Ero sivun ”Anglikaaninen kirkko” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkki lisätty Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko -artikkeliin |
kuva lisätty |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:
'''Anglikaaninen kirkko''' on [[Uskonpuhdistus Englannissa|Englannin reformaation]] myötä syntynyt [[Kristinusko|kristillinen]] [[kirkkokunta]], johon kuuluu maailmanlaajuisesti yli 78 miljoonaa jäsentä. Se on [[katolinen kirkko|katolisen]] ja [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen kirkon]] jälkeen maailman kolmanneksi suurin kristillinen kirkkoyhteisö. Tosin [[Baptismi|baptisteja]] lienee maailmassa 110 miljoonaa, mutta siihen rekisteröityminen on epäselvää.
Rivi 7:
==Historia==
[[Tiedosto:Canterbury Cathedral - Portal Nave Cross-spire.jpeg|thumb|[[Canterburyn tuomiokirkko]].]]Anglikaanisen kirkkoyhteisön juuret ovat katolisessa lähetystyössä 500-luvulta, jolloin (vuodesta 597) Canterburyn piispanistuin muodostui englantilaisen kirkon keskuspaikaksi. 1500-luvun uskonnollisten myllerrysten aikana Englannin kirkosta muodostui oma erillinen kansallinen kirkkokunta. Se tapahtui osaksi poliittisista syistä, kun Englannin kuningas [[Henrik VIII]] halusi avioeron, jota [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] johtaja [[paavi]] ei hänelle myöntänyt. Niinpä Henrik irrotti Englannin kirkon katolisesta kirkosta vuonna 1534. Päätökseen vaikuttivat myös lukuisat katolisen kirkon hallussaan pitämät maa-alueet, jotka kuningas tahtoi itselleen. Hän uskoi reformaation toteuttamisen [[protestantismi|protestanttisille]] kristityille. Englannin kuninkaasta tuli kuitenkin kirkon johtaja.▼
▲Anglikaanisen kirkkoyhteisön juuret ovat katolisessa lähetystyössä 500-luvulta, jolloin (vuodesta 597) Canterburyn piispanistuin muodostui englantilaisen kirkon keskuspaikaksi. 1500-luvun uskonnollisten myllerrysten aikana Englannin kirkosta muodostui oma erillinen kansallinen kirkkokunta. Se tapahtui osaksi poliittisista syistä, kun Englannin kuningas [[Henrik VIII]] halusi avioeron, jota [[katolinen kirkko|katolisen kirkon]] johtaja [[paavi]] ei hänelle myöntänyt. Niinpä Henrik irrotti Englannin kirkon katolisesta kirkosta vuonna 1534. Päätökseen vaikuttivat myös lukuisat katolisen kirkon hallussaan pitämät maa-alueet, jotka kuningas tahtoi itselleen. Hän uskoi reformaation toteuttamisen [[protestantismi|protestanttisille]] kristityille. Englannin kuninkaasta tuli kuitenkin kirkon johtaja.
==Oppi==
Anglikaanisilla kirkoilla ei ole erillisiä tunnustuskirjoja, mutta anglikaaniset opinkohdat voidaan johtaa erityisesti ”39 uskontoartiklasta” vuodelta 1562. Myös [[jumalanpalvelus|jumalanpalvelusta]] ja kirkkojärjestystä koskeva ohjeellinen teos ''
Anglikaanisuuden yhdistää [[protestantismi|protestanttisuuteen]] esimerkiksi se, että se pitää [[Raamattu]]a uskon ja opin ylimpänä ohjeena. [[Apokryfikirjat]] ovat 39 uskonartiklan mukaan hyödyllisiä lukea, mutta ne eivät sovellu opin perustaksi. Tässä kohtaa anglikaanisuus siis yhtyy [[luterilaisuus|luterilaiseen]] näkemykseen asiasta. Anglikaanisuus katsoo myös ihmisen [[vanhurskas|vanhurskautuvan]] yksin uskosta ja yksin armosta, Kristuksen sovitustyön perusteella (''[[sola fide]]''). [[Kalvinismi]]n kanssa anglikaanisuuden ajatellaan yleensä jakavan [[ehtoollinen|ehtoolliskäsityksen]], jonka mukaan ehtoollisen leipä ja viini ovat Jeesuksen ruumiin ja veren vertauskuvia, ja ehtoollinen on ennen muuta muistoateria. Kuitenkin vuonna 1981 julkaisussa niin sanotun ARCIC-prosessin asiakirjassa ”Eucharistic Doctrine” ([http://www.prounione.urbe.it/dia-int/arcic/doc/e_arcic_eucharist.html Anglican - Roman Catholic International Commission - ”Eucharistic Doctrine”]) anglikaanisuuden opetuksesi vahvistuu Kristuksen tosi läsnäolo ehtoollisessa. Tämä näkyy myös [http://www.porvoochurches.org/ Porvoon sopimuksen] tekstissä. [[Katolinen kirkko|Katolilaisuuden]] kanssa anglikaanisuus jakaa esimerkiksi näkemyksen [[piispa]]nvirasta kirkon yhtenäisyyden ja oikeaoppisuuden takaajana. Anglikaanisuus korostaa katolilaisuuden lailla [[apostolinen suksessio|apostolisen seuraannon]] merkitystä; pätevän piispanviran edellytyksenä on, että piispan on vihkinyt pätevästi vihitty piispa, ja että piispuuden alku voidaan näin ollen jäljittää aina Kristuksen [[apostoli|apostoleihin]], jotka saivat virkansa Jeesukselta itseltään.
| |||