Ero sivun ”Liudennus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p tuplat pois
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 12:
[[serbian kieli|Serbiassa]] ja [[makedonian kieli|makedoniassa]] on omat kirjaimensa liudentuneille äänteille. Latinalaisin kirjaimin kirjoitetuissa slaavilaisissa kielissä konsonantin liudennusta merkitään yleensä akuutilla aksentilla (ć, ń, ś, ź).
 
[[romaaniset kielet|Romaanisissa kielissä]] palatalisaatio liittyy kiinteästi l- ja n-äänteisiin. [[Espanjan kieli|Espanjassa]] ja [[katalaani|katalaanissa]] liudentunutta l:ää merkitään geminaatta-l:llä ('''ll''') ''llama'' [ljamal<sup>j</sup>ama] "laama", ''caballo'' [ka'valjoval<sup>j</sup>o] "hevonen"; [[portugalin kieli|portugalissa]] puolestaan digrafilla '''lh''' ''mulher'' [muljemul<sup>j</sup>e'r] "nainen". Liudentunutta n:ää merkitään espanjassa '''ñ''':llä ''mañana'' [ma'njanan<sup>j</sup>ana] "aamu" ja katalaanissa digrafilla '''ny''' ''Catalunya'' [katalunjakatalun<sup>j</sup>a] "Katalonia"; portugalissa äänteen merkkinä on digrafi '''nh''' ''cunha'' [kunjakun<sup>j</sup>a] "kiila".
 
[[Ranskan kieli|Ranskassa]] tämä kehitys on, samoin kuin useissa Latinalaisen Amerikan maissa, mennyt vielä astetta pidemmälle niin, että liudentunut konsonantti on muuttunut kokonaan j-äänteeksi. Espanjassa tätä kutsutaan nimellä ''ieismo'' ja sitä pidetään sosiaalisesti hyvin stigmaattisena merkkinä.
 
Portugalin kielessä latinan kl-äänne on palatalisoitunut suhu-s:ksi, jota merkitään joko kirjaimella x tai digrafilla ch: ''chave'' [shaveʃave] "avain" < (lat. clavis).
 
== Triviaa ==