Ero sivun ”Saksalainen ritarikunta” versioiden välillä

Saksalainen ritarikunta perustettiin vuonna 1190<ref name=Suursanakirja>{{kirjaviite | Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 1081 | Luku = Saksalainen ritarikunta | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref> [[Lyypekki|Lyypekin]] ja [[Bremen]]in porvarien aloitteesta auttamaan vaikeuksiin joutuneita ristiretkeläisiä [[Palestiina]]ssa. Aluksi järjestö oli [[Akko]]n lähellä sijainnut kenttäsairaala, mutta se muuttui pian aseistetuksi järjestöksi. Sen jäsenet oli jaettu ritareihin, pappismunkkeihin ja palveleviin veljiin. Ritarikunta oli aluksi erittäin pieni, vuonna 1210 jäseniä oli korkeintaan parikymmentä. Keisari [[Henrik VI (Saksa)|Henrik VI:n]] paavilta hankkiman suosionosoituksen ja keisari [[Fredrik II (keisari)|Fredrik II:n]] lahjoitusten turvin ritarikunnasta kasvoi kukoistava järjestö, jolla oli omaisuutta Palestiinassa, Saksassa, Italiassa ja Kreikassa. Vuodesta 1226 järjestön toiminta keskittyi [[Itä-Preussi]]in, vaikka sen päätukikohta olikin Akkossa vuoteen 1291 saakka. Ritarikuntaa johti [[suurmestari (ritarikunta)|suurmestari]] apunaan neuvosto, jossa oli viisi [[maamestari]]a.<ref name = "Huldén">{{Kirjaviite | Tekijä = Huldén, Lena, Klinge, Marketta| Nimeke = Itärajan vartijat 1| Vuosi = 2004 | Julkaisija =Otava }}</ref>

Preussin valtaamisen ja käännyttämisen vaiheet olivat erittäin verisiä noin puoli vuosisataa, kunnes alkuperäisväestö oli nujerrettu. Alueesta muodostettiin Saksalaisen ritarikunnan hallitsema ritarikuntavaltio. Valloitetuille alueille muutti saksalaisia uudisasukkaita ja [[kristinusko]] vahvistui. Balttilainen [[muinaispreussin kieli]] kuoli [[1600-luku|1600-luvulla]].

Vuonna 1237 Saksalaiseen ritarikuntaan yhdistyi pienempi ritarikunta, [[Liivinmaa]]lla toiminut [[Kalpaveljesten ritarikunta]], joka tämän jälkeen toimi [[Liivinmaan ritarikunta|Liivinmaan ritarikunnan]] nimisenä Saksalaisen ritarikunnan haarana. Silläkin oli hallinnassaan oma valtionsa, joka käsitti suuren osan [[Vanha Liivinmaa|Vanhan Liivinmaan]] alueesta ja Tanskan heikkouden vuoksi myös [[Eestinmaa]]n eli Pohjois-Viron. Tällöin Saksalaiselle ritarikunnalle tärkeäksi tavoitteeksi nousi maayhteyden luominen Itä-Preussin ja Liivinmaan välille, mikä ei kuitenkaan koskaan onnistunut.<ref name = "Huldén" />

Ritarikunta pyrki valloittamaan pakanallisen [[Liettua]]n ja käännyttämään sen kristinuskoon, mutta se ei onnistunut. Sota Liettuaa vastaan kesti vuodesta 1283 vuoteen 1421 tai 1422. Vuonna 1410 ritarikunta kärsi suuren tappion [[Tannenbergin taistelu (1410)|Tannenbergin taistelu]]ssa (Grunwaldin taistelussa) [[Puola]]a ja Liettuaa vastaan. Ritarikunta hallitsi [[Preussi]]a ja Baltiaa käytännössä itsenäisenä ritarikuntavaltiona aina 1500-luvulle saakka. [[Länsi-Preussi]]n se kuitenkin menetti Puolalle vuonna 1466.

Ritarikuntavaltio lakkautettiin vuonna 1525, kun ritarikunnan tuolloinen suurmestari [[Albrecht Brandenburgilainen]] kääntyi [[luterilaisuus|luterilaisuuteen]].<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra–Su) | Sivu = 3648 | Luku = Saksalainen ritarikunta | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-01236-3}}</ref> Sen hallinnassa ollut [[Itä-Preussi]] muutettiin tuolloin [[Puola]]n alaiseksi [[vasallivaltio]]ksi, [[Preussin herttuakunta|Preussin herttuakunnaksi]].<ref name=Fokus />

[[Liivinmaa]] muodosti vuosina 1237–1562 oman valtionsa, jota hallitsi Liivinmaan ritarikunta. Täysin itseniseksiitsenäiseksi ''de jure'' tämä valtio kuitenkin tuli vasta vuonna 1525, kun Saksalaisen ritarikunnan valtakunta lakkasi olemasta.

== Ritarikunta keskiajalla==

Saksalaisesta ritarikunnasta tuli erittäin suosittu 1230-luvulla muun muassa preussilaisia vastaan taisteleville myönnetyn aneen vuoksi, ja siksi, että ritariksi pääsy avasi mahdollisuuksia nuoremmille pojille, jotka jäivät perinnöstä osattomiksi. Kokelaalle esitettiin kysymyksiä, joissa hänen piti kieltää kuuluvansa toiseen ritarikuntaan, olevansa naimisissa, omaavansa fyysistä epämuodostumaa tai olevansa maaorja. Hänen piti myös olla valmis muun muassa taistelemaan Palestiinassa ja hoitamaan sairaita.<ref name = "Huldén"/>

{{Commons-rivi|Teutonic Order}}