Ero sivun ”Suomalainen kansanmusiikki” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 6:
Suomalainen laulurunous oli tavallisesti [[kalevalanmitta]]isia muinaisrunoja, joita useimmiten esitettiin esi- ja jälkilaulajan vuorotellessa säkeittäin. Suomalaisen runosävelmän merkittävimmät ominaispiirteet ovat viisi-iskuinen (5/4) sävelmäsäkeen mitta, kuten myös viisilukuinen käyttöasteikko, laajuudeltaan yleisimmin [[mollipentakordi]]. Tavallisin ja tunnetuin käytetty sävelmä on niin kutsuttu [[Kalevalan sävelmä]]. Etelään päin [[Inkeri]]in ja [[Viro]]on mentäessä on neli-iskuisuus ja [[duuri]]n sukuisuus yleisempää. Runosävelmiä on esitetty yleensä työ- ja riittilauluissa sekä erilaisissa [[loitsu]]issa, häissä sekä leikkilauluissa. Nykyaikana runosävelmät ovat säilyneet käytössä lähinnä lasten nukuttamiseen käytettävissä [[tuutulaulu]]issa (''"Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki, nuku nurmelle hyvälle, vaivu maalle valkealle."'')
 
MerkittävimmätMerkittävimmä tunnetut runonlaulajat ovat Itä-Karjalasta. [[Latvajärvi|Latvajärveläiseltä]] [[Arhippa Perttunen|Arhippa Perttuselta]] kerättiin 1830-luvulla kaikkiaan 4 130 säettä, ja lauluja tallennettiin innokkaasti pitkän aikaa kansallisen heräämisen ajoista [[Kalevala]]an ja [[Kanteletar|Kantelettareen]] ja sittemmin aina 1950-luvulla saakka. Vielä nykyisinkin Venäjän puoleisessa Karjalassa elää joitakin vanhoja aitoja laulurunojen taitajia.
 
===Itkuvirret===