Wikipedia

Ero sivun ”Helsingin valtaus” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 37:
 
[[Tiedosto:Punakaartilaisia kauppatorilla 1918.jpg|thumb|left|Punakaartin osasto Pohjoisesplanadilla huhtikuussa 1918.]]
Saksalaisten nopeaan voittoon oli heidän miesylivoimansa ja paremman aseistuksensa lisäksi syynä myös [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] taisteluissa hankittu sotataito ja rintamakokemus.<ref name=hs160513/> Osasyynä punaisten nopeaan tappioon oli myös Saksan ja [[Neuvosto-Venäjä]]n sopimus, jonka mukaan [[Suomenlinna|Viaporin]] venäläiset joukot eivät saaneet tulla punaisten avuksi. [[Brest-Litovskin rauha]]nsopimukseen sisältyneen [[Hangon sopimus|Hangon sopimuksen]] mukaan venäläiset evakuoivat laivastonsa ja tekivät rannikkolinnakkeiden tykit toimintakunnottomiksitoimintakelvottomiksi. Punaiset olivat ajatelleet Viaporia ja sen satoja tykkejä viimeiseksi turvakseen, joten niiden toimimattomuus oli heille suuri takaisku. Ilman Viaporin ja venäläisen laivaston neutraloimista Helsinkiä olisikin ollut mahdotonta vallata.<ref name=korjus/>
 
Kaupungissa koko sodan ajan maanalaisesti toimineet valkoiset tulivat sotatoimiin mukaan vasta siinä vaiheessa, kun saksalaiset olivat jo kukistaneet punaisten sitkeimmän vastarinnan.<ref name=korjus/> Valkokaarti jäikin valtauksessa pelkäksi statistiksi, kun sekasortoiset katutaistelut eivät edenneet heidän etukäteen laatimienlaatimiensa suunnitelmiensasuunnitelmien mukaan. Suojeluskuntalaiset ottivat kuitenkin kunnian voitosta nopeasti itselleen. Saksalaisen von der Goltzin osuus unohdettiin ja Mannerheimista tehtiin sankari, vaikka hän ei osallistunut Helsingin valtaukseen millään tavalla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://blogit.mtv.fi/kaupunkilainen/2008/04/12/helsingin-valtaus-90-vuotta-sitten-2/ | Nimeke = Helsingin valtaus 90 vuotta sitten | Tekijä = Nyberg, Pertti | Julkaisija = MTV3 | Ajankohta = 12.4.2008 | Viitattu = 24.10.2016}}</ref> Valkokaartin alkuperäiseen suunnitelmaan kuului vallata itse koko kantakaupunki ja jättää saksalaisille ainoastaan Pitkänsillan pohjoispuoleiset työläiskaupunginosat. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, vaan saksalaiset valtasivat koko kaupungin käytännössä yksin. Ennen saksalaisten saapumista käytiin kuitenkin [[Punavuori|Punavuoressa]], [[Kaartinkaupunki|Kaartinkaupungissa]] ja [[Ullanlinna|Ullanlinnassa]] pieniä kahakoita, joiden aikana punaiset ottivat muutamia valkokaartilaisia vangeiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://blogit.mtv.fi/kaupunkilainen/2007/08/24/saksalaiset-valtasivat-helsingin/ | Nimeke = Saksalaiset valtasivat Helsingin | Tekijä = Nyberg, Pertti | Julkaisija = MTV3 | Ajankohta = 24.8.2007 | Viitattu = 24.10.2016}}</ref>
 
== Osapuolet ==
Rivi 45:
*{{Pääartikkeli|[[Saksan Itämeren-divisioona]]}}
[[Tiedosto:Germans in Smolna.jpg|thumb|Saksalaisia upseereita punaisten päämajana toimineen [[Smolna]]n edessä.]]
Hangossa 3. huhtikuuta 1918 maihinnoussut kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin komentama Saksan Itämeren-divisioona oli kaikkiaan noin 9&nbsp;000–10&nbsp;000 miehen vahvuinen yksikkö, josta Helsingin valtaukseen osallistui noin 6&nbsp;000 miestä. Kaupunkiin hyökkänneisiinhyökänneisiin joukkoihin kuuluivat 1. kaartinulaanirykmentti, Kuninkaallinen Saksin karabinieerirykmentti, Jääkäripataljoona 4 sekä Osasto Röder, joka käsitti muun muassa polkupyöräkomppanian, tykkipatterin sekä tiedustelijoita, viestimiehiä ja pioneerejä. Lisäksi hyökkäystä tuki kaksi 2. Vuoristotykistöosaston patteria.<ref name=hrs160911/> 95. reservijalkaväkiprikaati jäi reserviksi.<ref name=nieminen>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinginsotasurmat.fi/?p=350 | Nimeke = Helsingin valtaus 12.–13.4. 1918 | Tekijä = Nieminen, Jarmo | Julkaisija = Helsingin sotasurmat | Ajankohta = 2.8.2015 | Viitattu = 24.10.2016}}</ref>
 
=== Valkokaarti ===
Rivi 53:
=== Punaiset ===
*{{Pääartikkeli|[[Helsingin punakaarti]]}}
Punaisten hallinnon ja sodanjohdon paettua Viipuriin, toimivat kaupunkiin jääneiden punaisten päällikköinä Helsingin miliisipäällikkö [[Edvard Nyqvist]] sekä [[Helsingin punakaarti]]n I rykmentin päällikkö [[Fredrik Edvard Johansson]].<ref>Sisällissodan pikkujättiläinen 2009, 203.</ref> Helsingin punakaartin esikunta antoi käskyn yleisestä liikekannallepanosta päivää ennen saksalaisten saapumista 10. huhtikuuta, jolloin kaupunkia puolustamaan saatiin noin 1&nbsp;500 punakaartilaisen joukko.<ref name=parikka>{{Kirjaviite | Tekijä = Parikka, Raimo | Nimeke = Helsingin pitäjä 1994 | Luku = Helsingin pitäjän punakaarti 1918 | Sivut = 31–33 | Julkaisupaikka = Vantaa | Julkaisija = Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys & Vantaan kaupunginmuseo | Vuosi = 1993 | www = http://docplayer.fi/320012-Helsingin-pitajan-punakaarti-1918.html}}</ref> Yhteensä punakaartilaisia osallistui taisteluihin korkeintaan 2&nbsp;000 miestä,<ref name=nieminen/> vaikka taistelun jälkeen punaisia antautuikin noin 4&nbsp;000.<ref name=korjus/> Kaupunkia puolustaneet punakaartilaiset olivat lähinnä vähäistä taistelukokemusta omaavia reservejä, koska varsinaiset taistelujoukot olivat tuolloin [[Hämeen rintama]]lla torjumassa valkoisten yleishyökkäystä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Paasivirta, Juhani | Nimeke = Finland år 1918 och relationerna till utlandet | Sivut = 84 | Vuosi = 1962 | Julkaisupaikka = Helsingfors | Julkaisija = Schildt | www = http://www.marxistarkiv.se/europa/finland/passivirta-finland1918.pdf}}</ref> Taisteluun osallistui myös [[Helsingin naiskaarti]].<ref name=hoppu>{{Kirjaviite | Tekijä = Hoppu, Tuomas | Nimeke = Työväentutkimus vuosikirja 2008 | Luku = Sisällissodan naiskaartit | Sivut = 12–14 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Työväenperinne – Arbetartradition ry | Vuosi = 2008 | Tunniste = ISSN 0784-1272}}</ref>
 
== Taistelut Helsingin ympäristössä ==
Rivi 60:
Hangossa 3. huhtikuuta maihinnousseet saksalaiset pääsivät etenemään käytännössä ilman vastarintaa aina [[Karjaa]]lle saakka, jossa he kohtasivat punaiset 6. huhtikuuta käydyssä [[Karjaan taistelu|taistelussa]]. Karjaan valtauksen jälkeen he jatkoivat [[rantarata]]a ja [[Suuri rantatie|Turuntietä]] pitkin [[Lohja]]n ja [[Nummela]]n sekä [[Inkoo]]n ja [[Kirkkonummi|Kirkkonummen]] kautta kohti pääkaupunkiseutua. Punaiset lähettivät Helsingistä 300 miestä Inkoon punakaartin avuksi, mutta paikkakunta luovutettiin kuitenkin saksalaisille ilman taistelua. Kirkkonummella käytiin taisteluja 9. huhtikuuta, josta punaiset puolustuksen murruttua vetäytyivät kohti Espoota. Lohjan suunnalla taisteltiin ensin [[Kirkniemi|Kirkniemessä]] 8. huhtikuuta, jonka jälkeen rintama pysähtyi Nummelaan runsaan viikon ajaksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://issuu.com/marsk1/docs/reservinsanomat_2011_5_web | Nimeke = Saksalaiset hyökkäävät Etelä-Suomeen | Tekijä = Mattila, Jukka I. | Julkaisija = Helsingin Reservin Sanomat | Ajankohta = 17.6.2011 | Viitattu = 21.10.2016}}</ref>
 
Saksalaisten edellä Kirkkonummelta Espoon [[Leppävaara]]an perääntyneet punaiset ryhmittäytyivät puolustusasemiin [[Krepost Sveaborg]]in eli Helsingin maa- ja merilinnoituksen asemiin, jonka etumaastoon saksalaisten etujoukko saapui varhain 11. huhtikuuta. Helsingin punakaartin esikunta oli vuorokautta aikaisemmin antanut käskyn yleisestä liikekannallepanosta, jonka ansiosta Leppävaaran linnoituksiin saatiin noin 1&nbsp;500 punakaartilaisen miehitys. Iltapäivällä alkaneen taistelun kuluessa punaisten rintama kuitekinkuitenkin murtui nopeasti ja näin saksalaisille avautui vapaa tie kohti Helsinkiä.<ref name=hrs190811>{{Verkkoviite | Osoite = https://issuu.com/marsk1/docs/reservinsanomat_2011_6_web/12 | Nimeke = Taistelut Leppävaarassa | Tekijä = Mattila, Jukka I. | Julkaisija = Helsingin Reservin Sanomat | Ajankohta = 19.8.2011 | Viitattu = 21.10.2016}}</ref> Saman illan aikana he etenivät [[Haaga]]an ja [[Pikku-Huopalahti|Pikku-Huopalahteen]] saakka, mutta [[Ruskeasuo]]n ja [[Ilmala]]n alueilla saksalaiset kohtasivat jälleen maalinnoituksen asemiin linnoittautuneita punaisia.<ref name=krepost/> Tuolloin [[Huopalahti|Huopalahden]] kuntaan kuuluneessa [[Reijola (Helsinki)|Reijolassa]] saksalaisia vastaan avattiin voimakas tulitus, joka johti kahden sotilaan kuolemaan. Lisätappioita välttääkseen divisoonan komentaja määräsi etenemisen pysähtymään kello 20. Kärkijoukostä jälkeenjääneetjälkeen jääneet majuri [[Godert von Reden]]in komentamat yksiköt ja divisioonan esikunta saapuivat Haagaan kaksi tuntia myöhemmin.<ref name=hrs160911>{{Verkkoviite | Osoite = https://issuu.com/marsk1/docs/reservinsanomat_2011_7_web | Nimeke = Hyökkäys Helsinkiin | Tekijä = Mattila, Jukka I. | Julkaisija = Helsingin Reservin Sanomat | Ajankohta = 16.9.2011 | Viitattu = 21.10.2016}}</ref>
 
Leppävaaran taistelun jälkeen saksalaisten komentaja [[Rüdiger von der Goltz]] määräsi seuraavana aamuna osan joukoistaan hyökkäämään Helsingin keskustan sijasta [[Helsingin pitäjä]]n kautta [[Tikkurila]]an ja katkaisemaan siellä [[Suomen päärata|pääradan]]. [[Helsingin pitäjän punakaarti]] teki kuitenkin punaisten [[panssarijuna]]n tukemana sitkeää vastarintaa, mutta saksalaiset onnistuivat lopulta vajaan viiden tunnin taistelun jälkeen valtaamaan [[Tikkurilan rautatieasema]]n ja etenivät sen jälkeen kohti Malmia, jonka saivat myös vallattua iltaan mennessä. Samalla punaisten rautatieyhteydet Helsingin ulkopuolelle oli katkaistu.<ref name=hrs190811/> Tikkurilan taistelun aikana onnistui kuitenkin kolme pakenevia punaisia kuljettavaa junaa lähtemään kohti pohjoista.<ref name=parikka/> Espoon suunnalta taas lähti liikeelle arviolta 10&nbsp;000 pakolaisen kolonna, joka jatkoi matkaansa kohti Keski-Uusimaata ja Etelä-Hämettä.<ref name=hrs190811/>
Rivi 78:
=== Katutaistelut ===
[[Tiedosto:Folkets hus brinner.jpg|thumb|upright|Helsingin työväentalon torni palaa.]]
Meilahden suunnalta edenneet saksalaiset joutuivat [[Töölöntulli]]ssa jälleen taisteluihin punaisten kanssa, mutta onnistuivat kello 13.30 mennessä etenemään [[Nordenskiöldinkatu|Nordenskiöldinkadulle]] saakka. Samaan aikaan tilannetta seurannuseurannut Valkokaartin esikunta vihdoin käynnisti vihdoinkin oman hyökkäyksensä. Saksalaisten hyökkäys ei ollut yhtenäinen, vaan kaupunkiin edenneet joukot toimivat itsenäisesti. Kun punaiset saivat pysäytettyä saksalaisten etenemisen, muodosti prikaatinkomentaja [[Hans von Tschirschky und Bögendorff]] kaksi iskujoukkoa, jotkajoista toinen tunkeutui keskikaupungille Läntistä Viertotietä pitkin ja toinen [[Hietalahti (Helsinki)|Hietalahden]] kautta kantakaupungin eteläosiin. Pasilasta saksalaiset puolestaan etenivät ratapihan kautta kohti keskustaa.<ref name=hrs141011>{{Verkkoviite | Osoite = https://issuu.com/marsk1/docs/reservinsanomat_2011_8_web | Nimeke = Helsingin taistelut 1918 | Tekijä = Mattila, Jukka I. | Julkaisija = Helsingin Reservin Sanomat | Ajankohta = 14.10.2011 | Viitattu = 21.10.2016}}</ref>
 
Kun saksalaiset etenivät kaduilla, saapuisaapuivat tilannetta ihmettelemään suuret määrät uteliaita ihmisiä. Valkoisten kannattajat puolestaan ojensivat heille kukkia ja tarjosivat teetä, kahvia ja voileipiä. Saksalaisten mukaan liittyi piileskelleitä suojeluskuntalaisia, jotka alkoivatryhtyivät toimimaan oppaina, tulkkeina ja vartiomiehinä. Myös saksalaisten ottamat vangit luovutettiin suojeluskuntalaisten käsiin. Hieman kello 16 jälkeen [[Suomen kansallismuseo|Kansallismuseon]] kohdalle päässeitä saksalaisia vastaan avattiin tuli nykyisen Lasipalatsin kohdalla sijainneesta Turun kasarmista, jolloin saksalaiset joutuivat koukkaamaan Kampin kautta [[Fredrikinkatu]]a pitkin Ruotsalaisen teatterin edustalle, jonne he saapuvat noin 17.30. Teatteriin tehdyn hyökkäyksen jälkeen rakennuksesta antautui 12 punaista. Tämän jälkeen taistelut jatkuivat muun muassa [[Keskuskatu (Helsinki)|Keskuskadulla]] ja [[Helsingin päärautatieasema|rautatieasemalla]].<ref name=hrs141011/> Taisteluiden aikana saksalaiset käyttivät vangeiksi ottamiaan punaisia [[ihmiskilpi]]nä: he ylittivät Pitkänsillan vankijoukon suojaamana, ja myös Ruotsalaisen teatterin valtauksessa saksalaiset marssittivat vankeja edellään. Näin he pääsivät etenemään rakennuksen seinustalle ilman, että punaiset ampuivat laukaustakaan.<ref name=ku140413>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2981201-saksalaiset-kayttivat-ihmiskilpia-helsingin-valtauksessa-1918 | Nimeke = Saksalaiset käyttivät ihmiskilpiä Helsingin valtauksessa 1918 | Tekijä = Parkkari, Jukka | Julkaisija = Kansan Uutiset | Ajankohta = 14.4.2013 | Viitattu = 24.10.2016}}</ref> Ihmiskilpien käyttöä seuranneelle ''[[Uusi Suometar|Uuden Suomettaren]]'' toimittajalle saksalainen upseeri totesi heidän oppineen taktiikan englantilaisilta. Hieman myöhemmin kirjoitetussa [[Vapaussotakirjallisuus|vapaussotakirjallisuudessa]] ihmiskilpien käyttö on kuitenkin häivytetty.<ref>Hoppu, 2013. s. 169.</ref>
 
[[Harmajan majakka|Harmajan]] edustalle purjehtinut saksalainen laivasto-osasto pääsi sumun takia jatkamaan matkaansa vasta iltapäivällä. Helsingin edustan linnoitetut saaret oli venäläisten kanssa solmitun Hangon sopimuksen mukaan tehty vaarattomiksi, joten alukset pääsivät rauhassa etenemään [[Kruunuvuorenselkä|Kruunuvuorenselälle]].<ref name=krepost>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.novision.fi/viapori/sotilaat.htm | Nimeke = Sotilaat ja taistelut | Julkaisija = Krepost Sveborg | Ajankohta = 2000 | Viitattu = 24.10.2016}}</ref> Seitsemän aikaan illalla noin 400 saksalaista merijääkäriä nousi maihin [[Katajanokka|Katajanokalla]] ja otti sen haltuunsa, minkä jälkeen valtaamatta ei ollut enää kuin [[Kruununhaka]]. Turun kasarmin saksalaiset olivat vallanneet sytyttämällä sen tulee, jolloin rakennuksessa olleet 80 punaista antautuivat. Sitkeintä punaisten vastarinta oli Helsingin punakaartin päämajana toimineessa [[Smolna]]ssa.<ref name=hrs141011/>
Rivi 93:
Von der Goltz päätti järjestää oman voitonparaatinsa jo punaisten antautumista seuranneena päivänä 14. huhtikuuta osoittaakseen, kuka nyt hallitsi kaupunkia. Eri aselajit kokoontuivat [[Töölö]]ssä, josta ne marssivat kantakaupunkiin puolenpäivän aikaan. Kärjessä oli osasto ratsuväkeä, jonka jälkeen tuli soittokunta ja heidän perässään 20 ratsukon ympäröimä auto, jossa istuivat saksalaisten komentaja kenraalimajuri Rûdiger von der Goltz esikuntaupseereineen, maaherra Bruno Jalander sekä pormestari [[Johannes von Haartman]]. Joukot marssivat aluksi Senaatintorille, jossa senaattorit [[Onni Talas]] ja [[Otto Stenroth]] pitivät saksalaisille kiitospuheen. Tamän jälkeen paraati jatkoi vielä [[Esplanadin puisto|Esplanadille]], jossa von der Goltz otti joukot vastaan yhdessä suomalaisseuralaistensa kanssa. Saksalaisilla upseereilla oli vielä oma juhlansa [[Hotelli Kämp]]issä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www15.uta.fi/yky/arkisto/suomi80/v18v16.htm | Nimeke = Saksalaisten voitonparaati Helsingissä | Julkaisija = Suomi 80 | Ajankohta = 1998 | Viitattu = 21.10.2016}}</ref>
 
Vaikka punaiset olivat antautuneet jo edellisenä iltana, kuului keskustassa hajanaisia laukauksia vielä voitonparaatin aikanakin.<ref name=us020508>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.uusisuomi.fi/artikkelit/helsingin-valtausta-juhlittiin | Nimeke = Helsingin valtausta juhlittiin | Tekijä = Vesikansa, Jyrki | Julkaisija = Uusi Suomi | Ajankohta = 2.5.2008 | Viitattu = 20.10.2016}}</ref> Myöskään laivaston edustaja ei ollut mukana paraatissa, koska vara-amiraali [[Hugo Meurer]]in venettä ammuttiin. Saksalaisaluksia tulitettiin Helsingin edustalle jääneistä laivoista, joissa oli ilmeisesti Brest-Litovskin rauhansopimusta protestoivia venäläisiä.<ref name=korjus/> Saksalaisten juhlallisuudet eivät sopineet Mannerheimille eikä muille valkoisille, joten he pitivät oman voitonparaatinsa kuukautta myöhemmin 16. toukokuuta.<ref name=us020508/> SeSen on katsottu olleen tärkeätärkeän tekijätekijän ns. vapaussotamyytin rakentamisessa, jolloin Helsingin valloituksen pääosaan nostettiin ensimmäistä kertaa saksalaisten sijasta suomalainen talonpoikaisarmeija sekä vapaaehtoiset suojeluskuntajoukot.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Björkbacka, Oiva | Nimeke = Oivalluksia | Sivu = 126 | Vuosi = 2009 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Books On Demand | Tunniste = ISBN 978-95-228678-5-8}}</ref>
 
== Valtauksen jälkeen ==
Rivi 100:
== Tappiot ==
[[Tiedosto:Captured Reds in Helsinki 1918.jpg|thumb|Vangittuja punaisia odottamassa kuljetusta Suomenlinnan vankileirille.]]
Saksalaiset menettivät Helsingin valtauksen aikana 54 kaatunutta ja valkoiset 23.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinginsotasurmat.fi/?page_id=139 | Nimeke = Helsingin taistelussa kaatuneet valkokaartilaiset | Tekijä = Nieminen, Jarmo | Julkaisija = Helsingin sotasurmat | Ajankohta = 1.6.2015 | Viitattu = 23.10.2016}}</ref> Yhteensä saksalaisia kuoli Hangon maihinnousun ja Helsingin valtauksen välisenä aikana noin 200.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Apunen, Osmo | Nimeke = Itsenäisen Suomen historia 1: Rajamaasta tasavallaksi | Sivu = 253 | Vuosi = 1991 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Weilin & Göös | Tunniste = ISBN 951-35515-7-1}}</ref> Punaisia sai surmansa noin 400,<ref name=hs160513/> mikä sisältää myös 20–50 saksalaisten Pikku-Huopalahdessa teloittamaa punakaartilaista. Teloitukset tehtiin ilmeisesti suojeluskuntalaisten aloittestaaloitteesta, koska ammuttujen joukkoon oli selkeästi valikoitunut punakaartin ja työväenliikkeen johtohahmoja, joita saksalaiset eivät voineet tuntea. Lisäksi teloitettuja haettiin ammutavaksiammuttavaksi myös kotoaan. Saksalaiset eivät tehneet Helsingissä muita teloituksia, vaan paremminkin hillitsivät valkoisten intoa. Helsingissä ei näin ollen nähty samanlaisia joukkoteloituksia kuin [[Tampereen taistelu|Tampereen]] ja [[Viipurin taistelu (Suomen sisällissota)|Viipurin valtausten]] yhteydessä, vaan ne siirtyivät vasta myöhemmäksi vankileireille.<ref name=ku140413/> Antautumisen yhteydessä teloitettujen punaisten todellista määrää ei kuitenkaan tiedetä.<ref name=korjus/>
 
Taistelujen aikana kuolleet punaiset kerättiin [[Etu-Töölö]]ssä sijaitsevalle [[Kolerasairaala]]lle, josta omaiset saivat hakea perheenjäsentensä ruumiit. Menettely oli poikkeuksellinen, sillä muualla Suomessa punaiset yleensä haudattiin joukkohautaan, eikä vainajia luovutettu omaisille. Vainajista julkaistiin viikon kuluttua myös lista, joka sisälsi 279 nimeä sekä 69 tunnistamatonta ruumista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinginsotasurmat.fi/?page_id=137 | Nimeke = Helsinkiin haudatut taisteluissa kaatuneet punaiset | Tekijä = Tukkinen, Tauno | Julkaisija = Helsingin sotasurmat | Ajankohta = 1.6.2015 | Viitattu = 23.10.2016}}</ref> Taistelussa kaatuneet saksalaiset ja 16 valkoista haudattiin [[Vanha kirkkopuisto|Vanhaan kirkkopuistoon]] ja punaiset [[Malmin hautausmaa]]lle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.helsinki200.fi/helsinki-1812-2012/1918-helsingin-valtaus/ | Nimeke = 12.4.1918 Helsingin valtauksessa saksalaiset apujoukot vapauttavat kaupungin | Julkaisija = Helsinki 200 | Ajankohta = 2012 | Viitattu = 19.10.2016}}</ref> Valkoiset siirsivät Malmin hautausmaalle myös [[Mäntymäki (Helsinki)|Mäntymäelle]] haudatut 158 punaista, jotka olivat kaatuneet muilla rintamilla.<ref name=korjus/>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_valtaus”