Ero sivun ”Sabran ja Shatilan verilöyly” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w-fix |
p l |
||
Rivi 2:
Elie Hobeikan, josta myöhemmin tuli kansanedustaja Libanonin eduskuntaan, johtamat Libanonin kristityt [[Falangistit (Libanon)|falangistijoukot]] tunkeutuivat Sabran ja Shatilan pakolaisleireille ja surmasivat 700–3 500 [[palestiina]]laista, joukossa naisia ja lapsia. Leirien vartioinnista oli vastuussa [[Israel]], minkä vuoksi silloista puolustusministeri [[Ariel Sharon]]ia on syytetty velvollisuuksiensa laiminlyönnistä.
== Taustaa ==
6. kesäkuuta 1982 Israelin joukot (kaikkiaan 60 000 miestä) siirtyivät Libanoniin [[Rauha Galileaan]] -operaatiossa ja tunkeutuivat aina Beirutiin asti. Kaksi kuukautta myöhemmin elokuun lopussa solmittiin aselepo, jossa [[PLO]] lupasi lähteä Libanonista ja Israel puolestaan lupasi pysäyttää etenemisensä sekä lupasi turvata jäljelle jääneiden palestiinalaisten pakolaisleirien siviilien turvallisuuden.
1. syyskuuta PLO:n taistelijoiden evakuointi Beirutista saatiin päätökseen ja Israel miehitti joukkonsa kaksi päivää myöhemmin pakolaisleirien ympärille. Kansainväliset tarkkailijajoukot poistuivat Beirutista 11. syyskuuta.
Seuraavana päivänä tuolloinen Israelin puolustusministeri Ariel Sharon väitti, että 2 000 PLO:n taistelijaa oli jäänyt Beirutiin. Palestiinalaiset kiistivät väitteet. Israelin pääministeri [[Menachem Begin]] tapasi Libanonin vastavalitun presidentin [[Bachir Gemayel]]in [[Nahariya]]ssa ja vaati tätä solmimaan rauhansopimuksen Israelin kanssa. Joidenkin lähteiden mukaan hän vaati myös sotilaallisen läsnäolon (Israelin tukemat majuri [[Saad Haddad]]in joukot) hyväksymistä Etelä-Libanonissa sekä Gemayelilta toimia jäljelle jääneiden taistelijoiden poistamiseksi Sabran ja Shatilan leireiltä <ref>http://wsws.org/articles/2002/feb2002/sab3-f25_prn.shtml</ref>.
Rivi 12:
Kuitenkin falangistit, jotka olivat aiemmin Israelin yksimielisiä tukijoita, olivat jakautuneet kahtia - osa oli liittoumassa Israelin vihollisen [[Syyria]]n kanssa. Gemayel joutui tasapainoilemaan erilaisia poliittisia näkemyksiä edustavien ryhmien kanssa. Hän torjui Israelin rauhansopimusvaatimukset eikä hän hyväksynyt operaatioita pakolaisleirejä vastaan.
14. syyskuuta Gemayel [[salamurha]]ttiin valtavassa räjähdyksessä, joka tuhosi hänen päämajansa. Palestiinalaiset ja muslimijohtajat kielsivät syyllistyneensä tekoon. Ariel Sharon syytti teosta palestiinalaisia ja tämä lisäsi falangistien kaunaisuutta palestiinalaisia kohtaan.
Seuraavana päivänä 15. syyskuuta Israelin armeija miehitti uudelleen Länsi-Beirutin tappaen 88 ja haavoittaen 254 ihmistä. Israelin teko rikkoi sen sopimusta [[Yhdysvallat|Yhdysvaltojen]] kanssa, jossa se oli luvannut olla miehittämättä Länsi-Beirutia. USA oli myös antanut kirjalliset takeet siitä, että se huolehtii Länsi-Beirutin muslimien turvallisuudesta. Israelin miehitys rikkoi myös Beirutin muslimijoukkojen sekä Syyrian kanssa tehtyjä sopimuksia.
Rivi 25:
Israelin joukot olivat piirittäneet ja sulkeneet leirit ja asettaneet tarkkailupisteitä korkeiden talojen katoille 15. syyskuuta. Seuraavana päivänä Israel ilmoitti, että se kontrolloi kaikkia Beirutin tärkeimpiä kohteita. Päivän mittaan Israelin asevoimat tapasi falangistijohtajia järjestelläkseen operaation yksityiskohtia. Seuraavina kahtena yönä illansuusta pitkälle yöhön Israelin joukot valaisivat valoammuksin leirejä avustaakseen falangisteja.
16. syyskuuta 1982 iltana falangistijoukot [[Elie Hobeika]]n johdolla tunkeutuivat leireihin. Seuraavien 36–48 tunnin aikana falangistit teurastivat pakolaisleirien asukkaita Israelin vartioidessa leirien ulospääsyreittejä.
Noin 150 falangistin joukko kokoontui kello 16 iltapäivällä ja nämä asein, veitsin ja kirvein varustautuneet joukot siirtyivät leireihin kello 18. Falangistiupseeri ilmoitti Israelin komentopaikalle kello 20 300 kuolleesta (joukossa siviilejä), raportit tapoista jatkuivat läpi yön. Jotkut näistä raporteista välitettiin Israelin hallitukselle [[Tel Aviv]]iin ja ne näki suuri joukko Israelin korkeimpia virkamiehiä.
Rivi 33:
Falangistijoukot palasivat säännöllisesti Israelin yksiköiden luokse, joilta he saivat ruokaa, vettä ja ammuksia läpi verilöylyn. Myöhemmin iltapäivällä Israelin esikuntapäällikkö ja falangistit pitivät tapaamisen. Kahanin komission raportin mukaan (joka perustui [[Mossad]]in agentin raporttiin) esikuntapäällikkö ilmoitti, että falangistien tulisi "jatkaa toimintaa, siivota Fakahanista etelään olevat leirit huomiseen kello 05 mennessä, johon mennessä heidän pitää lopettaa toimintansa amerikkalaisten painostuksen vuoksi". Hän väitti, että hänellä "ei ole käsitystä että mitään epätavallista olisi tapahtunut tai tulisi tapahtumaan". Tuossa tapaamisessa hän lupasi sotilaille myös traktorin, luultavasti rakennusten hävittämistä varten.
Perjantaina 16. syyskuuta leirien ollessa vielä suljettuna muutamien riippumattomien tarkkailijoiden onnistui livahtaa alueelle. Heidän joukossaan oli [[norja]]lainen lehtimies ja norjalainen diplomaatti, jotka tarkkailivat falangeja puhdistusoperaatiossaan näiden siirtäessä tapettuja ruumiita Shatilan leirin taloista.
Falangistit eivät lähteneet leireiltä kello 05 kuten oli pyydetty. He pakottivat jäljelle jääneet marssimaan ulos leireistä tappaen satunnaisesti yksittäisiä ihmisiä ja lähettäen muita kuulusteltaviksi, tätä jatkui koko päivän. Sotajoukko lähti leireistä kahdeksalta aamulla 18. syyskuuta. Ensimmäiset kansainväliset lehtimiehet pääsivät leireihin kello yhdeksän ja he löysivät satoja silvottuja ruumiita ympäri leiriä. Ensimmäiset viralliset uutiset verilöylystä lähetettiin puolenpäivän aikoihin.
== Uhrien määrä ==
Rivi 68:
[[Luokka:Palestiinan historia]]
[[Luokka:Verilöylyt]]
[[Luokka:Vuoden 1982 rikokset]]
| |||