Ensimmäinen merkintä Haikon Kartanostakartanosta on vuodelta 13621382, jolloin mainitaan "Grels j Hajckå" käräjien lautamiehenä.<ref>Museovirasto: [[Viipuri]https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1000008278 Haikkoo 1]n, viitattu 30.12.2017.</ref> 1400-luvulla kartano oli [[DominikaanitViipurin maaseurakunnan kirkko|dominikaaniluostariViipurin dominikaaniluostarin]] omaisuutta. Vuonna 1451 Luostari myi sentilan Viipurin käskynhaltija [[Jöns Olavinpoika|Jöns Olavinpojalle]] 70 markalla.<ref>Kansallisarkisto: [http://df.narc.fi/document/2887 Diplomatarium Fennicum 2887], viitattu 30.12.2017.</ref> Seuraavat 400 vuotta kartano kuului [[Stenbock]]in suvulle. Vuonna 1871 Kartano myytiin [[Turkin sota|Turkin sodassa]] kunnostautuneelle kenraali [[Sebastian von Etter]]ille. Hänen sukunsa, joka omisti Haikon lähes 100 vuotta, kestitsi kartanossaan muun muassa Venäjän keisarisuvun jäseniä.<ref name="Historia">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.haikko.fi/hotelli/haikon-historia | Nimeke = Haikon historia | Julkaisija = Haikon kartano| Ajankohta = | Viitattu = 6.9.2016}}</ref>
Suuriruhtinas [[Kirill Vladimirovitš Romanov]] perheineen pakeni vuonna 1917 puhjennutta [[Venäjän vallankumous|Venäjän vallankumousta]] Haikon kartanoon. Perheeseen syntyi samana vuonna poika, joka kastettiin kartanossa [[Vladimir Kirilovitš Romanov]]iksi, josta tuli myöhemmin ympäri maailmaa hajaantuneen [[Romanov]]-suvun päämies.<ref name="Historia"/>
