Ero sivun ”Paavi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Paaviuden alku: suor. w |
p kh |
||
Rivi 29:
Nykyään paavin on käytännössä täytynyt ennen valituksi tulemistaan toimia katolisen kirkon pappina, jonka jälkeen hänet on kohotettu piispaksi, mahdollisesti myös [[arkkipiispa]]ksi. Tämän jälkeen silloinen paavi on kohottanut hänet [[kardinaali]]ksi, joka on katolisen kirkon toiseksi korkein arvonimi heti paavin jälkeen. Kardinaaliksi kohoamisen jälkeen hänet on valittu paaviksi konklaavissa. Vaikka katolisen kirkon [[kanoninen laki]] ei aseta paaville muita muodollisia vaatimuksia kuin miessukupuolen ja vahvistuksen sakramentin, on käytännössä selvää, että vain kardinaali voidaan valita konklaavissa paaviksi. Keskiajalla paavi oli ajoittain kristillisen maailman vaikutusvaltaisin mies ja kuninkaiden ja keisarien yläpuolella.
Paavillisista nimistä neljä suosituinta ovat Johannes (23), Benedictus (16), Gregorius (16) ja Clement (14).<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://www.catholic.org/pope/|nimeke=Popes of the Roman Catholic Church|julkaisu=|julkaisija=Catholic Online|viitattu=25. huhtikuuta 2017|tekijä=|ajankohta=}}</ref> Paaveista 80 kunnioitetaan [[Pyhimys|pyhimyksenä]] ja 9 [[Autuas|autuaana]].<ref name=":0" /> Kolme paavia on saanut lisänimen "Suuri": [[pyhä Leo I]] (kuollut 461), [[pyhä Gregorius I]] (
== Historia ==
Rivi 69:
Paavin ja samalla katolisen kirkon keskushallinnon valta oli kuitenkin varsin rajoitettua aina 900-luvulle saakka. Tällöin luostarilaitoksen uudistusliikkeet, erityisesti niin sanottu [[Clunyn liike]], alkoivat painottaa paavin asemaa kirkollisen ja hengellisen ykseyden takuumiehenä. Ensimmäinen Clunyn uudistusliikettä edustanut mies paavinistuimella oli [[Gregorius VII]].<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 34</ref> Gregorius VII uskoi paavinistuimelle kuuluvan täydellisen hallitusvallan niin kirkossa kuin koko maailmassakin.<ref>''Ihmistä suurempi : paaviuden historia'' s. 35</ref> Gregorius VII laatikin omaan käyttöönsä 27 teesiä, joiden mukaan esimerkiksi:
* Rooman kirkko ei ole koskaan erehtynyt, eikä se Raamatun todistuksen mukaan voi koskaan erehtyä.
* Ainoastaan paavi voi kutsua koolle kirkolliskokouksen.
* Ainoastaan hän voi asettaa piispoja ja erottaa heidät.
Rivi 85:
[[1000-luku|1000-luvulle]] asti paavien nimittämisestä vastasi Rooman provinssin vanhempi papisto, mutta valintaan vaikuttivat myös maalliset johtajat. Vuonna [[1059]] valitsijoiksi nimettiin [[kardinaali]]t, ja vuonna [[1179]] kardinaalien äänet määrättiin yhtä painaviksi vaalissa. Paaviksi voidaan periaatteessa valita kuka vain kastettu mies, mutta [[Paavi Urbanus VI]]:n vuonna [[1378]] tapahtuneen valinnan jälkeen paavi on aina valittu kardinaalien joukosta.
[[8. tammikuuta]] [[1198]] [[konklaavi]]ssa valittiin jälleen uusi paavi, joka otti nimekseen [[Innocentius III]]. Vielä nykyäänkin häntä pidetään koko keskiajan ja joidenkin mielestä kaikkien aikojen mahtavimpana paavina.<ref name=Paavius4>Ihmistä suurempi : paaviuden historia s. 38</ref> Uusi paavi tulkitsi olevansa suoraan Kristuksen sijainen, [[ihmistä suurempi, Jumalaa pienempi]], ja näin ollen kuninkaita korkeampi ja oikeutettu käskemään kaikkia. Noustessaan johtamaan katolista kirkkoa Innocentius III sai käskettäväkseen keskiajan tehokkaimman organisaation.<ref name=Paavius4 /> Kirkko muistutti enemmän valtiota kuin uskonnollista nykyaikaista kirkkoa; sillä oli omat lakinsa, lainsäätäjänsä, tuomioistuimensa, lakimiehensä, vankilansa sekä Euroopan parhaiten järjestetty ja tehokkain hallintokoneisto.<ref name=Paavius4 /> Innocentius III oli koko Euroopan johtaja, koska [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisarin kuoltua hänellä ei ollut ainuttakaan tarpeeksi vaikutusvaltaista kilpailijaa. Paavin poliittisia neuvoja noudatettiin niin Ranskassa, Englannissa, Tanskassa, Unkarissa kuin myös Böömissä.<ref name=Paavius4 />
Vasta [[Keskiaika|myöhäiskeskiajalla]], [[Avignonin vankeus|Avignonin vankeuden]] ja sen jälkeisen [[suuri skisma (katolisuus)|suuren skisman]] jälkeen Rooman piispat saavuttivat kaikkialle ulottuvan kontrollin läntisen kirkon kirkollishallinnossa, vaikka ylin päätösvalta säilyikin periaatteessa paavien johdolla kokoontuneilla kirkolliskokouksilla.
Rivi 143 ⟶ 142:
Luettelon kahdeksaskymmenes kohta tuomitsi väitteen, jonka mukaan "''Rooman paavi voisi ja että hänen tulisi sopia edistyksen, vapaamielisyyden ja modernin kulttuurin kanssa''".<ref name="multiple3" /> Toteamuksen nimittäminen harhaopiksi loi syvän kuilun vanhoillisen paaviuden ja uudistuvan Euroopan välille.
Vasta vuosina [[1878]]
Paavin ja modernisoituvan maailman välit kuitenkin lämpenivät Pius X:n seuraajien aikana, mutta vasta 1960-luvulla modernismin vainoaminen ja tieteen jyrkkä erottaminen teologiasta loppuivat. [[Paavali VI]]:n aikana useat katoliset [[teologia]]n professorit saivat opettaa yliopistoissaan, vaikka heidän näkemyksensä saattoivatkin poiketa katolisen kirkon virallisista näkemyksistä,<ref name="Heininen">Heininen s. 174</ref> mutta Johannes Paavali II:n kaudella joiltain katolisilta teologeilta on viety lupa opettaa omia näkemyksiään.<ref name="Heininen" /> Nykypäivään tultaessa paavius on kuitenkin muuttunut huomattavasti Gregorius XVI:n ajalta, ja esimerkiksi tieteen kehittyessä [[Johannes Paavali II]] joutui muun muassa toteamaan, että "[[evoluutioteoria]] on enemmän kuin hypoteesi."<ref>{{Verkkoviite | Tekijä=L'Osservatore Romano | Nimeke=Truth Cannot Contradict Truth | Ajankohta=22. lokakuuta 1996 | Osoite=http://www.newadvent.org/library/docs_jp02tc.htm | Julkaisija= | Luettu=22. tammikuuta 2007 | Kieli=englanti }}</ref>
Rivi 171 ⟶ 170:
Paavi [[Johannes Paavali II]] oli kuollessaan hallinnut katolista kirkkoa lähes kaksikymmentäseitsemän vuotta aina vuodesta 1978 saakka. Hänen pontifikaattinsa oli ollut pisin sitten kolmekymmentäyksi vuotta paavina toimineen [[Pius IX|Pius IX:n]], joka oli paavina vuosina 1846–1878.
Johannes Paavali II oli paavina voimakas ja yksinvaltainen persoona, joka johti kirkkoa edeltäjiään konservatiivisemmin ja tiukemmin. Hän esimerkiksi nimitti paavina ollessaan piispoja tärkeille piispanistuimille yksinvaltaisesti ja paikoin myös vastoin paikallisten hiippakuntien yleistä tahtoa,<ref name="Heininen3">Heininen s. 175</ref> julisti vuonna 1995 [[Naispappeus kristillisissä kirkoissa|naispappeutta]] koskevat kysymykset loppuun käsitellyiksi<ref name="Heininen2">Heininen s. 173</ref> ja samalla ilmoitti, että "kirkolla ei ole mitään arvovaltaa antaa pappisvihkimystä naisille", ja myös vaati kaikkia kirkon{{selvennä|vain katolisen vai kaikkien kristillisten kirkkojen?}} jäseniä pitäytymään tässä ratkaisussa.<ref name="Heininen2" />
Johannes Paavali II oli myös ensimmäinen runsaasti [[media]]ssa esiintynyt paavi. Voimakkaalla ja näkyvällä esiintymisellään hän sai paljon medianäkyvyyttä maailmassa, ja pitkän virkakautensa aikana hänestä tuli tärkeä moraalivaikuttaja. Johannes Paavali II:n merkitys kommunismin luhistumiseen itäisessä Euroopassa ja varsinkin [[Puola]]ssa oli erityisen suuri.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Alain Vircondelet |Nimeke= Johannes Paavali II: elämäkerta |Vuosi= 2005 | Sivu =233–245 | Julkaisija= Kustannusosakeyhtiö Perhemediat Oy |Tunniste= ISBN 952-210-082-X}}</ref>
Rivi 194 ⟶ 193:
Lyhyimpiä pontifikaatteja ei ole yhtä yksinkertaista määrittää, sillä joitain hyvin vähän aikaa hallinneita paaveja pidettiin aikanaan vastapaaveina, eikä heidän nimiään ole sisällytetty katolisen kirkon viralliseen paaviluetteloon. Esimerkiksi [[Dioscorus]] kuoli 22 päivää valintansa jälkeen. 1900-luvulla hallinneista paaveista [[Johannes Paavali I]] kuoli 34. hallituspäivänään. Virallisista paaveista lyhyimpään vallassa ollut paavi on [[Urbanus VII]], joka ehti olla virassa 13 päivää.
Ennen puolalaisen [[Johannes Paavali II]]:n valintaa kaikki paavit yli 450 vuoden ajalta olivat olleet italialaisia. Sitä edellinen ei-italialainen paavi oli ollut hollantilainen [[Hadrianus VI]], joka oli paavina
=== Paavillinen nepotismi ===
| |||