Ero sivun ”Kurkunpää” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Parantelin artikkelia ja lisäsin uuden lähteen. Aiemmin lähteeksi merkattu Wiikin kirja muttei ole viitattu siihen kuin kerran, vähän ongelmallista viittauksien kannalta kun ei tiedä mikä kaikki siitä Wiikin kirjasta nyt sitten on. |
Artikkelin parantelua, lähteiden lisäilyä |
||
Rivi 1:
{{lähteetön}}[[Kuva:Gray951.png|thumb|300px|Kurkunpään rustot.]]
'''Kurkunpää''' ({{k-la|larynx}}) on [[Nielu|nielun]] ja [[Henkitorvi|henkitorven]] välinen [[rusto]]inen rakenne, joka suojaa alempia hengitysteitä nieltäessä sekä osallistuu äänenmuodostukseen.<ref name=FP>{{Kirjaviite | Tekijä = Wiik, K. | Nimeke = Fonetiikan perusteet | Sivut = 15-22 | Selite = Suomenkielinen oppikirja | Julkaisupaikka = Juva | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1981 | ISBN = 951-0-10324-1}}</ref><ref name=TVA>{{Kirjaviite | Tekijä = Dyce, K. M. & Sack, W. O. & Wensing, C. J. G. | Nimeke = Textbook of Veterinary Anatomy | Sivut = 152-156 | Selite = Neljäs painos | Julkaisupaikka = St. Louis | Julkaisija = Saunders | Vuosi = 2010 | ISBN = 978-1-4160-6607-1 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name=":0" /> Kurkunpäätä pitää koossa joukko [[jänne|jänteitä]] ja [[lihas|lihaksia]], joita hermottavat saman
==Kurkunpään rakenne==
Rivi 7:
Kurkunpää muodostuu neljästä rustoisesta osasta: kurkunkannenrustosta (lat. ''cartilago epiglottica''), kilpirustosta (lat. ''cartilago thyroidea''), rengas- eli sormusrustosta (lat. ''cartilago cricoidea'') sekä toisiinsa kiinnittyneistä kannurustoista (lat. ''cartilagines arytaenoideae'').<ref name="TVA" /> Kurkunpää sijaitsee nielun alla ja suun takana,<ref name="TVA" /> kiinnittyen ihmisellä kilpirustosta sidekudoksen välityksellä kieliluuhun, joka näin ripustaa kurkunpään kallonpohjaan. Useilla eläimillä kilpirusto kiinnittyy kieliluun sijaan usean pienen luun ketjuun,<ref name="TVA" /> joka kuitenkin toimittaa samaa tehtävää kuin ihmisen yksittäinen kieliluu.
[[Kurkunkansi]] (lat. ''epiglottis'') muodostuu kurkunkannenrustosta sekä sitä verhoavasta limakalvosta. Kurkunkansi sulkee tien nielusta henkitorveen muun muassa nieltäessä, jotta ruoka tai juoma ei pääse keuhkoihin. Kurkunkansi laskeutuu ja muu kurkunpää nousee sitä vastaan sekä [[äänihuulet|äänihuulten]] päällä roikkuvat taskuhuulet sulkeutuvat. Kurkunkannenrusto on kudostyypiltään kimmorustoa eli elastista rustoa.<ref name="TVA" />
Kilpirusto on kurkunpään suurin rusto ja se suojaa kurkunpäätä iskuilta. Kilpiruston anteriorinen (eläimillä rostraalinen) osa on muuta kilpirustoa paksumpi ja muodostaa aataminomenan. Kilpirusto on kudostyypiltään lasirustoa eli hyaliinirustoa. Yksilön ikääntyessä kilpirusto voi siis osittain kalkkeutua ja jopa luutua, toisin kuin kimmorustosta muodostuva kurkunkannenrusto.<ref name="TVA" />
Rivi 13:
Kilpiruston alapuolella sijaitsee rengas- eli sormusrusto, joka on ainoa kurkunpään osa, joka ei pysty juurikaan laajenemaan.<ref name="TVA" /> Se muodostuu kilpiruston tavoin lasirustosta,<ref name="TVA" /> ollen näin altis kalkkeutumiselle ja luutumiselle siinä missä kilpirustokin. Rengasruston alapuolelta lähtee [[henkitorvi]], joka on muodostunut rustokaarista, joita yhdistää takaa sidekudos ja joista ensimmäiseen rengasrusto kiinnittyy.<ref name="TVA" /> Rustokaarten joustavuus on tärkeää, jotta henkitorven takana sijaitsevassa [[ruokatorvi|ruokatorvessa]] kulkeva ravinto pääsee [[mahalaukku]]un.
Kurkunpään takaosassa sijaitsevat kannurustot, jotka ovat kudostyypiltään suurimmaksi osakseen lasirustoa, mutta niihin posteriorisesti ja mediaalisesti liittyneet pidentymät (lat. ''processus corniculatus'') muodostuvat kimmorustosta.<ref name="TVA" /> Äänijänteet ovat liittyneet kannurustoihin. Äänihuulet muodostuvat näistä jänteistä, niihin liittyvistä lihaksista sekä näitä verhoavista limakalvoista.
Kurkunpäässä on viisi pientä lihasta, jotka yhdistävät rustoisia osia toisiinsa ja vaikuttavat äänihuulten toimintaan:
* ''musculus cricothyroideus'' kiinnittää rengasruston kilpirustoon ja kiristää äänihuulia supistuessaan<ref name="TVA" />
* ''m. cricoarytenoideus posterior''<ref name=":0" /> (eläimillä ''m. cricoarytenoideus dorsalis'') loitontaa äänihuulia, jolloin [[äänirako]] (lat. ''glottis'') laajenee<ref name="TVA" />
* ''m. cricoarytenoideus lateralis'' toimii aiemmin mainitun vastavaikuttajana eli se lähentää äänihuulia, jolloin äänirako kapenee<ref name="TVA" />
* ''m. thyroarytenoideus'' voidaan jakaa kahteen (esim. koirilla ja hevosilla)<ref name="TVA" /> tai kolmeen (ihmisellä) osaan ja se säätelee äänihuulten jännitystä
* ''m. arytenoideus transversus'' lähentää kannurustoja supistuessaan ja viimeistelee lihasten muodostaman sulkijakoneiston<ref name="TVA" />
Kaikkia näitä lihaksia hermottaa [[kiertäjähermo]] (lat. ''nervus vagus''), jonka haaroista palaava kurkunpäähermo (lat. ''n. laryngeus recurrens'') hermottaa muita lihaksia paitsi ''m. cricothyroideusta'', jota hermottaa toinen kiertäjähermon haara – ihmisellä superiorinen kurkunpäähermo (lat. ''n. laryngeus superior'')<ref name=":0" /><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Orestes, M. I. & Chhetri, D. K. | Otsikko = Superior laryngeal nerve injury: effects, clinical findings, prognosis, and management options | Julkaisu = Current Opinion in Otolaryngology & Head and Neck Surgery | Vuosikerta = 22 | Numero = 6 | Sivut = 439-443 | Ajankohta = joulukuu 2014| Doi = 10.1097/MOO.0000000000000097 | Kieli = {{en}}}}</ref> ja eläimillä vastaava kraniaalinen kurkunpäähermo (lat. ''n. laryngeus cranialis'').<ref name="TVA" /> Näiden lisäksi monet kurkunpään ulkopuolella kulkevat suuremmat lihakset stabiloivat kurkunpäätä ja voivat vaikuttaa äänihuulten asentoon epäsuorasti.<ref name=":0">{{Kirjaviite | Tekijä = Rosen, C. A. & Simpson, C. B. | Nimeke = Operative Techniques in Laryngology | Sivut = 3-8 | Selite = Ensimmäinen painos | Julkaisupaikka = Berliini | Julkaisija = Springer | Vuosi = 2008 | ISBN = 978-3-540-25806-3 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Kurkunpää on kauttaaltaan limakalvon peittämä. Limakalvoa verhoaa epiteeli, jonka tyyppi vaihtelee alueittain. Limakalvolla on erityisesti taskuonteloiden (lat. ''ventriculus laryngis'') alueella runsaasti mukoosia sylkeä tuottavia rauhasia.<ref name="TVA" />
==Äänen muodostus==
Ääni muodostuu kurkunpäässä äänihuulten liikkuessa sivusuunnassa uloshengityksen ilmavirrassa. Artikulaatiossa ovat tärkeitä [[suu]], [[kieli (anatomia)|kieli]] ja [[huulet]]. Äänen kaikukammioina toimivat suuontelo sekä nenäontelo sivuonteloineen. Kurkunpää kasvaa [[puberteetti|puberteetin]] aikana enemmän pojilla kuin tytöillä, jolloin myös [[äänihuulet]] kasvavat. Tästä johtuu pojilla [[äänenmurros]]. Seurauksena kurkunpään kasvusta on myös se, että aataminomena erottuu yleensä paremmin miehillä kuin naisilla. Äänihuulet sulkeutuvat äänen muodostamisen lisäksi myös taakkaa nostettaessa ja ulostettaessa, jotta rintaontelon paine ei pääsisi karkaamaan.
==
Wiik, K. 1981. Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Juva: WSOY. ISBN 951-0-10324-1.
Dyce, K. M. & Sack, W. O. & Wensing, C. J. G. 2010. Textbook of Veterinary Anatomy. Neljäs painos. St. Louis: Saunders. ISBN 978-1-4160-6607-1.
Rosen, C. A. & Simpson, C. B. 2008. Operative Techniques in Laryngology. Ensimmäinen painos. Berliini: Springer. ISBN 978-3-540-25806-3.
== Viitteet ==
| |||