Ero sivun ”Muinaiskreikka” versioiden välillä

Varhaisimmat säilyneet kreikankieliset tekstit on kirjoitettu noin 31400-luvulla 400 vuotta sitteneaa. [[Kiinan kieli|Kiinaa]] lukuun ottamatta minkään muun yhä elävän kielen historia ei ole dokumentoitu yhtä pitkältä ajanjaksolta. Muutenkin kreikan kielen merkitys länsimaiselle kulttuurille on ollut valtava. [[Antiikin Kreikka|Antiikin Kreikan]] kulttuuri vaikutti ratkaisevasti länsimaiseen kulttuuriin ja kreikan kielellä on kirjoitettu lukuisia maailmanhistorian merkittävimpiin kuuluvia teoksia. Lainasanojen muodossa muinaiskreikka on edelleen vahvasti läsnä kaikissa eurooppalaisissa nykykielissä.

=== VarhaisvaiheetAlkukreikka ===

Selkeää syntyajankohtaa kreikan kielelle ei ole mahdollista määrittää. Kuten kaikki muutkin indoeurooppalaiset kielet, kreikka on kehittynyt [[indoeurooppalainen kantakieli|indoeurooppalaisesta kantakielestä]], joka jakautui eri kieliryhmiin mahdollisesti kolmannella vuosituhannella eaa. Kreikka muodostaa indoeurooppalaisen kielikunnan sisällä oman erillishaaransa, eikä sillä ole muita lähisukulaisia kuin korkeintaan [[muinainen makedonia]], sikäli kuin sitä ei lasketa kreikan murteeksi. Maantieteellisesti katsoen kreikan kielen ydinalueet vakiintuivat noin vuoden 2000 eaa. tienoilla, kun kreikkalaistenensimmäiset esivanhemmatkreikkalaiset heimot saapuivat nykyisen [[Kreikka|Kreikan]] alueelle. Näistä varhaisvaiheista ei ole olemassa minkäänlaista kirjallista lähdeaineistoa, vaan kaikki tiedot perustuvat myöhempiin johtopäätöksiin.

Varhaisimmat kreikankieliset dokumentit ajoittuvatovat peräisin [[1300-lukumykeneläinen eaa.kulttuuri|1300mykeneläisestä kulttuurista]] 1400-luvulleluvulte eaa.]], ja neNe on kirjoitettu [[mykene]]läiselläkulttuurin käyttämällä [[lineaari -B-kirjoitus|lineaari-B]]-kirjoituksella]]. Kirjoituksen käyttö oli tuohon aikaan vielä hyvin rajoittunutta, joten kreikan tätäkään kehitysvaihetta ei tunneta yhtä hyvin kuin myöhempiä. Monet säilyneet tekstit ovat erittäin lyhyitä, esimerkiksija [[amfora|amforoiden]]suurin kylkeenosa kaiverrettuja, sisältöä kuvaavia sanoja. Joidenkin palatsien arkistoistapidemmistäkin on löytynyt pidempiäkin tekstejä, mutta ne ovat suurimmaksi osaksilähinnä luetteloita palatsin varastossavarastoissa olevistaolleista tavaroista tai muita samantapaisia tekstejä, jotka eivät ole kielen rakenteen analyysin kannalta kovin antoisia. Mykeneläisen kulttuurin tuhouduttua [[1100-luku eaa.|1100-luvulla eaa.]] lineaari-B-kirjoitus painui unohduksiin ja lähteet katoavat taasjälleen pitkäksi aikaa.

KlassisenaKlassisella aikanakaudella kreikka ei ollut yhtenäinen kieli, vaan se jakaantui useaan eri murteeseen, joidenkun jokaisella [[polis|kaupunkivaltiolla]] oli käytännössä oma murteensa. Murteiden [[keskinäinen ymmärrettävyys]] oli joskus heikkoa., mutta Sivistyneistösivistyneistö pystyi kuitenkin useimmiten kommunikoimaan keskenään. MurteisiinMurteiden pääryhmiin kuuluivat [[Arkadia]]ssa ja [[Kypros|Kyproksella]] puhuttu [[Arkadoarkado-kyproslainen murre]], Etelä- ja Länsi-Kreikassa puhuttu [[doorilainen murre]] (johon lasketaan usein myös niin sanotut luoteismurteet), [[Boiotia]]ssa, [[Thessalia]]ssa, [[Lesbos|Lesboksen]] saarella ja [[Anatolia|Vähän-Aasian]] rannikon pohjoisosissa puhuttu [[aiolialainen murre]] sekä [[Euboia]]lla ja Vähän-Aasian rannikon eteläosissakeskiosissa puhuttu [[joonialainen murre]], josta [[antiikin Ateena|Ateenassa]] ja muualla [[Attika]]ssa puhuttu [[attikalainenattikan murre]] on kehittynyt.

Yhtenäistä kirjakieltä ei vielä ollut, vaan murteita käytettiin myös kirjallisuudessa. Esimerkiksi [[kuorolyriikka]] oli yleensä kirjoitettu doorilaisella murteella. [[Homeros|Homeroksen]] eepokset on kirjoitettu taiteellisella sekakielellä, niin kutsutulla [[homeerinen kreikka|homeerisella kreikalla]], jossa yhdistyy monen eri murteen ja aikakauden vaikutus ja jota kukaan ei puhunut sellaisenaan. Arvostetuimpaan asemaan nousi attikalainen murre, jota pidetään kreikan kaikkein ”klassisimpana” muotona ja jolla suurin osa kaikkein kuuluisimmistakuuluisimmasta [[antiikin Kreikan kirjallisuus|antiikin kreikankielisistäkreikkalaisesta teoksistakirjallisuudesta]] on kirjoitettu. Se on myös juuri se kreikan muoto, jota myöhempinä aikoina on opetettu kouluissa klassisena kielenä.

[[hellenismi|Hellenistisellä]] ajallakaudella, itsenäisten kaupunkivaltioiden menetettyä merkityksensä ja koko itäisen Välimeren kasvaessa yhdeksi yhtenäiseksi kulttuuripiiriksi, vanhat murre-erot alkoivat tasoittua. Syntyi uusi yleiskieli, jota kutsuttiin nimellä ”koinee” (''he koinekoinē dialektos'', yhteinen murre). Sitä voidaan luonnehtia yksinkertaistetuksi versioksi attikalaisesta murteesta, ja se on pääosin ymmärrettävää nykykreikkalaisillekin. Koinee säilytti asemansa itäisen Välimeren valtakielenä myös [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] aikana ja siitä tuli [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kieli ja kirkon yleiskieli. Kaunokirjallisuudessa kuitenkin pyrittiin välttämään uutta puhekieltä ja pidettiin pitkälti kiinni attikalaisesta murteesta (Tätätätä tyyli-ihannetta kutsutaan [[attikismi]]ksi.). Näin sai alkunsa kreikan kielelle aivan viime aikoihin asti niin leimaa-antava [[diglossia]] eli kahden toisistaan selvästi poikkeavan kielimuodon (kirjoitetun ja puhutun kielen) rinnakkaisuus. Koine-aikana elävä, puhuttu kieli koki suuria muutoksia ja muistutti jo roomalaisajalla[[roomalainen Kreikka|roomalaisella kaudella]] äännemaailmaltaan enemmän nykypäivän kreikkaa kuin klassista kieltä.

Keskiajan [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnassa]] antiikin ajan jälkeen käytettyä kreikkaa, niin sanottua keskikreikkaa, ei useinaina enää lasketa kuuluvaksi muinaiskreikkaan. Viimeiset merkittävät muinaiskreikaksi kirjoitetut teokset (esimerkiksi [[Prokopios|Prokopioksen]] historiateos) syntyivät 500-luvulla, minkä jälkeen valtakunnan ulkoinen ahdinko ja taloudellinen lama johtivat korkeakirjallisen tuotannon lakkaamiseen pitkäksi aikaa. KreikankielisenBysantin eli kreikankielisen [[Itä-Rooma]]nRooman ja latinalaisen Länsi-Rooman ajauduttua erilleen kreikasta olituli tullutajan kuluessa valtakunnan itäosan ainoa virallinen kieli, mutta kielen yleistä merkitystä heikensi se, että lännessä kreikan osaaminen hiipui. Bysanttilaiselle kreikalle on tunnusomaista, että kirjoitettu ja puhuttu kieli etääntyivät yhä kauemmas toisistaan. Kirjoitettu kieli pyrittiin pitämään ”puhtaana” muinaiskreikkana, mutta puhuttu kieli oli sekä ääntämykseltään että kieliopiltaan jo huomattavastiyhä lähempänä nykykreikkaa.

Turkkilaisten [[Osmanien valtakunta|osmanien]] vallattua [[Konstantinopoli]]n vuonna 1453 Bysantin valtakunta lakkasi olemasta ja samoin lakkasi kreikan opettaminen kouluissa. Tämä johti kirjakielen käytön tyrehtymiseen vuosisadoiksi, mikä oli omiaan entisestään höllentämään puhutun kielen suhdetta kirjoitettuun kieleen eli käytännössä muinaiskreikkaan. Näin syntyi vähitellen Kreikassa nykyään puhuttu ''dimotiki[[dimotikí]]''. Toisaalta lännessä muinaiskreikka koki eräänlaisen [[renessanssi]]n, mikä johtui osaltaan siitä, että bysanttilaisen ja italialaisen älymystön kesken oli 1300-luvulta lähtien alkanut olla yhteyksiä, ja useat kreikkalaiset oppineet opettivat kieltään renessanssi-Italian opin keskuksissa. Osmanivalloitusten yhteydessä suuri määrä bysanttilaisia oli myös paennut turkkilaisia länteen. Kreikantaidot alkoivat taas yleistyä ja [[kirjapainotaito|kirjapainotaidon]] keksimisen jälkeen varhaisimmat kreikkalaiset kirjat painettiinkin nimenomaan Länsi-Euroopassa. Myös Suomen yliopistopiireissä kreikka saavutti huomattavan aseman ja pelkästään vuosina 1648–1786 [[Turun akatemia]]ssa kirjoitettiin lähes 400 tekstiä muinaiskreikaksi.

Äänenkorkeutta kuvaamaan kreikkalaisiin aakkosiin lisättiin [[hellenistinen aikahellenismi|hellenistisellä ajallakaudella]] seuraavat aksenttimerkit:

* [[akuutti (tarke)|akuutti]] ({{polytoninen| ´ }}): korkea äänenkorkeus

* [[gravis]] ({{polytoninen| ` }}): matala äänenkorkeus

* [[sirkumfleksi]] ({{polytoninen| ῀ }} tai {{polytoninen| ^ }}): laskeva äänenkorkeus (sirkumfleksi ^ muodostuu merkkien ´ ` yhdistelmästä, koska vokaali alkaa korkealla sävelellä ´ ja päättyy matalaan `) — esiintyy vain pitkissä vokaaleissa ja diftongeissa.

AksenttiSamalla kehittyivät myös muut niin kutsutun [[polytoninen ortografia|polytonisen ortografian]] mukaiset merkit. Polytonia vaikutti sanainsanan merkitykseen. Esimerkiksi ''pan'' sirkumfleksillä tarkoittaa "kaikki"”kaikki”, kun taas sama sana akuutilla on jumala [[Pan]]in nimi. Musiikillisen aksentin arvellaan kuitenkin jo hellenistisenähellenistisellä aikanakaudella väistyneen äänenvoimakkuuteen perustuvan aksentin tieltä. Itse asiassa juuri se, että tuolloin aksentin merkitsemistä alettiin pitää tarpeellisena, voidaan nähdä merkkinä siitä, että "oikea"”oikea” aksentti ei enää ollut kaikille kreikan puhujille itsestäänselvyys.

* [[yksikkö (kielitiede)|yksikkö]] (singulaari): {{polytoninen|ὁ θεός}} (''ho theos'', jumala’jumala’)

* [[monikko]] (pluraali): {{polytoninen|οἱ θεοί}} (''hoi theoi'', jumalat’jumalat’)

* [[kaksikko]] (duaali): {{polytoninen|τὼ θεώ}} (''totō theotheō'', kaksi’kaksi jumalaajumalaa’). Tämä luku tosin katosi kreikasta jo suhteellisen varhain. Se esiintyy vielä klassisella kaudella (harvoin), sen jälkeen korkeintaan tietoisena [[Arkaismi|vanhastavana ilmauksenaarkaismi]]na.

* [[maskuliini]]: miespuolisina pidetyt olennot tai asiat, esimerkiksi {{polytoninen|ὁ ἀνήρ}} (''ho aneranēr'', mies’mies’). Tähän ryhmään kuuluvat melkein kaikki tuulet, joet ja kuukaudet.

* [[feminiini]]: naispuolisina pidetyt olennot tai asiat, esimerkiksi {{polytoninen|ἡ γυνή}} (''hehē gynegynē'', nainen’nainen’). Tähän ryhmään kuuluvat melkein kaikki maat, saaret ja kaupungit.

* [[neutri]]: sukupuolineutraaleina pidetyt olennot tai asiat, esimerkiksi {{polytoninen|τὸ πρᾶγμα}} (''to pragma'', asia’asia’). Voidaan myös käyttää maskuliini- ja feminiinisanojen pienentämiseen (esimerkiksi lasta tarkoittava {{polytoninen|τὸ τέκνον}}, ''to teknon'', on neutri).

Huomattavaa on, että silloin kun lauseen [[subjekti]] on neutrisana, [[predikaatti]] on aina yksikössä, vaikka subjekti olisikin monikossa. Tämä johtuu siitä, että kreikan neutrin monikko ei alun perin ollut aito monikko, vaan ns. kollektiivinen yksikkö (siis sellainen sana, joka sisältää useamman kuin yhden asian, vaikka se on muodollisesti yksikkö; vrt. suom. laiva’laiva’, laivasto’laivasto’).

Indoeurooppalaisen kantakielen kahdeksasta ja alkukreikan kuudesta [[sijamuoto|sijamuodosta]] kreikassamuinaiskreikassa on säilynyt viisi. Kadonneiden sijamuotojen funktiot ovat jakautuneet datiivin ja genetiivin kesken.

* {{polytoninen|(ἀπο)θνῄσκειν}}, ''(apo)thneskeinthnēskein'' = (kuolla eli) tehdä kuolemaa, olla kuoleman kielissä

* ingressiivinen: {{polytoninen|νοσῆσαι}}, ''nosesainosēsai'' = sairastua, tulla sairaaksi

* {{polytoninen|τεθνηκέναι}}, ''tethnekenaitethnēkenai'' ({{polytoninen|τεθνάναι}}, ''tethnanai'') = olla kuollut, olla vainaja

Siinä missä useimmissa indoeurooppalaisissa kielissä on vain kaksi [[verbin genus]]ta, kreikassa niitä on kolme: [[aktiivi]], [[medium (pääluokka)|mediumi]] ja [[passiivi]]. Näistä aktiivi ja mediumi periytyvät indoeurooppalaisesta kantakielestä, passiivi tuli myöhemmin niiden rinnalle (se ei siis korvannut mediumia kuten useimmissa muissa kielissä).

* [[Antiikin KreikkaKreikan kirjallisuus]]

* {{Kirjaviite | Tekijä=Liddell, H. G. Liddell& Scott, R. Scott& Jones, H. S. Jones& McKenzie, R. McKenzie | Nimeke=A Greek-English Lexicon. With a revised supplement | Julkaisija=Clarendon Press | Vuosi=1996 | Tunniste=ISBN 0-19-864226-1}} ([| www=http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?doc=Perseus%3Atext%3A1999.04.0057 www-versio])}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=CarlBornemann, JohanEduard Lindeqvist& Risch, Ernst | Nimeke=KreikanGriechische kielioppiGrammatik | Julkaisija=BoDDiesterweg | Vuosi=20081978, (SKS2. 1881)painos | Tunniste=ISBN 978-9523-498425-10906850-54}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=WeikkoLindeqvist, Carl PakarinenJohan | Nimeke=Kreikan kielioppi | Julkaisija=SKSBoD | Vuosi=1955,2008 2.(SKS painos1881) | Tunniste=ISBN 951978-952-717498-111109-05}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=Eduard BornemannPakarinen, Ernst RischWeikko | Nimeke=GriechischeKreikan Grammatikkielioppi | Julkaisija=DiesterwegSKS | Vuosi=19781955, 2. painos | Tunniste=ISBN 3951-425717-06850111-40}}

* {{Kirjaviite | Tekijä=FrösénFrösen, Jaakko | Nimeke=[http://helda.helsinki.fi/handle/10224/4766 Epi oinopa ponton:. Kreikan alkeet. | Selite=Tekstit ja sanasto] | Julkaisupaikka=Helsinki Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1998 (5. painos 2005) | Tunniste=ISBN 951-0-23192-4 | www=https://helda.helsinki.fi/handle/10224/4776}}