Ero sivun ”Ilkka Pastinen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
HS muistot
p Kielenhuoltoa, linkkejä
Rivi 1:
'''Ilkka Olavi Pastinen''' ([[17. maaliskuuta]] [[1928]] [[Turku]] – [[12. tammikuuta]] [[2018]] [[Helsinki]]<ref name=":0">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3805807/Diplomaatti+Ilkka+Pastinen+on+kuollut | Nimeke = Diplomaatti Ilkka Pastinen on kuollut | Julkaisu = Turun Sanomat | Ajankohta = 18.1.2018 | Julkaisija = TS-Yhtymä | Viitattu = 18.1.2018}}</ref>) oli suomalainen suurlähettiläs, joka toimi myös [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneiden kansakuntien]] apulaispääsihteerinä.
 
Pastisen vanhemmat olivat varastonhoitaja Martti Mikael Pastinen ja Ilmi ("Iiris") Saga Karlström. Hän pääsi ylioppilaaksi vuonna [[1946]] Turun Klassisesta lyseosta ja valmistui [[Åbo Akademi]]sta valtiotieteen kandidaatiksi vuonna [[1950]]. Pastinen opiskeli vielä vuosina 1950–19511950–[[1951]] [[Pariisi]]ssa ''Institut d’études politiques''- ja ''Institut international des seiencessciences et recherches diplomatiques'' -oppilaitoksissa.
 
Pastinen toimi [[ulkoasiainministeriö]]n avustajana 1952–1955[[1952]]–[[1955]], [[Tukholma]]n -suurlähetystön avustajana 1955–1957[[1955]]–[[1957]] ja Suomen [[New York]]issa olevan YK:n pysyvän edustuston 2. luokan lähetystösihteerinä 1957–19591957–[[1959]]. Hän oli sitten ulkoasiainministeriön jaostosihteerinä 1960–1962[[1960]]–[[1962]], Suomen [[Peking]]in -suurlähetystön 1. luokan lähetystösihteerinä 1962–19641962–[[1964]], ulkoasiainministeriön jaostopäällikkönä 1964–19661964–[[1966]] ja [[Lontoo]]n -suurlähetystön lähetystöneuvoksena 1966–19691966–[[1969]]. Pastinen toimi sitten Suomen YK:n pysyvän YK-edustuston lähettiläänä ja pysyvän edustajan sijaisena YK:ssa ja [[YK:n turvallisuusneuvosto]]ssa 1969–19701969–[[1970]], YK:n apulaispääsihteerinä ja [[YK:n pääsihteeri]]n erityisedustajana aseriisuntakysymyksissä [[Geneve]]ssä ja New Yorkissa 1971–1974[[1971]]–[[1974]], ulkoasiainministeriön neuvottelevana virkamiehenä 1975–1977[[1975]]–[[1977]] sekä suurlähettiläänä ja YK:n pysyvänä edustajana New Yorkissa 1977–19831977–[[1983]]. Viimeksi Pastinen toimi Suomen Lontoon -suurlähettiläänä 1983–19911983–[[1991]].
 
Pastinen oli YK:n yleiskokouksessa Suomen valtuuskunnan asiantuntijana tai jäsenenä vuosina 1957–19611957–[[1961]], [[1965]], 1969, 1975 ja [[1976]] sekä valtuuskunnan varapuheenjohtajana 1970 ja [[ydinsulkusopimus|ydinsulkusopimuksen]] tarkastuskonferenssin pääsihteerinä 1975 ja aseriisunta-asioiden neuvottelukunnan puheenjohtajana 1975–1976.
valtuuskunnan varapuheenjohtajana 1970 ja [[ydinsulkusopimus|ydinsulkusopimuksen]] tarkastuskonferenssin pääsihteerinä 1975 ja aseriisuntaasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajana 1975–1976.
 
Pastinen kuului 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa ulkoasiainministeriön virkamiesten ns. everstijunttaan, johon kuuluivat myös [[Max Jacobson]], [[Aarno Karhilo]], [[Aimo Pajunen]], [[Risto Hyvärinen]] ja [[Keijo Korhonen]]. He pyrkivät puolustamaan Suomen perinteistä puolueettomuuspolitiikkaa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] taholta tulleita muutospaineita vastaan ja vastustivat [[Kalevi Sorsa]]n johtamien sosialidemokraattien tavoitteita vahvistaa asemiaan ulkoministeriössä. Everstijuntta ajoi myös huonolla menestyksellä Jacobsonia YK:n pääsihteeriksi. <ref>[http://tuomioja.org/kirjavinkit/2008/05/ilkka-pastinen-uusi-maailmanjarjestys-kylmasta-sodasta-globalisaatioon-otava-368-s-keuruu-2007/ Erkki Tuomiojan arvostelu Pastisen kirjasta ''Uusi maailmanjärjestys'']</ref> Pastisen mukaan nimitys "everstijuntta" oli sikäli harhaanjohtava, että ryhmän jäsenistä tämä sotilasarvo oli vain Risto Hyvärisellä ja Aimo Pajusella, muut olivat reservin luutnantteja tai vänrikkejä. Myös ryhmän toinen nimitys "tohtorikopla" piti Pastisen mukaan vain osittain paikkansa, koska vain Hyvärinen ja Keijo Korhonen olivat väitelleet tohtoreiksi; tosin Jacobsonille myönnettiin myöhemmin valtiotieteen kunniatohtorin arvo.<ref>Ilkka Pastinen: ''Yläkerran ylhäisyys: tuokiokuvia neljältä vuosikymmeneltä ulkoasiainhallinnossa'', s. 265. Helsinki: Otava, 1994.</ref>
 
Ilkka Pastinen oli naimisissa vuodesta 1950 [[kansakoulu]]nopettaja Eeva Marja Viitasen (1929–2015[[1929]]–[[2015]]<ref>Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 3.1.2016 C 24</ref>) kanssa.<ref>[http://runeberg.org/kuka/1978/0704.html Kuka kukin on 1978 (Projekt Runeberg)]</ref> Pastinen kuoli sairaskohtaukseen 89-vuotiaana 12. tammikuuta 2018.<ref name=":0" />
 
== Teoksia ==