Wikipedia

Ero sivun ”Turkin kieli” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 20:
}}
 
'''Turkki''' on [[turkkilaiset kielet|turkkilaisiin kieliin]] kuuluva [[kieli]], jota puhutaan äidinkielenä [[Turkki|Turkissa]], [[Kypros|Kyproksella]], [[Bulgaria]]ssa, [[Kreikka|Kreikassa]], Ukrainassa, Venäjällä (Tatarstanin[[Tatarstan]]in alue) ja muissa [[Osmanien valtakunta]]an kuuluneissa maissa. Näistä ainoastaan Turkissa se on valtakieli. Kieltä puhuvat [[Euroopan unioni|EU:n]] alueella myös miljoonat maahanmuuttajat.
 
Turkissa kielen puhujia on 66,5 miljoonaa ja koko maailmassa turkkia puhuu 70&nbsp;890&nbsp;130 ihmistä ([[2006]]).<ref name="ethnologue">[http://www.ethnologue.com/language/tur Ethnlologue: Turkish] {{en}} Viitattu 2.4.2015.</ref> Turkin vähemmistökieliset, joista [[kurdit]] muodostavat suurimman ryhmän, puhuvat kuitenkin yleensä turkkia toisena kielenään. Toisena kielenä puhujia on Turkissa 350&nbsp;000.<ref name="ethnologue" />
 
Turkin ja muiden eteläturkkilaisten kielten, kuten [[azerin kieli|azerin]], [[turkmeenin kieli|turkmeenin]] ja [[kaškain kieli|kaškain]], puhujat ymmärtävät toisiaan melko hyvin. Mikäli kaikkia näitä kieliä pidetään turkin kielenä, on äidinkielenään sitä puhuvien määrä noin 100 miljoonaa, ja toisena kielenä turkkia puhuvat mukaan lukien noin 125 miljoonaa.
Rivi 29:
Turkki kuuluu [[turkkilaiset kielet|turkkilaisten kielten]] kielikunnan eteläturkkilaisiin kieliin, johon kuuluvat muun muassa [[gagauzin kieli|gagauzi]], [[krimintataarin kieli|krimintataari]], [[turkmeenin kieli|turkmeeni]] ja [[azerin kieli|azeri]]. Joidenkin kielitieteilijöiden mukaan turkkilaiset kielet kuuluvat [[altailaiset kielet|altailaiseen kielikuntaan]].
 
Turkilla on [[suomen kieli|suomen]] kanssa yhteistä [[agglutinoiva kieli|agglutinoivuus]], [[vokaalisointu]] ja kieliopillisen suvun puute. Perussanajärjestys on [[Subjekti (lauseenjäsen)|subjekti]]–[[Objekti (lauseenjäsen)|objekti]]–[[verbi]].
 
== Alueellinen sijoittuminen ==
Rivi 37:
Turkki on Turkin ainoa virallinen kieli ja yksi Kyproksen virallisista kielistä. Sillä on virallinen, muttei ensisijainen asema myös useissa Makedonian tasavallan ja Kosovon kunnissa riippuen turkinkielisten määrästä.
 
Turkissa kielenhuollosta vastaa Türk Dil Kurumu (''Turkin kieliyhdistys''), jonka [[Kemal Atatürk]] perusti vuonna [[1932]] nimellä Türk Dili Tetkik Cemiyeti (''Turkin kielen tutkimuksen yhdistys''). Türk Dil Kurumuun vaikutti puhdaskielisyyden aate, ja yksi sen ensisijaisimmista toimista oli [[persian kieli|persiasta]] ja [[arabian kieli|arabiasta]] lainattujen sanojen ja kielioppirakenteiden korvaaminen turkkilaisilla vastineilla, mikä yhdessä vuonna [[1928]] julkaistun turkkilaisen aakkoston ohessa muovasi turkista sellaisen kuin se on nykyään. Türk Dil Kurumusta tuli itsenäinen elin vuonna [[1951]], kun vaatimus siitä, että opetusministeriön pitäisi johtaa sitä, poistui. Tämä asema säilyi elokuuhun [[1983]], jolloin se jälleen kytkettiin hallitukseen vuoden [[Turkin vallankaappaus 1980]]|vuoden sotilaallisen1980 vallankaappauksen]] seurauksena.
 
== Äänteet ==
Rivi 218:
 
== Kielioppi ==
Turkissa on paljon jälkiliitteitä, muttei luontaisia etuliitteitä lukuun ottamatta kahdentavaa, vahvistavaa etuliitettä, kuten sanoissa ''bembeyaz'' (’vitivalkoinen’, ’valkoista’valkoista tarkoittavasta sanasta ''beyaz'') ja ''sımsıcak'' (’erittäin kuuma’, ’kuumaa’kuumaa tarkoittavasta sanasta ''sıcak''). Sanalla voi olla useita jälkiliitteitä. Niitä voidaan käyttää luomaan uusia sanoja tai osoittamaan sanan kieliopillista tehtävää.
 
Turkin [[substantiivi|substantiiveissa]] voi olla päätteitä, jotka osoittavat omistajan persoonan. Niissä voi olla myös sijapäätteitä, kuten suomessakin. Jälkiliitteet riippuvat yleensä vokaalisoinnusta. Esimerkiksi jälkiliite ''-den'' on joko ''-dan'' tai ''-den'' sen mukaan, onko sanassa etu- vai takavokaaleja. Joidenkin päätteiden osalta vokaaliharmonia jaetaan neljään osaan, jolloin sanan viimeisen vokaalin mukaan valittavia päätteitä on neljä. Monissa turkin sanoissa on kuitenkin sekaisin sekä etu- että takavokaaleja. Tällöin pääte valitaan viimeisen vokaalin mukaan.
 
Turkin adjektiiveja ei taivuteta, mutta niitä voidaan yleensä käyttää substantiiveina, jolloin ne taivutetaan. [[Attribuutti (lauseenjäsen)|Attribuuttina]]na käytettäessä adjektiivit ovat substantiivin edellä.
 
Turkin [[verbi|verbeissä]] näkyy persoona, aikamuoto, tapaluokka ja näkökanta. Kaikki verbit taivutetaan samalla tavalla lukuun ottamatta epäsäännöllistä verbiä ''i-'', jota ei voi taivuttaa kaikissa aika- ja tapaluokissa.
 
Perussanajärjestys on [[Subjekti (lauseenjäsen)|subjekti]]–[[Objekti (lauseenjäsen)|objekti]]–verbi.
 
Sana ei voi loppua soinnilliseen konsonanttiin, joten sanavartalossa mahdollisesti oleva viimeinen konsonantti muuttuu soinnittomaksi, mutta jälkiliitteellisissä muodoissa soinnillisuus säilyy.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Turkin_kieli”