Ero sivun ”Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 12:
Kirkon toisesta presidentistä [[Brigham Young]]ista alkaen presidentiksi on noussut aina [[kahdentoista apostolin koorum]]in virkaiältään vanhin jäsen, siis henkilö, joka on toiminut kauimmin kirkon apostolina. Vaikka kyseessä on vakiintunut tapa, ei tätä ole kirjoitettu sitovaksi säännöksi mihinkään kirkolle annettuun ilmoitukseen. Periaatteessa presidentiksi voisi siis nousta joku muukin kuin virkaiältään vanhin apostoli.{{Lähde}}
 
Kun kirkon presidentti kuolee, hänen johtamansa kirkon ensimmäinen presidenttikunta hajoaa. Presidentin neuvonantajat menettävät asemansa. Mikäli he ovat apostoleita, he palaavat takaisin apostolien koorumin jäseniksi. Apostolien koorumin jäsenet ottavat kirkon johdon käsiinsä kollektiivisesti, ja virkaiältään vanhimmasta kahdentoista apostolin koorumin johtajastajäsenestä tulee kirkon ylin viranhaltija. Tämän jälkeen - nykyään yleensä jo muutaman päivän kuluttua - apostolien koorumin jäsenet kokoontuvat [[Salt Laken temppeli]]ssä valitsemaan kirkolle uutta presidenttiä. Valintakokous aloitetaan rukouksella, minkä jälkeen tapahtuu varsinainen valinta. Tiettävästi äänestystä ei suoriteta, vaan valinnan on oltava yksimielinen. Tämän jälkeen valittu asetetaan ja erotetaan kirkon presidentiksi rukouksella ja kättenpäällepanemisella.
 
Presidentiksi valittu valitsee itselleen apostolien joukosta ensimmäisen ja toisen neuvonantajan, yhdessä presidentin kanssa nämä muodostavan kirkon ensimmäisen presidenttikunnan. Virkaiältään toiseksi vanhimmasta apostolien koorumin jäsenestä tulee kahdentoista apostolin koorumin johtaja. Mikäli hänet on kutsuttu presidentin neuvonantajaksi, valitaan kahdentoista apostolin koorumille virkaatekevä johtaja.
 
Presidentiksi valittu alkaa heti johtaa kirkon asioita, mutta hänen valintansa ei ole lopullinen, ennen kuin kirkon jäsenet ovat sen vahvistaneet. Tämä tapahtuu yleensä kirkon yleiskonferenssissa, jossa kirkon jäsenistöä edustavat valtuutetut antavat äänensä presidentille ja hänen neuvonantajilleen. Presidentin valinta vahvistetaan myös [[Vaarna (mormonismi)|vaarnakonferensseissa]] ja myös seurakuntien kokouksissa, joissa on läsnä vaarnan johtajistoa. Täten presidentin on nautittava kirkon jäsenistön luottamusta voidakseen toimia tehtävässään. Toisaalta presidentin valinta on käytännössä muodollisuus; presidenttiä ei kertaakaan ole jätetty hyväksymättä.