Ero sivun ”Halkietelä” versioiden välillä

'''Halkietelä''' ja '''halkipohjoinen''' ovat savolaisten kansanperinteisiä [[ilmansuunnat|ilmansuuntia]], jotka oli sidottu paikallisiin maastonmuotoihin varsinaisten ilmansuuntien sijasta. Nämä ilmansuunnat määräytyivät suuria osia Savon maastosta hallitsevien, jotakuinkin luode-kaakko-suuntaisten [[drumliini|moreeniharjanteiden]] ja [[harju|pitkittäisharjujen]], ja niiden välisten järvien ja soiden mukaan siten, että halkietelä eli '''maanetelä''' oli paikallisten harjujen ja harjanteiden pitkittäissuunnassa jotakuinkin kaakossa päin, ja halkipohjoinen tai '''maanpohjoinen''' taas oli vastakkaisessa suunnassa jotakuinkin luoteeseen. Nämä ilmansuunnat vaihtelivat hieman pitkittäisharjujen ja järvien paikallisen suunnan mukaan. Erotuksena maahan sidotuista halkietelästä ja halkipohjoisesta varsinaista etelää sanottiin ''ilmaneteläksi'' ja varsinaista pohjoista ''ilmanpohjoiseksi''.

Poikittain harjujen ja järvien suuntaa vastaan, eli jotakuinkin koilliseen tai lounaaseen suuntautuvan asian, kuten talon edustan tai liikkeen sanottiin suuntautuvan '''poikkimaan''', kun taas pitkittäin harjujen ja järvien mukaan suuntautunut kohdistui '''halkimaan'''. Halkimaan oli helppousein helpompi kulkea, poikkimaanpitkiä taasmatkoja vaikeakuin poikkimaan. Talojen ja rakennusten etuseinä ja ovi laitettiinsuunnattiin yleensä joko halkimaan eli jotakuinkin kaakkoon, taikka poikkimaan eli jotakuinkin lounaaseen - molemmat suunnat hakivat muun muassa päivän lämpöä. Talot suunnattiin halkimaan useimmiten järvien luoteisessa eli halkipohjoisessa pohjukassa tai harjun halkieteläisessä päässä, ja poikkimaan järvien pitkillä koillisrannoilla. Talon etuosa siis suunnattiin yleensä järvelle, ja talon taakse jäi usein harju. Lounais-, etelä-ja kaakkoisrannoilla ei mielellään asuttu.