy-yhtiöiden sopimukset laadittiin uudestaan. Valta keskitettiin šaahille ja parlamentarismi murskattiin. Šaahi toteutti osittaisen maauudistuksen, mutta torjui demokratisoinnin.<ref name="Historia"
Vuodesta 1971 vahvistui sotilaallisuus, salaisen poliisin [[SAVAK]] valta ja kidutukset. Lähi-idän sodan 1973 jälkeen öljytuloja käytettiin suuriin asehankintoihin ja teollistamiseen. Korruptiota ja sensuuria harjoitettiin. Yhteiskuntaerot olivat suuret. Tammikuussa 1978 alkoivat laajenevat mielenosoitukset. Syyskuussa 1978 satoja mielenosoittajia surmattiin [[Teheran]]issa Jaleh-aukiolla (musta perjantai). 16.1.1979 šaahi lähti maanpakoon ja kuoli Egyptissä 27.7.1980. Vastarintaliikkeen johtaja Pariisissa maanpaossa elänyt ajatollah [[Ruhollah Khomeini]] valittiin johtajaksi 1.2.1979. Iran lakkautti suhteita ulkovaltoihin, kuten Yhdysvallat ja lopetti aseostot. [[Irak]] halusi hyvitystä vuoden 1975 rajasopimuksiin ja hyökkäsi Iraniin syyskuun 1980 lopussa. Sota heikensi öljyteollisuutta.<ref name="Historia"
==Öljy-kartelli==
Öljyn tuottajamaat perustivat öljykartellin [[OPEC]] 1960-luvulla. OPECin tavoite on lehdistötiedotteiden ja tarjonnan avulla hallita öljyn kysyntää ja hintaa. Kartelli päätti vuonna 1982, että öljymaiden tuotantokiintiöt määräytyvät öljyvarojen mukaan. Iranin vanhat tunnetut öljyvarat olivat 37 mrd. tynnyriä. Vuonna 1993 öljyvarat olivat 92 mrd. tynnyriä.<ref name=Leggett2005.102.OPEC.56+59>Jeremy Leggett, Viimeiset pisarat, Hupeneva öljy, lämpenevä ilmasto Like 2007 (Half Gone – Oli gGas Hot Air and the Global Energy Crisis 2005, Sivut: Lähi-itä s. 102, OPEC 56, 59</ref>
==Ydinvoima==
| |||