Ero sivun ”Jules Massenet” versioiden välillä

[[KuvaTiedosto:Jules Massenet portrait.jpg|thumb|Jules Massenet.]]

'''Jules-Émile-Frédéric Massenet''' ([[12. toukokuuta]] [[1842]] [[Montaud]], [[Saint-Étienne]] –– [[13. elokuuta]] [[1912]] [[Pariisi]]) oli [[ranska]]lainen säveltäjä, joka nykyään tunnettutunnetaan eritoten [[ooppera|oopperoistaan]].

Opiskeltuaan [[Ambroise Thomas|Ambroise Thomas’n]] johdolla [[Pariisin konservatoriossakonservatorio]]ssa Massenet voitti ''Prix de Romen'' ja muutti kolmeksi vuodeksi [[Rooma]]an. [[Italia]]ssa hän meni naimisiin ja tapasi mm. [[Franz Liszt]]in. Hänen ensimmäinen oopperansa oli yksinäytöksinen ''Grand’Tante'' [[Opéra-Comique]]ssa [[1867]]. [[Ranskan-PreussinRanskan–Preussin sota|Ranskan-PreussinRanskan–Preussin sodan]] sytyttyä Massenet palveli sotilaana, mutta palasi vuoden kuluttua sävellystyöhön.

[[KuvaTiedosto:Émile Bertrand - Jules Massenet - Cendrillon poster.jpg|thumb|270px|[[Cendrillon]]in eli [[Tuhkimo]]n juliste vuodelta [[1899]].]]

1870-luvun alun kahdella oopperalla, ''[[Don César de Bazan]]illa'' ja ''[[Marie-Magdaleine]]lla'', Massenet nousi valokeilaan, saaden tunnustusta muun muassa [[Pjotr Tšaikovski|TšaikovskiTšaikovskilta]]lta ja [[Charles Gounod|Gounod’lta]]. Suursuositussa ''[[Manon (ooppera)|Manonissa]]issa'' Massenet käytti [[johtoaihe]]ita, minkä vuoksi häntä nimitettiin ”Mademoiselle Wagneriksi”,[[Richard Wagner|Wagneriksi]]” – ehkä hieman kateudestakin, sillä Massenet oli tällöin Ranskan suosituin oopperasäveltäjä. Seuraavat oopperat ''[[Le Cid]]'', ''[[Le Mage]]'' ja ''[[Esclarmonde]]'' eivät menestyneet, mutta vuoden 1892 ''[[Werther]]'' sai jälleen suuren suosion.

Vuosina 1878-18921878–1892 Massenet toimi [[Pariisin konservatorio]]ssakonservatoriossa professorina, opettaen sävellystä. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan ovat olleet [[Paul Vidal]], [[George Enescu]], [[Ernest Chausson]] ja [[Gustave Charpentier]] ja suomalainen [[Armas Järnefelt]].

Joksikin aikaa Massenet siirtyi [[verismo]]-oopperoihin, mutta palasi vanhaan, kevyempään ja runollisempaan tyyliinsä. Ranskalaiset musiikkivirtaukset olivat kuitenkin muuttaneet suuntaa, eivätkä Massenet’n vuosisadan vaihteen jälkeen sävelletyt oopperat ehkä ''[[Don Quichotte]]a'' lukuun ottamatta saavuttaneet menestystä.

Oopperoiden lisäksi Massenet sävelsi myös [[baletti]]musiikkia, [[oratorio]]ita ja [[kantaatti|kantaatteja]], orkesteriteoksia sekä [[laulu]]ja. [[Vincent d'Indyd’Indy]] kuvaili hänen varhaisempia oopperoitaan ja oratorioitaan ”puoliuskonnollisesti eroottisiksi”. Massenet antoi itsekin ymmärtää ettei juuri perusta ”jeesushömpötyksistä”, mutta tekevänsä niitä mikäli yleisö niin haluaa. Hänen teoksistaan voi löytää myös itämaisia vaikutteita koko uran ajalta.

* ''[[Manon (ooppera)|Manon]]'' (1884)

==Massenet'staMassenet’sta sanottua==

''"Niin”Niin kuin jokaisella italialaisella muusikolla on itsessään pieni osa [[Giuseppe Verdi|Verdiä]] tai [[Giacomo Puccini|PucciniPuccinia]]a, kantaa jokainen ranskalainen sydämessään vähän Massenet’ta."”'' – [[Francis Poulenc]]