Ero sivun ”Pythagoralaisuus” versioiden välillä

40 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
Korjasin termit, suuri sekunti on eri asia kuin kokonuotti! Kvintti ei ole viidesosa! Intervallissa on vain kaksi säveltä. Huh, mitä ihmettä... En silti tiedä, onko oikein... tai edes 100% lähteen mukainen, pitäisi laskea tarkkaan...
(Korjasin termit, suuri sekunti on eri asia kuin kokonuotti! Kvintti ei ole viidesosa! Intervallissa on vain kaksi säveltä. Huh, mitä ihmettä... En silti tiedä, onko oikein... tai edes 100% lähteen mukainen, pitäisi laskea tarkkaan...)
=== Harmonia ===
 
[[Sävelasteikko]]on liittyy oletus sävelkorkeuksien rajattomasta jatkumosta, jota tulee rajata jollain tavalla, jotta asteikko saataisiin aikaan. Ratkaisevaa on, ettei mikä tahansa joukko rajoja toimi. Jatkumosta ei voida vain valita satunnaisia sävelkorkeuksia ja saada näin aikaan sävelasteikkoa, joka olisi samalla musiikillisesti miellyttävä. Niin kutsutussa [[pythagoralainen asteikko|pythagoralaisessa asteikossa]] korkeimmankorkeamman ja matalimmanmatalamman sävelkorkeudensävelen (esimerkiksi c1:c2) suhde on 2:1, mikä tuottaa [[oktaavi]]n [[intervalli]]n. Tämä oktaavi jaetaan puolestaan viidesosaan[[kvintti]]in ja neljäsosaan[[kvartti]]in, joilla on puolestaan vastaavasti suhteet 3:2 ja 4:3, ja jotka muodostavat yhdessä oktaavin. Jos oktaavin alimmastaalemmasta sävelestä edetään ylöspäin viidesosa[[kvintti]], ja siitä edelleen ylöspäin neljäsosa[[kvartti]], saadaan oktaavin ylempi sävel. Lopulta viidesosa[[kvintti]] voidaan jakaa kolmeen kokonuottiinsuureen [[sekunti]]in, joista jokainen vastaa suhdetta 9:8 jäännöksellä jonka suhde on 256:243, ja neljäsosa[[kvartti]] kahteen kokonuottiinsuureen [[sekunti]]in samalla jäännöksellä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.uta.fi/mute/vir02.htm | Nimeke=Viritysjärjestelmät: Pythagoralainen asteikko | Julkaisu=Musiikin teoriaa webissä | Julkaisija=Tampereen yliopisto | Viitattu=2425.91.20082018}}</ref>
 
Tämä on hyvä esimerkki Filolaoksen ajattelun konkreettisesta soveltamisesta. Filolaoksen mukaan rajaamattoman ja rajatun liittäminen yhteen tapahtuu lukujen välisten suhteiden (harmonian) mukaisesti. Samalla tavalla kaikkeus ja siinä olevan yksittäiset asiat eivät ole olemassa sattumanvaraisen rajaamattoman ja rajatun yhteen liittämisen kautta, vaan rajaamaton ja rajattu tulee liittää yhteen miellyttävällä eli harmonisella tavalla lukujen mukaan. Harmonian kautta kaikkeudessa olevat erilaiset asiat ikään kuin lukittuivat yhteen. Juuri harmonian kautta kaikkeus saattoi olla järjestäytynyt kokonaisuus, [[kosmos]].