Erityisen paljon suitsuketta käytetään suuren paaston aikana sekä hautaus- ja muistopalveluksissa.
Sanalla "suitsuke" viitataan usein [[olibaanihartsi]]in: esimerkiksi Raamatussa ([[Evankeliumi Matteuksen evankeliumimukaan|Matt.]] 2:11) mainittu suitsuke tarkoittaa olibaanihartsia ja todennäköisesti ''Boswellia sacra'' -puusta saatavaa, jota pidetään laadulta parhaana.<ref name="K&K">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=1915&deptid=127&languageid=3&NEWS=1 | Nimeke = Suitsukkeen syntysijoilla Omanissa | Tekijä = Päivi Arvonen| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kirkko ja kaupunki| Ajankohta = 20.12.2005| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli = }}</ref>
[[Kiina]]ssa käytettiin [milloin?]{{Milloin}} suitsuketuoksuja [[Kiinalainen lääkeoppi|lääketieteessä]] parantavana terapiana. Tuoksut luokiteltiin [[Viisi elementtiä|viiden elementin]] mukaan. Myöhemmin käytäntö levisi naapurimaihin. Erityisesti [[Japani]]ssa tuoksujen käyttöä kehitettiin ja jalostettiin. Tuoksujen parantavia ominaisuuksia kuvataan lääkintää koskevassa kirjallisuudessa. Suitsukeopista tuli myös osa [[samurai]]koulutusta. ''Kodō'' eli "suitsukkeen”suitsukkeen tie"tie” hiottiin huippuunsa [[Muromachi-kausi|Muromachi-kaudella]] (1336-15731336–1573). Nykyään toiminnassa on yhä kaksi suitsukekoulua: Oiyeryū ja Shinoryū. Shino-koulu noudattaa samuraiden perinteitä. Oiye-koulu noudattaa puolestaan runoilija Sanetaka Sanjonishin perinteitä.
[[Egypti]]ssä suitsuke oli myös haluttua tavaraa, ja sitä haettiin kaukaa Puntin maasta.
