Ero sivun ”Nikolai Bobrikov” versioiden välillä

[[Suomen senaatti|Senaatin]] virkamies [[Eugen Schauman]] (1875–1904) ampui Bobrikovia [[Valtioneuvoston linna|senaatin toisen kerroksen]] portaikossa [[16. kesäkuuta]] [[1904]] vastalauseeksi venäläistämispolitiikalle.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Laati, Iisakki | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 136 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> Bobrikov haavoittui laukauksista, ja Schauman teki välittömästi kenraalikuvernöörin ampumisen jälkeen aseellaan itsemurhan. Bobrikov aiottiin viedä ensiapua varten lähellä olevaan sotilassairaalaan Unioninkatu 38:aan. Bobrikov kuitenkin vaati että hänet viedään [[Kirurginen_sairaala_(Helsinki)|Kirurgiseen sairaalaan]].

 

 

Suuri yleisö otti tiedon Bobrikovin murhasta vastaan hämmentynein tuntein, eikä ainakaan suoraa iloa uskallettu ilmaista aivan heti. Aktivisti [[Adolf Törngren (nuorempi)|Adolf Törngren]]in mukaan tunnelma Esplanadin [[Kappeli (ravintola)|Kappelissa]] attentaattipäivän iltana oli iloinen ja ravintolan jokainen pöytä täynnä. Ilmassa oli kuitenkin monia kysymyksiä, joista suurin oli luonnollisesti Venäjän reaktio, mutta myös kotimaan eri ryhmittymien käsitykset askarruttivat mieliä. Sensuurin vuoksi sanomalehdet eivät voineet ainakaan ilmaista iloaan tapahtuneesta. Ainoa pääkaupungin lehti, joka puuttui seuraavana päivänä asiaan, oli [[Uusi Suometar]], joka varusti uutisensa otsikolla "Rikos". Uuden Suomettaren toimituksen kokouksessa mukana ollut valtiokonttorin pääjohtaja [[J. K. Paasikivi]] kirjoitti, että Bobrikovin murha "ei ole hyväksyttävä, ei poliittisista syistäkään" ja että se "voi tuottaa maalle raskaita seurauksia".<ref name="Virtanen"/>