Ero sivun ”Šintolaisuus” versioiden välillä

Šintolaisuus voidaan jakaa kuuteen muotoon: järjestäytymätön kansanšintolaisuus, keisariperheen šintolaisuus, pyhäkköšintolaisuus, kodinšintolaisuus, lahkošintolaisuus ja valtionšintolaisuus.<ref name="vesterinen-25" /> Pyhäkköšintolaisuus (''jinja shintō'') on pääsuuntaus, ja se on ollut olemassa [[Japanin historia]]n alusta nykypäivään asti. Valtionšintolaisuus (''kokka shintō'') oli osa pyhäkköšintolaisuutta, mutta se on nyttemmin lakkautettu. Lahkošintolaisuus (''kyōha shintō'') on uudehko liike. Siihen kuuluu 13 päälahkoa, jotka syntyivät 1800-luvulla, sekä useita muita, jotka syntyivät toisen maailmansodan jälkeen. Lahkošintolaiset kuuluvat yleensä pyhäkköseurakuntiin. Kansanšintolaisuudessa (''minzoku shintō'') ei ole muodollista organisaatiota tai oppia, vaan se keskittyy tienvarsikuvien ja maanviljelysriittien kunnioittamiseen.<ref name="eb-shinto">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/540856/Shinto | Nimeke =Shintō | Tekijä =Naofusa Hirai | Ajankohta = | Julkaisija =Encyclopædia Britannica | Viitattu =20.10.2014 }}</ref>

 

Šintolaisuus on Japanin nykyuskonnoista vanhin. Varhaiskantainen šintolaisuus liittyi läheisesti hedelmällisyysriitteihin.<ref>Vesterinen 2012, s. 22–23.</ref> Varhaisšintolaisuuden muodoista on vaikea enää löytää tietoa, mutta sen piirteitä on säilynyt parhaiten luultavasti Japanin pääsaarten eteläpuolisilla [[Riukiusaaret|Riukiusaarilla]].<ref>Vesterinen 2012, s. 26–27.</ref>