Ero sivun ”Eduskuntatalo” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kh |
pilkku |
||
Rivi 51:
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen eduskunnan työkenttä laajeni ja monipuolistui ja se alkoi kärsiä pahenevasta tilapulasta. Kahden tai neljän edustajan yhteishuoneissa työskennelleille kansanedustajille haluttiin saada omat työhuoneet, ja lisäksi paisunut hallinto sekä kirjasto tarvitsivat lisätiloja. Suunnittelukilpailu rakennuksen laajentamisesta järjestettiin vuonna 1970, ja [[Arkkitehtitoimisto Pitkänen, Laiho & Raunio]]n suunnittelema kolmiosainen laajennus valmistui vuonna 1978.<ref name=Eduskunta />
Laajennusosat suunniteltiin siten, että ne sulautuivat ympäristöönsä eivätkä muuttaneet eduskuntatalon ulkonäköä. Päärakennuksen molemmille puolille, Sirénin suunnittelemien henkilökunnan asuntosiipien taakse, rakennettiin matalat A- ja B-rakennukset, joihin sijoitettiin kansanedustajien työhuoneita. Lisäksi eteläisessä A-rakennuksessa ovat lähetystöjen vastaanottotilat ja auditorio sekä pohjoisessa B-rakennuksessa eduskunnan maineikkaat saunatilat. Päärakennuksen takana on puolikaaren muotoinen kirjasto- ja hallintorakennus (C-rakennus). Päärakennuksen ja C-rakennuksen väliin jää Puhemiehenaukioksi nimetty puolipyöreä aukio.<ref name=Eduskunta /><!--lähteessä ei tosin sanota, että eteläinen on A- ja pohjoinen B-siipi-->
Eduskuntatalo peruskorjattiin vuosina 1979–1985. 1980-luvun alussa C-rakennuksen vieressä sijaitseva [[Hilding Ekelund]]in suunnittelema [[Kuntaliitto|Kaupunkiliiton]] talo siirtyi eduskunnan työhuone- ja kokoustiloiksi (D-rakennus).<ref name=Eduskunta />
| |||