Ero sivun ”Suuri Pohjan sota” versioiden välillä

Kaarle XII kaavaili [[Puola-Liettua]]sta liittolaista, mutta ensin hänen piti voittaa [[Saksi (alue)|Saksin]] ja Puolan armeijat ja syöstä August II Väkevä vallasta. August ei ollut antanut periksi lopullisesti vaikka olikin luopunut Riian piirityksestä. August uudisti liiton Pietarin kanssa talvella 1701, jolloin Pietari lupaili apujoukkoja ja sivustatukea hyökkäämällä uudestaan [[Inkeri]]in. Kaarle XII ei jäänyt odottamaan Augustin hyökkäystä, vaan ylitti [[Väinäjoki|Väinäjoen]] ja löi Saksin ja Venäjän armeijat [[Väinäjoen taistelu|Väinäjoen taistelussa]]ssa heinäkuun alussa 1701 Riian lähellä. August oli nyt lyöty, mutta Kaarle ei tyytynyt tarjotun rauhan ehtoihin vaan vaati ehdotonta antautumista.

Kaarle XII eteni Puolaan ja vaikka Puolan valtakunnan armeija liittyi nyt sotaan, Kaarlen armeija valtasi [[Varsova]]n, [[Krakova]]n ja löi Saksin sekä Puolan armeijat 1703 keväällä [[Pultusk]]issa. Vuoden 1704 alussa Kaarle XII valitutti Varsovassa [[Stanisław Leszczyński]]n Puolan kuninkaaksi. August Väkevä pakeni Liettuaan. Helmikuussa 1706 [[sotamarsalkka]] [[Schulenburg]]in johtama saksien ja venäläisten armeija tuhottiin [[Fraustadtin taistelu|Fraustadtin]] luona. Narvan jälkeen ruotsalaisten päällikkö, kenraali [[Carl Gustaf Rehnskiöld|Rehnschiöldt]] oli päästänyt venäläisvangit menemään sen jälkeen, kun he olivat luovuttaneet aseensa. Nyt hän ei kuitenkaan aikonut päästää samoja miehiä taistelemaan kolmatta kertaa ruotsalaisia vastaan ja ilmeisesti määräsi venäläiset teloitettavaksi. Joka tapauksessa, Schulenburgin armeija menetti 18&nbsp;000 miehestään, 8&nbsp;000 kaatuneina ja 7&nbsp;600 vankeina. [[Espanjan perimyssota|Espanjan perimyssodan]] tapahtumien johdosta [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Saksan]] keisari päästi Ruotsin joukot kesällä 1706 marssimaan [[Sleesia]]n läpi Saksiin, ja Kaarle pakotti August Väkevän solmimaan rauhan syyskuussa.<ref>Juva 1965, s. 113.</ref>

[[KuvaTiedosto:Victory at Narva.jpg|thumb|250px|Ruotsalaisten voitto Narvassa 1700. Gustaf Cederströmin maalaus (1910).]]

[[KuvaTiedosto:Marten's Poltava.jpg|thumb|250px|Pultavan taistelu. Denis Martens nuoremman maalaus vuodelta 1726.]]

Ruotsin sotiessa Saksia ja Puolaa vastaan ruotsalaiset olivat sallineet venäläisten hyökkäillä itärintamalla. Pietari oli valloittanut Inkerin ja alkoi rakentaa uutta pääkaupunkiaan, [[Pietari (kaupunki)|Pietaria]] vuonna 1703 [[Suomenlahti|Suomenlahden]] pohjukkaan. Pietari Suuri tarjosi rauhaa, ja rauhanehtojen mukaan Ruotsi olisi menettänyt vain Inkerin.<ref>Juva 1965, s. 114–117.</ref> Kaarle ei kuitenkaan tyytynyt tarjoukseen, ja elokuussa 1707 Ruotsin joukot lähtivät marssimaan kohti Venäjää. Kesällä 1708 armeija käsitti 49&nbsp;500 miestä, jotka kaikki olivat matkalla kohti Moskovaa. Ruotsi pystyi voittamaan joitain erillistaisteluja, Kaarle pääsi [[Smolensk]]iin muttei kyennyt lyömään Venäjää. Pietari Suuri käytti poltetun maan taktiikkaa: venäläiset tuhosivat alueet, joilta joutuivat perääntymään, jolloin Ruotsin armeija ei löytänyt ruokaa sen enempää miehille kuin elikoillekaan. Kun tie Smolenskista Moskovaan ei auennut, Kaarle XII muutti strategiaansa, hän pyrki saamaan [[Kasakkahetmanaatti|hetmanaatin]] kapinalliset kasakat, [[tataarit]] ja Turkin mukaan sotaan Pietaria vastaan.

Ruotsin armeija lähti marssimaan kohti [[Ukraina]]a. Kaarlen apujoukkojen huoltovankkurit ja tykit juuttuivat mutaan, ja ne tuhottiin [[Lesnajan taistelu|Lesnajan kylässä]] lumimyrskyssä syyskuussa 1708. Puolet [[Adam Ludvig Lewenhaupt|Adam Ludvig Lewenhauptin]] 12&nbsp;000 miehestä saavutti pääjoukon ilman varusteitaan, mikä ei auttanut armeijan huoltoa.<ref>Juva 1965, s. 118.</ref>

Erityisen kylmän talven 1708–1709 jälkeen Kaarle XII lähti jälleen kohti [[Moskova]]a. Jälleen poltetun maan taktiikka ja ilmasto tekivät tehtävänsä,: kolmannes armeijasta oli kuollut ja Kaarle itse haavoittunut, kun Ruotsin ja Venäjän armeijat kohtasivat viimein kohtasivat 28. kesäkuuta 1709 [[Pultavan taistelu]]ssa. Pietari Suuren 45&nbsp;000 miehen armeija löi Ruotsin 29&nbsp;000 miehen joukot.<ref>Juva 1965, s. 118–122.</ref>

Kaarle pakeni henkikaartin ja parin ruotsalaisen pataljoonan kanssa, joissa oli yhteensä noin tuhat miestä, sulttaani [[OsmanienAhmed valtakuntaIII|TurkkiinAhmed III:n]] jota hallitsi sulttaanihallitsemaan [[AhmedOsmanien IIIvaltakunta|Turkkiin]]. Ruotsin armeijan pääjoukot antautuivat 30. kesäkuuta, ja 2&nbsp;500 [[sotavanki]]a vietiin [[Siperia]]an, kaivoksiin tai rakentamaan Pietarin kaupunkia. Turkissa Kaarle sai houkuteltua Ahmed III:n julistamaan sodan Venäjälle. Suurvisiiri [[Baltacı Mehmet pašša]]n osmanisotilaat voittivat Pietari Suuren armeijan [[Venäjän–Turkin sota (1710–1711)|Venäjän–Turkin sodassa]], mutta tyytyivät verrattain vähiin myönnytyksiin rauhansopimuksissa.<ref name="Aksan">{{kirjaviite|Tekijä = Aksan, Virginia H.|Nimeke = Ottoman wars 1700–1870|Vuosi = 2007|Sivu = 75, 90–98|Julkaisija = Pearson Education|Tunniste = |Isbn = 0582308070}}</ref>

[[KuvaTiedosto:Gadebusch1712.jpg|thumb|250px|Gadebuschiin taistelu 1712.]]

{{Commons-rivi|Great Northern War}}