Wikipedia

Ero sivun ”Kangasalan kirkko” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
kuvia lisätty
lähteitä lisätty ja tekstin laajamittaista korjaamista
Rivi 10:
|suunnittelija =
|materiaali = kivi
|istumapaikat = 800<ref name="Seurakunta"> {{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Kangasalan kirkko | Osoite = http://www.kangasalanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot-ja-kappelit/kangasalan-kirkko | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Kangasalan seurakunta | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{fi}}}}</ref>
|istumapaikat = 900
|tyylisuunta =
|avoinna =
Rivi 20:
[[Kuva:sh_kangasala.jpg|thumb|right|230px|Kangasalan kirkko, sankarihaudat]]
 
'''Kangasalan kirkko''' on 1760-luvulla rakennettu kivikirkko. Kirkko, joka on [[Antti Piimänen|Antti Piimäsen]] rakentama Ruotsin yli-intendentinviraston laatiman suunnitelman pohjalta, sijaitsee [[Kangasala|Kangasalan]] keskustassa Kirkkoharjun kupeessa. Kirkko otettiin käyttöön ilman tornia 1767, mutta lopullisesti kirkko torneineen valmistui syksyllä 1776. Kirkon torni kaatui vuonna 1782 ja uusi torni valmistui syksyllä 1800. Kirkossa on nykyään [[Kangasalan urkurakentamo]] Oy:n 1988 rakentamat 34-äänikertaiset [[urut]] kolmella sormiolla. Persoonallisena yksityiskohtana kirkon katto muodostuu sadoista raameissa olevista tähdistä. Kirkon vasemman takasivustan seinään on muurattu kivi, joka legendan mukaan on toiminut [[Kuussalon Kaarina]]n mestausalustana.<ref name="Aamulehti"/> Veripisarat [[Kangasalan vaakuna]]ssa symboloivat tätä tapahtumaa.
 
Kangasalan kirkko on suosittu vihkikirkko ja kesäaikana se on [[tiekirkko]]na. Kirkossa pidetään jumalanpalvelus joka sunnuntai klo&nbsp;10.<ref name="Seurakunta"/>
 
== Kirkon historia ==
Kangasalan seurakunta erosi Pirkkalan seurakunnasta 1300-luvun puolivälin jälkeen omaksi seurakunnakseen.<ref name="Aamulehti"> {{Verkkoviite | Tekijä = Kati Kalliosaari | Nimeke = Kangasalan kirkko täyttää 250 vuotta – Kirkon seinään on muurattu mystinen verikivi | Osoite = https://www.aamulehti.fi/uutiset/kangasalan-kirkko-tayttaa-250-vuotta-kirkon-seinaan-on-muurattu-mystinen-verikivi-200410926/ | Selite = | Ajankohta = 26.9.2017 | Julkaisija = Aamulehti | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{fi}}}}</ref> Vuonna 1366 Kangasalalla mainitaan ensimmäisen kerran olevan oma kirkkoherra.<ref name="Biografiakeskus"> {{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Kangasala | Osoite = https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/seurakunta/5026 | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Biografiakeskus | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{fi}}}}</ref> Vuonna 1403 asiakirja mainitsee Rötker Paavalinpoika Trastinin Kangasalan kirkkoherrana. Kangasalan on täytynyt olla jo keskiajalla merkittävä seurakunta, sillä vuonna 1409 Kangasalan kirkkoherra siirtyi [[Turun tuomiokirkko|Turun tuomiokirkon]] papiksi ja myöhemmin tuomiorovastiksi.<ref name="Aamulehti"/>
 
Kangasalan ensimmäinen puukirkko rakennettiin 1300-luvulla [[Liuksialan kartano]]n maille. Puukirkon paikalla oli aiemmin ollut muinainen kulttipaikka.<ref name="Aamulehti"/>
{{Viitteetön}}
 
Kangasalan seurakunnan alueella on nykyisin neljä kirkkoa: Kangasalla, [[Sahalahden kirkko|Sahalahdella]], [[Kuhmalahden kirkko|Kuhmalahdella]] ja [[Vehkajärven kirkko|Vehkajärvellä]]. Kangasalan nykyinen kivikirkko on kolmas (tunnettu) kirkko Kangasalla.<ref name="Aamulehti/> Ensimmäinen sijaitsi Liuksialassa, mistä se siirrettiin 16001640-luvun puolivälissäluvulla suunnilleenlähelle nykyisen kirkon paikallepaikkaa. Perimätiedon mukaan yhtenä syynä siirtoon oli se, että väki talloi pellot kulkiessaan kirkkoon. Nykyisin Liuksialan kirkon paikalla on vuonna 1932 valmistunut, Liuksialan kartanon silloisen isännän [[Jalmari Meurman|Jalmari Meurmanin]] rakennuttama Liuksialan kappeli. Toinen, Herttualan kirkko, rakennettiin 1650-luvulla ja sen rapistuessa ja jäädessä ahtaaksi päätettiin rakentaa tilalle uusi, kivinen kirkko.  Uuden kirkon rakentamisesta keskusteltiin jo 1730-luvulla, mutta rakentamistyöt saatiin alkuun vasta vuonna 1764. Rakennusmestarina toimi [[Anders Piimänen]] ja muurausmestarina Gust. Rosenberg. Kirkko vihittiin ilman tornia marraskuussa 1767 ja nimettiin prinssi Kustaan kirkoksi (Kustaa III oli Ruotsin hallitsijana vuosina 1771−1793). ▼
Kangasalan seurakunta erosi Pirkkalan seurakunnasta vuonna 1366 itsenäiseksi seurakunnaksi. Kangasalan varhaisin kirkollinen keskus sijaitsi 1600-luvulle asti [[Liuksialan kartano|Liuksialassa]]. Vanhin kirjallinen maininta Liuksialan kirkosta on vuodelta 1646, jolloin piispa [[Iisak Rothovius]] määräsi kirkon rakennettavaksi uudelleen. On kuitenkin hyvin mahdollista, että kirkko oli ainakin toinen samalla paikalla. Puukirkon vieressä on ollut satakuntalaiseen tapaan kivinen sakasti. Kirkon vanhaan ikään viittaa myös tieto, että paikka oli kirkon haltuun otettu vanha uhrilehto.
 
Alun perin kellotapuli sijaitsi kirkkoa vastapäätä Tapulinmäellä. Kellotorni valmistui lopulta kirkon yhteyteen syksyllä 1776. Rakennusjälki ei kuitenkaan ollut kauttaaltaan hyvää, ja vuoden 1780 piispantarkastuksessa tornissa todettiin repeämiä, jotka olisi pitänyt korjata kiireesti. Korjaustöiden aloittaminen kuitenkin kesti, ja torni kaatui toukokuussa 1782 vieden mukanaan myös osan kirkkomaan kiviaitaa. Uuden tornin rakentamisen suunnittelu saatiin alkuun vuonna 1785, mutta varsinaiset rakennustyöt aloitettiin kuitenkin vasta toukokuussa 1799. Rakennustöiden aloittamista olivat viivästyttäneet ilmeisesti katovuodet ja köyhyys. Uusi torni valmistui syksyllä 1800.<ref name="Museovirasto"/>▼
Kuhmalahden kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1640. Vuonna 1896 se siirrettiin osaksi Sahalahden emäseurakuntaa, ja vuonna 1901 Kuhmalahdesta muodostettiin itsenäinen seurakunta. Sahalahti oli keskiajalla Pälkäneen kappeliseurakunta ja vuosina 1581−2004 itsenäinen seurakunta. Vuoden 2005 alusta Sahalahti ja Kuhmalahti liitettiin Kangasalan seurakuntaan kappeliseurakunniksi. Sahalahden kappeliseurakunta lakkautettiin keväällä 2016.
 
▲Kangasalan seurakunnan alueella on nykyisin neljä kirkkoa: Kangasalla, [[Sahalahden kirkko|Sahalahdella]], [[Kuhmalahden kirkko|Kuhmalahdella]] ja [[Vehkajärven kirkko|Vehkajärvellä]]. Kangasalan nykyinen kivikirkko on kolmas (tunnettu) kirkko Kangasalla. Ensimmäinen sijaitsi Liuksialassa, mistä se siirrettiin 1600-luvun puolivälissä suunnilleen nykyisen kirkon paikalle. Perimätiedon mukaan yhtenä syynä siirtoon oli se, että väki talloi pellot kulkiessaan kirkkoon. Nykyisin Liuksialan kirkon paikalla on vuonna 1932 valmistunut, Liuksialan kartanon silloisen isännän [[Jalmari Meurman|Jalmari Meurmanin]] rakennuttama Liuksialan kappeli. Toinen, Herttualan kirkko, rakennettiin 1650-luvulla ja sen rapistuessa ja jäädessä ahtaaksi päätettiin rakentaa tilalle uusi, kivinen kirkko.  Uuden kirkon rakentamisesta keskusteltiin jo 1730-luvulla, mutta rakentamistyöt saatiin alkuun vasta vuonna 1764. Rakennusmestarina toimi [[Anders Piimänen]] ja muurausmestarina Gust. Rosenberg. Kirkko vihittiin ilman tornia marraskuussa 1767 ja nimettiin prinssi Kustaan kirkoksi (Kustaa III oli Ruotsin hallitsijana vuosina 1771−1793).
 
▲Alun perin kellotapuli sijaitsi kirkkoa vastapäätä Tapulinmäellä. Kellotorni valmistui lopulta kirkon yhteyteen syksyllä 1776. Rakennusjälki ei kuitenkaan ollut kauttaaltaan hyvää, ja vuoden 1780 piispantarkastuksessa tornissa todettiin repeämiä, jotka olisi pitänyt korjata kiireesti. Korjaustöiden aloittaminen kuitenkin kesti, ja torni kaatui toukokuussa 1782 vieden mukanaan myös osan kirkkomaan kiviaitaa. Uuden tornin rakentamisen suunnittelu saatiin alkuun vuonna 1785, mutta varsinaiset rakennustyöt aloitettiin kuitenkin vasta toukokuussa 1799. Rakennustöiden aloittamista olivat viivästyttäneet ilmeisesti katovuodet ja köyhyys. Uusi torni valmistui syksyllä 1800.
 
Tornissa on kolme kelloa. Kaksi kelloista ovat 1700-luvulta: isommassa kellossa on vuosiluku 1777 ja pienemmässä 1787. Alun perin kelloja soitettiin Tapulinmäen tornista, mutta vuodesta 1800 asti kellot ovat olleet paikoillaan nykyisessä tornissa. Kolmannen kellon lahjoitti kirjailija [[Jalmari Finne]] seurakunnalle vuonna 1934. Nykyisin kellojen soitto on automatisoitu. 1600-luvulla saadut kirkonkellot on perimätiedon mukaan upotettu [[Isoviha|isonvihan]] aikana nykyisen Ukkijärven pohjaan. Tarinoiden mukaan järveen upotettujen kellojen soittoa saattaa joskus yhä kuulla. Kellotornin huippu on ollut valaistu 1970-luvulta lähtien. Se muistuttaa siitä, että kirkko on kuin palava kynttilä, joka pimeälläkin osoittaa kohti taivasta.
 
=== Korjaustyöt vuonna 1839 ===
{{Lähteetön}}
 
Kirkkoa korjattiin muun muassa vuonna 1839. Silloin uusittiin ikkunoita, lattia tasoitettiin ja korotettiin, ja vanhojen lankkujen päälle vaihdettiin pontatut lankut. Kirjalaudat ja lehterit korjattiin sekä penkit uusittiin. Alttarista tehtiin puoliympyrän muotoinen. Myös kirkon väritystä uusittiin. Ovista tuli mustat ja ikkunanpuitteista siniset. Seinät valkaistiin liimavärillä. Katto maalattiin vaaleansiniseksi, ja sinne tänne maalattiin enkelin kuvia. Vuonna 1823 kirkkoon oli saatu myös uusi alttaritaulu, joka esittää Jeesusta rukoilemassa Getsemanessa. Alttarikokonaisuus on tältä ajalta.
 
Rivi 70 ⟶ 67:
 
[[Tiedosto:Kangasalan kirkko sisältä 1.JPG|thumb|left|300px|Kirkon sisätilaa]]
Tällä hetkellä kirkko on sisältä osin 1980-luvun lopun remontin asussa ja osin kesällä 2017 tehdyn remontin asussa. Kirkossa on säilynyt esineistöä myös edellisistä kirkoista. Alttariseinälle ja sen molemmille puolille sijoitetuton puisetsijoitettu pyhimysveistoksetkeskiaikaisia ovatpyhimysveistoksia.<ref Liuksialanname="Museovirasto"> kirkosta{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Kulttuuriympäristön palveluikkuna | Osoite = https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/rapea/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=200563 | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{fi}}}}</ref> Veistokset on ajoitettu 1400-luvulle. Saarnatuolin vieressä on Pyhä Henrik, vastapäätä apostoli Johannes ja alttarin vieressä sureva Neitsyt Maria. Erityisesti Neitsyt Mariaa esittävässä veistoksessa on vielä näkyvillä jäänteitä patsaan värityksestä.
 
Kesällä 2017 tehdyssä remontissa otettiin alttari irti seinästä. Uusi alttari otettiin käyttöön Kangasalan kirkon 250-vuotis- ja Kangasalan seurakunnan 650-vuotisjuhlamessussa Kangasalan kirkossa 29.10.2017 piispa Matti Revon johdolla.
Rivi 76 ⟶ 73:
Puinen saarnatuoli on alun perin lahjoitettu Kangasalan toiseen kirkkoon eli Herttualan kirkkoon vuonna 1661. Sen lahjoitti Wääksyn kartanon isäntä Gustav Ille. Saarnatuolin kaidetta kiertää yhdeksän puuhahmoa, joiden on tulkittu esittävän apostoleja. Baldakiinin päällä on pelikaani, joka kristillisessä symboliikassa kuvaa Kristusta. Baldakiinin sisäpuolelle on kuvattuna aurinko ja lisäksi saarnatuolista löytyy enkelihahmoja. Saarnatuolia kannattelee Pyhä Kristoforos eli ”Kristuksen kantaja”.  Saarnatuolia kunnostettiin vuoden 1896 remontin yhteydessä.
 
Nykyinen alttaritaulu on vuodelta 1823. Ruotsalaisen majuri Johan J. Tavastjärnan maalaama taulu kuvaa Jeesusta rukoilemassa Getsemanen puutarhassa.<ref name="Museovirasto"/> Taustalla näkyy myös nukkuvia opetuslapsia.
 
Sivulaivassa on säilytetty myös vanha alttaritaulu, joka on ajoitettu joko 1750- tai 1770-luvulle. Taulun alaosassa kuvataan Jeesuksen syntymää ja yläosassa Taivaaseen astumista. Taulu on todennäköisesti Pommerin sodasta palanneiden sotilaiden lahjoitus vuodelta 1757. Toinen vaihtoehto liittyen alkuperään on, että Porin rykmentin sotilaat ovat maalauttaneet sen vuonna 1771. Taulussa lukee ruotsiksi ”Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle.”, Apt.1:11 mukaan. Maalauksessa on kuvattuna Jeesus-lapsi, Neitsyt Maria, paimenet ja itämaan tietäjät sekä enkeleitä. Maria on puettu 1700-luvun muodin mukaisesti ja hänellä on muun muassa kaulassaan helminauha. Taustalle on hahmoteltu kaupungin siluetti. Sivulaivassa vanhojen urkujen oikealla puolella ovat muotokuvat Kaarina Maununtyttärestä ja hänen tyttärestään Sigrid Vasasta. Maalausten alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Ne on lahjoittanut vuonna 1854 kuollut turkulainen kamreeri Johan Fredrik Heldt. Kaarina Maununtytär, Ruotsin kuningas Eerik XIV:n puoliso, asui Kangasalla Liuksialan kartanossa vuosina 1577−1612.
Rivi 98 ⟶ 95:
== Kangasalan vanha hautausmaa ==
 
Nykyinen kivikirkko valmistui 1767, mutta kirkon ympärillä oleva hautausmaa on otettu käyttöön jo vuonna 1650.<ref name="Hautausmaa"> {{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Vanha hautausmaa | Osoite = http://www.kangasalanseurakunta.fi/hautausmaat/hautausmaat/vanha-hautausmaa | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Kangasalan seurakunta | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{fi}}}}</ref> Hautausmaan pinta-ala on noin 1,2 hehtaaria. Vanhan hautausmaan lisäksi Kangasalla on lisäksi kaksi muuta hautausmaata, 1900-luvun alussa perustettu Läntinen hautausmaa keskustassa ja 1930-luvulla perustettu Itäinen eli Huutijärven hautausmaa.<ref name="Hautausmaa2"> {{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Itäinen hautausmaa | Osoite = http://www.kangasalanseurakunta.fi/hautausmaat/itainen-hautausmaa | Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = Kangasalan seurakunta | Viitattu = 15.12.2017 | Kieli = {{fi}}}}</ref>
{{Viitteetön}}
 
Nykyinen kivikirkko valmistui 1767, mutta kirkon itäpuolelle ja sen ympärille on haudattu vainajia yli sata vuotta tämän jälkeenkin. Vanhan hautausmaan vanhimmat hautakivet ovat 1700-luvun lopulta. Vanhan hautausmaan lisäksi Kangasalla on lisäksi kaksi muuta hautausmaata, 1900-luvun alussa perustettu Läntinen hautausmaa keskustassa ja 1930-luvulla perustettu Itäinen eli Huutijärven hautausmaa.
 
Vanhalla hautausmaalla on Finnen sukuhauta. Jalmari Finne oli Kangasalla syntynyt kirjailija, suomentaja, teatterinjohtaja sekä suku- ja asutushistorioitsija. Finne halusi hautamuistomerkillä kunnioittaa äitinsä Wilhelmina Finnen muistoa. Jalmari Finne on lahjoittanut Kangasalan seurakunnalle ehtoollisastiaston, messukasukan, kastemaljan, kirkonkellon sekä muistokiven  ”Heille, jotka ovat unohdetut”.
Rivi 170 ⟶ 165:
* Jäntti, Juha: Liuksialan kappeli vaalii vuosisatojen perinnettä. ''Kotikirkko. Kangasalan seurakunnan juhlaliite'' 5/2017, 4−5.
* Ojanen, Eeva: ''Kuhmalahden seurakunnan historia''. Kuhmalahden seurakunta, Kuhmalahti 1992.
 
==Viitteet==
{{Viitteet}}
 
==Aiheesta muualla==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kangasalan_kirkko”