Ero sivun ”Pythagoralaisuus” versioiden välillä

[[Sävelasteikko]]on liittyy oletus sävelkorkeuksien rajattomasta jatkumosta, jota tulee rajata jollain tavalla, jotta asteikko saataisiin aikaan. Ratkaisevaa on, ettei mikä tahansa joukko rajoja toimi. Jatkumosta ei voida vain valita satunnaisia sävelkorkeuksia ja saada näin aikaan sävelasteikkoa, joka olisi samalla musiikillisesti miellyttävä. Niin kutsutussa [[pythagoralainen asteikko|pythagoralaisessa asteikossa]] korkeimmankorkeamman ja matalimmanmatalamman sävelkorkeudensävelen (esimerkiksi c1:c2) suhde on 2:1, mikä tuottaa [[oktaavi]]n [[intervalli]]n. Tämä oktaavi jaetaan puolestaan viidesosaan[[kvintti]]in ja neljäsosaan[[kvartti]]in, joilla on puolestaan vastaavasti suhteet 3:2 ja 4:3, ja jotka muodostavat yhdessä oktaavin. Jos oktaavin alimmastaalemmasta sävelestä edetään ylöspäin viidesosa[[kvintti]], ja siitä edelleen ylöspäin neljäsosa[[kvartti]], saadaan oktaavin ylempi sävel. Lopulta viidesosa[[kvintti]] voidaan jakaa kolmeen kokonuottiinsuureen [[sekunti]]in, joista jokainen vastaa suhdetta 9:8 jäännöksellä jonka suhde on 256:243, ja neljäsosa[[kvartti]] kahteen kokonuottiinsuureen [[sekunti]]in samalla jäännöksellä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.uta.fi/mute/vir02.htm | Nimeke=Viritysjärjestelmät: Pythagoralainen asteikko | Julkaisu=Musiikin teoriaa webissä | Julkaisija=Tampereen yliopisto | Viitattu=2425.91.20082018}}</ref>