Ero sivun ”Palais-Royal” versioiden välillä

[[Tiedosto:Conseil d'Etat Paris WA.jpg|thumb|400px|Palais-Royal. Sisäänkäynti [[Ranskan valtioneuvosto]]n (''Conseil d'État'') käytössä olevaan osaan rakennusta, place du Palais-Royalin puolella.]]

'''Palais-Royal''' on [[Pariisi]]ssa [[Ranska]]ssa sijaitseva palatsi ja historiallinen asumusasuinrakennus. Palatsi sijaitsee Pariisin [[1. arrondissementti (Pariisi)|1. arrondissementin]] alueella, [[Louvre]]n taidemuseon pohjoispuolella. Palatsin pihalla on [[Daniel Buren]]in suunnittelema pylväikkö ja Pol Buryn Ceisos-maapallo. Palatsin rakennuskokonaisuus käsittää myös [[Comédie-Française]]n teatteritilat.

Testamentissaan kardinaali Richelieu jätti rakennuksen Ranskan kuningaskuninkaalle [[Ludvig XIII (Ranska)|Ludvig XIII:lle]]. Ludvig XIII:n kuoleman jälkeen vuonna 1643 sijaishallitsija ja leskikuningatar [[Anna Itävaltalainen]], hänen poikansa [[Ludvig XIV (Ranska)|Ludvig XIV]] ja [[kardinaali Mazarin]] muuttivat Louvresta asumaan tähän palatsiin. Tältä ajalta on peräisin rakennuksen kutsuminen Palais-Royaliksi eli kuninkaalliseksi palatsiksi.<ref name="padberg" /> Vuonna 1648 pariisilaiset valtasivat palatsin varmistuakseen, että nuori Ludvig XIV ja hänen äitinsä eivät olisiolleet paenneet rakennuksesta.<ref name=osm>{{kirjaviite | Tekijä = Göran Rystad | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria, 11. osa: Uskonsodat ja yksinvaltius | Sivut = 147–150 | Luku = Ranskan suuri vuosisata | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1985 | TunnisteIsbn = ISBN 951-1-08250-7}}</ref> Kun pariisilaiset [[Fronde]]-kapinan aikana vuonna 1651 tunkeutuivat aina kuninkaan makuuhuoneeseen saakka, Ludvig XIV päätti rakennuttaarakennutti uuden kuninkaallisen palatsin [[Versailles]]iin Pariisin ulkopuolelle.<ref>Padberg 2007, s. 13.</ref>

Vuonna 1661 Ludvig XIV muutti pois Palais-Royalista 1661 pois, ja hänen nuorempi veljensä [[Filip I (Orléans)|Filip]], jota kutsuttiin arvolla Monsieur, sai palatsin [[Apanage-läänitys|apanage-läänityksenä]]. Vuonna 1692 [[Orléans (suku)|Orléansin]] herttua [[Filip II (Orléans)|Filip II]] peri palatsin vuonna 1692. Hän toimioli seuraavan vuosisadan alussa Ranskan sijaishallitsijanasijaishallitsija ja viettäenvietti palatsissaanpalatsissa jokseenkin iloista ja rattoisaareipasta elämää.

[[Ranskan suuri vallankumous|Vallankumouksen]] aattona palatsi kuului Orléansin herttua [[Philippe Égalité|Ludvig Filip II:lle]]. Hän jälleenrakensikunnosti palatsin vuonna 1773 tapahtuneen tulipalon jäljiltä. Hän loi palatsista pariisilaisten suosiman tapahtumapaikan, johon hän sijoitti, kauppoja, teattereita, kahviloita, puiston jneja niin edelleen. Tällöin palatsia alettiin nimittää kauppiaspalatsiksi ja Orléansin Filipiä Pariisin porvareiden johtajaksi (''prévot des marchands'').

Herttua Ludvig Filip II rakennutti palatsiin vuosina 1780–1784 arkkitehti [[Victor Louis]]in suunnittelemat pitkät siipirakennukset. Ne oli alkujaan tarkoitettu vuokrattaviksi, sillä herttua tarvisti vuokratuloja maksaakseen suuret velkansa.<ref name="padberg" />

[[Tiedosto:PalaysRoyal Hof1.JPG|thumb|Rakennuksen yksityiskohta.]]

Palais-Royalista tuli vallankumouksen aikana agitaation keskus. Sieltä lähtivät [[Bastiljin valtaus|Bastiljin valtaamiseen]] johtaneet vallankumouskiihotukset. [[Camille Desmoulins]] puhui kansanjoukoille nostettuna kahvilan pöydällepöydällä seisoen. Juuri 13. heinäkuuta 1789 pidetty puhe on tehnyt hänen kuuluisaksi. Palatsista lähti myös valtuuskunta, joka 5. lokakuuta 1789 nousi vastustamaan kuninkaan käyttämää veto-oikeutta. Samana päivänä tuhannet naiset marssivat kohden [[Versailles’n palatsi|Versaillesia]], ja 6. lokakuuta he toivat mukanaan kuninkaallisen perheen [[Tuileries’n palatsi]]in.

Kahvilat olivat tyytyväisiä toimintaansa kaarikäytävien varrella. Ne ulottivat toimintonsa puiden siimekseen. Ne olivat todellisia verbaalisen agitaation peräpaikkoja, uusien ajatusten kansankokouksia, niin kauan kuin vallankumous toi ja kehittyi puheen rytmillä. Vuonna 1793 palatsi siirtyi valtion omaisuudeksi.

[[Brumairekuun 18. päivän vallankaappaus|Marraskuun 1799 vallankaappauksen]] jälkeen Palais-Royal määrättiin [[Tribunaatti|tribunaatin]] (''Tribunat'') toimipaikaksi. Kyseessä oli uuden perustuslain mukaisestamukainen valtioelimestävaltioelin, jonka tehtävänä oli keskustella lakialoitteista, jamutta sen päätökset olivat vain neuvoantavianeuvoa-antavia.

Palatsi palautettiin Orléansin herttuoiden perheelle vuonna 1814, ja tässäheidän käytössähallussaan se toimi ainaoli vuoteen 1848 saakka. Jo 24. joulukuuta 1814 [[Pierre-François-Léonard Fontaine]] nimitettiin jo 24. joulukuuta 1814 Orléansin herttuan arkkitehdiksi. Hän teetti rakennukseen sen käytön kannalta tarvittavat muutokset (Orléansin galleria ja suuri portaikko jne.) [[Bourbon-restauraatio|restauraation]] ja [[heinäkuun monarkia]]n aikana. Palatsi ryöstettiin [[Helmikuun vallankumous (Ranska)|helmikuun vallankumouksen]] yhteydessä 22. helmikuuta 1848.

Nykyisin rakennuksessarakennukse toimivaton kauppojen ja kahviloiden lisäksi sijoitettuna muun muassa seuraavat instituutiot:

* [[Ranskan valtioneuvosto]] (''Le Conseil d'État''), joka on julkinen viranomainen ja. Ranskassa sillä on kaksi keskeistä tehtävää: se toimii hallituksen neuvonantajana, ja se on korkein hallinnollinen tuomioistuin.

* [[Ranskan perustuslakineuvosto]] (''Le Conseil constitutionnel'') on julkinen viranomainen, joka perustettiin viidennen tasavallan perustuslaissaperustuslailla vuonna 1958. Neuvoston tehtävänä on päättääratkaista lainsäädännön perustuslaillisuus, ja sille on sälytetty perustuslain tulkintaoikeus.

* [[Comédie-Française|Ranskalainen teatteri]] (''la Comédie-Française'') on ainoa Ranskan valtion omistama teatteri ja yksi niistä harvoista, joilla on vakinainen henkilökunta.

Palatsin sisäpihalla on laaja puutarha (''Jardin du Palais-Royal''), jossa usein järjestetään usein muun muassa taidenäyttelyitä. Puutarhan perällä on [[Ranskan kansalliskirjasto]]n Richelieu-keskus.

{{Commonscat-rivi|Palais Royal|Palais-Royal}}