Ero sivun ”Ghedi Lönnberg” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 18:
| allekirjoitus =
| kotisivu =
| merkittävät roolit = {{Lista|
* ”Lenteelän Sinikka”
* ''[[Kuudes käsky]]''
* ”Leeni Korpela”
* ''[[Haaviston Leeni]]''
}}
| imdb = 0530497
| elonet = 227939
Rivi 27 ⟶ 32:
| ehdokkuudet =
}}
'''Ghedi Lönnberg''' (oik. '''Lönnberg-Holsti'''; {{Syntymä- ja kuolinaika|30|4|1923|[[Helsinki]]|23|4|2003|Helsinki}})<ref name="elonet">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.elonet.fi/fi/henkilo/227939 | Nimeke = Ghedi Lönnberg | Selite = | Julkaisu = Elonet | Julkaisija = Kansallinen audiovisuaalinen instituutti | Viitattu = 29.1.2018}}</ref> oli suomalainen [[näyttelijä]]. Hänet tunnettiin moraalisten ristiriitojen kanssa kamppailevien naisten tulkitsijana, hänen tunnetuin elokuvaroolinsa lienee nimiosa ''[[Haaviston Leeni]]ssä'' vuodelta 1948. Lönnberg näytteli kaikkiaan yhdeksässä kokoillan elokuvassa ja loi mittavan näyttämöuran [[
== Varhainen elämä ==
Rivi 33 ⟶ 38:
{{Sitaatti2|right|Hänessä on maalaisen tervettä ja uhkeata kauneutta, mikä sopii hyvin osaan. Hänestä todella uskoo, että hän kykenee hoitamaan suuret taikinat leivinuuniin. Tunneilmauksiinsakin hän saa sisäistä totisuutta.|[[Uusi Suomi]] -lehden [[Raoul af Hällström]] Lönnbergin suorituksesta ''[[Kuudes käsky|Kuudennessa käskyssä]]'' (1947)}}
Lönnberg syntyi [[
== Ura ==
Rivi 39 ⟶ 44:
Äidinkieleltään [[ruotsin kieli|ruotsinkielinen]] Lönnberg näytteli opiskelunsa aikana pieniä rooleja Ruotsalaisessa teatterissa ja rintamakiertueilla. Hän siirtyi teatterikoulun päätyttyä ensin [[Vaasa]]n (1944–1946) ja sitten [[Turku|Turun]] ruotsalaisen teatterin kaartiin kaudeksi 1946–1947. Helsingissä Lönnbergin maineikkain työ oli Titania [[William Shakespeare]]n ''[[Kesäyön unelma]]ssa''. Svenska Teaterniin Lönnberg oli kiinnitettynä 1947–1952 ja 1966–1968, mutta hänen teatteriuransa jatkui vuoteen 1984 asti.
Teatterikoulussa opiskellessaan Lönnberg koekuvattiin [[Suomen Filmiteollisuus|SF:n]] studiossa esittämässä kohtauksia [[Henrik Ibsen]]in ''[[Nukkekoti (näytelmä)|Nukkekodista]]''. Tuottaja [[Toivo Särkkä]] otti häneen myöhemmin yhteyttä, mikä johti sairaanhoitajaoppilas Aino Lahden rooliin [[Hannu Leminen|Hannu Lemisen]] elokuvassa ''[[Synnin jäljet]]'' vuonna 1946. Se on niin kutsuttu ”probleemielokuva”, joka varoittaa sukupuolitaudeista. Lönnberg toisti roolinsa myös elokuvan ruotsinkielisessä versiossa ''Synd''. [[Suomi-Filmi]]n tuottamassa [[Aleksis Kivi]] -elämäkertaelokuvassa ''[[”Minä elän”]]'' hän näytteli [[Charlotte Raa-Winterhjelm|Charlotte Raata]]
Ensimmäisen taiteellisesti merkittävän roolinsa Lönnberg sai [[Orvo Saarikivi|Orvo Saarikiven]] ohjaamassa [[melodraama]]ssa ''[[Kuudes käsky]]''. Hän näytteli nuorta emäntää, Lenteelän Sinikkaa, joka ajautuu suhteeseen naapurin isännän kanssa aviomiehensä ollessa sotarintamalla. Se oli ensimmäinen Lönnbergin tyypillisesti esittämistä vahvoista naisista, jotka kamppailevat yhteiskunnan moraalisten normien ja rakkauselämän ongelmien kanssa. Lönnberg sai osastaan suitsutusta aikalaiskriitikoilta. Vuonna 1948 seurasi Lönnbergin uran tunnetuin rooli, kun talvella astui ensi-iltoihin ''[[Haaviston Leeni]]''. Lönnbergin tulkitsema maalaistyttö lähtee etsimään onneaan kaupungista, mutta ajautuukin lukuisiin vaikeuksiin. Rooli oli Lönnbergille taiteellinen voitto; hän vakuutti sekä ulkoisella että sisäisellä tulkinnallaan, ja suoritus sai jälleen kiitosta arvostelijoilta. Hänen arvioitiin näyttelemisen osalta kehittyneen ja kypsyneen, ulkomuotoa taas pidettiin ”harvinaisen filmillisenä”, uhkeaa säteilyvoimaa ja raikasta sensualismia hehkuvana. Seuraavaksi Lönnberg näytteli Sandkullan kartanon tytärtä Särkän [[romanttinen komedia|romanttisessa komediassa]] ''[[Neljästoista vieras]]''.
Rivi 64 ⟶ 69:
| {{Tooltip|''Synd''|elokuvan Synnin jäljet ruotsinkielinen versio}}
|-
| [[Minä elän]] || [[Charlotte Raa-Winterhjelm|Charlotte Raa]]
|-
| rowspan=2| 1947 || [[Kuudes käsky]] || Lenteelän Sinikka
| |||