Wikipedia

Ero sivun ”Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 143.51.117.60 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 88.193.146.168 tekemään versioon.
Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 170 muokkausta
p typofix
Rivi 53:
[[Kuva:AtomicEffects-Hiroshima.jpg|thumb|left|280px|Hiroshima atomipommin jäljiltä.]]
[[Kuva:Abombdamage1945.svg|thumb|left|280px|Pommin tuhoympyrät. Complete täydellinen, Severe paha, Moderate kohtalainen, Light vähäinen tuho. Hiroshiman 5 PSI tuhoympyrä, jossa 50% kuolee, oli 1,67 km etäisyydellä. Tämä vastaa täydellistä tuhoa. Ihmiset selvisivät yleensä hengissä 3,2 km päässä. ]]
 
 
Yleisesti ottaen pommi teki tulella ja paineaallolla pahaa tuhoa noin 2-2,5 km säteellä<ref>Hamai 2015, s. 1</ref>.
Rivi 62 ⟶ 61:
Pommin räjähdyspaikan kohdalla maanpinnassa lämpötila oli noin 3&nbsp;000–4&nbsp;000 tai 5&nbsp;000–6&nbsp;000 celsiusastetta, mikä sulatti raudan. Lähellä räjähdyksen maanpintakeskustaa ihmisistä jäi vain varjokuvia asfalttiin noin 500 metriin asti, kun ruumis höyrystyi ja luut jäivät jäljelle.{{Lähde|Jos ruumis höyrystyy, luita ei jää jäljelle}} Yhden kilometrin päässä vallitsi seitsemän kertaa mustan paperin polttamiseen tarvittava lämpötila. Noin yhden kilometrin säteellä suojaamattomat ihmiset paloivat kolmannen asteen palovammoihin, jotka tappoivat heidät viikossa. Palovammat tappoivat käytännöllisesti kaikki suojattomat noin 2 km säteellä.<ref name="YK_1983_78">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 78</ref> 1,2 kilometrin säteellä ihmisten sisäelimet paloivat suorasta lämpöaallosta.
 
Varjovaikutukset olivat tavallisia, tummat kuviot paloivat puhki ja kasvojen toinen puoli saattoi palaa. Laajalla alueella tapahtui hiiltymistä tyypillisesti tulipalloon päin olevilla paljailla pinnoilla, sillä räjähdysenergia vapautui lyhyessä ajassa. Vielä 2,9–3,2 kilometrin päässä puhelinpylväät hiiltyivät mutta tavallisempaa tämä oli 1,65–2,4 kilometrin päässä. Puiden lehdet muuttuivat ruskeiksi vielä 2,4 kilometrin päässä. Iho paloi vielä 3,5–4 kilometrin päässä. Tyypillinen paloetäisyys oli 2,3 kilometriä. Tulipallon läpimitta oli lopulta yksi kilometri. phelinpylväät hiiltyivät 240 asteessa noin 4 km päässä<ref name="Hershey_2005_120">Hershey 2005, s 120</ref>.▼
Varjovaikutukset olivat tavallisia, tummat kuviot paloivat puhki ja kasvojen toinen puoli saattoi palaa.
▲Laajalla alueella tapahtui hiiltymistä tyypillisesti tulipalloon päin olevilla paljailla pinnoilla, sillä räjähdysenergia vapautui lyhyessä ajassa. Vielä 2,9–3,2 kilometrin päässä puhelinpylväät hiiltyivät mutta tavallisempaa tämä oli 1,65–2,4 kilometrin päässä. Puiden lehdet muuttuivat ruskeiksi vielä 2,4 kilometrin päässä. Iho paloi vielä 3,5–4 kilometrin päässä. Tyypillinen paloetäisyys oli 2,3 kilometriä. Tulipallon läpimitta oli lopulta yksi kilometri. phelinpylväät hiiltyivät 240 asteessa noin 4 km päässä<ref name="Hershey_2005_120">Hershey 2005, s 120</ref>.
 
[[Kuva:Hiroshima - Extend Of Fire & Limits Of Blast Damage.jpg|thumb|290px|Hiroshiman pommin vaikutukset kartalla. Punaisella merkitty alue kuvaa tulipalojen laajuutta.]]
 
Laajeneva tulipallo käynnisti paineaallon. Shiman sairaalan kivipylväät upposivat paineen voimasta maahan. Paine räjähdyksen alla oli 4,5–6,7 tonnia/m&sup2;. Betonirakennukset tuhoutuivat noin 500 metrin päässä ja tiilirakennukset vielä 1,5 kilometrin päässä<ref name="Hamai_2015_1">Hamai 2015, s 1</ref>.
Tuho oli täydellistä 750 metrin säteellä, kaikki rakennukset tuhoutuivat kokonaan. Pahoja tuhoja oli 1,5 kilometriin asti, ja siitä kahteen kilometriin saakka kohtalaista. 1.8-2 km päässä rakennusvauriot olivat vakavia. Kolmen kilometrin päässä tuho oli osittaista. Mutta puurekennuksia ei pystytty täällä jälkikäteen korjaamaan. Paineaalto eteni 3 km päähän alle 6 sekunnissa<ref name="YK_1983_79">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 79</ref>. Paineaallon jälkeen tuli ulospäin puhaltava tuuli, jonka voima 1,5 km pääsäs oli 90 m/s. Tuuli kuljetti avomaalla ihmisiä, ja ihmisiin pirstaleita, jotka vammauttivat ja tappoivat<ref name="YK_1983_79"/>. Paineaalto ja tuuli sortivat rakennuksia. Niinpä paine tappoi lähes kaikki noin 1,5 km säteellä<ref name="YK_1983_80">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 80</ref>.
Paineaalto ja tuuli sortivat rakennuksia. Niinpä paine tappoi lähes kaikki noin 1,5 km säteellä<ref name="YK_1983_80">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s 80</ref>.
 
Paineaalto ja tuuli kaatoivat rakennuksia vielä 3,5 kilometrin päässä. Tällä etäisyydellä puurakennukset olivat myöhemmin korjatatvissa. Ilmassa lenteli tuulen mukana tappavan tehokkaasti esineitä. Ikkunoita särkyi ja seiniä halkeili 12 kilometriin asti. Sienipilvi, joka nousi 13 kilometrin korkeuteen, näkyi jopa 600 kilometrin päähän.
Rivi 75 ⟶ 72:
Lentokoneesta katsoen kaupunki näytti pyörteiseltä ja pölyn seasta välähti liekkejä. Pölykerroksen halkaisija oli yli viisi kilometriä. Pommin synnyttävästä pilvestä satoi maahan mustaa, radioaktiivista, tappavaa sadetta. Pommin ylöspäin nouseva tulipallo synnytti pian räjähdyksen keskipisteeseen päin puhaltavan tuulen, joka kiskoi puita juurineen.
 
Pommin tuhoa lisäsi [[tulimyrsky]]. Se syntyi, kun suuri määrä paineaallon rikkomia puutaloja syttyi tuleen noin 20 minuutin kuluttua pommin räjähdyksestä. Osin tulipalot syttyi pommin lämmöstä, osin paineaallon rikkomista liesistä jne.
 
Näin kävi monissa palopommituksissakin: kohoava kuuma ilma sai aikaan sen, että paloalueelle syntyi [[tulimyrsky]], joka levitti tulta laajemmalle kuin alun perin olikaan. Näin tapahtui muun muassa Hampurissa sotatoimi Gomorran yhteydessä. Hiroshiman tulimyrsky kesti noin kaksi vuorokautta.
Rivi 86 ⟶ 83:
 
Noin 0,8 kilometrin päässä suurin osa säteilyn uhreista kuoli kuukauden kuluessa. 90 prosenttia ihmisistä noin kilometrin päässä räjähdyksen maanpintakeskipisteestä kuoli. 1,3 kilometrin päässä ihmisistä kuoli kaksi kolmasosaa.
1,5 km päässä kuoli noin kolmasosa-puolet yliesti ottaen. Ulkona oli hyvin vaarallista olla vielä 2 km päässä. Avomaalla kuoli puolet vielä 2,25 km päässä, ja rakennuksissa puolet kuoli 800 metrin päässä. Betonirakennuksissa olevista puolet ei kuollut vielä 100-200 m päässä, vaikka ulkone ei kuoolut sillä etäiyydellä vain muutama prosentti.
2,0 km päässä kuoli noin 1/4-1/5. 2,5-5 km päässä oli shokkiaallon paine noin 0,75-2 PSI. Tällä alueella 3/4 selvisselvisi vammoitta, ja vain pari prosenttia kuoli<ref name="nukefix">[http://www.nukefix.org/weapon.html nukefix]</ref>.▼
2,25 km päässä, ja rakennuksissa puolet kuoli 800 metrin päässä. Betonirakennuksissa olevista puolet ei kuollut vielä 100-200 m päässä, vaikka ulkone ei kuoolut sillä etäiyydellä vain muutama prosentti.
▲2,0 km päässä kuoli noin 1/4-1/5. 2,5-5 km päässä oli shokkiaallon paine noin 0,75-2 PSI. Tällä alueella 3/4 selvis vammoitta, ja vain pari prosenttia kuoli<ref name="nukefix">[http://www.nukefix.org/weapon.html nukefix]</ref>.
Ihmiset selvisvät yleensä hengissä, jos etäisyys räjähdyspaikasta oli yli 3 km<ref>[http://glasstone.blogspot.fi/2010/04/review-of-1977-edition-of-glasstone-and.html ]</ref>. 3,5 km päässä kuolleisuus oli enää ulkona 1/200, eikä sisällä kuollut kukaan.
 
Rivi 95 ⟶ 91:
Heti sodan jälkeen Yhdysvallat pyrki muun muassa salaamaan radioaktiivisuuden aiheuttamaa säteilysairautta, muttei onnistunut tässä.
 
Ihmisiä kuoli eniten säteilyyn Hiroshimassa ja Nagasakissa noin viikossa, monia 3-4 viikon kuluessa täjähdyksestä. Mutta 2 kuukauden kuluttua suorat säteilykuolemat loppuivat. Kilpirauhassyöpä, harmaakaihi ja leukemia yleistyivät<ref>Bauer 1976, s. 213s 214-215</ref>.
suorat säteilykuolemat loppuivat. Kilpirauhassyöpä, harmaakaihi ja leukemia yleistyivät<ref>Bauer 1976, s. 213s 214-215</ref>.
 
Hiroshimassa oli räjähdyshetkellä noin 255200 asukasta, koska paljon ihmisä oli evakuoitu pois<ref name="Bauer_1976_210">Bauer 1976, s. 210</ref>.
Rivi 105 ⟶ 100:
 
Uhreista 20 % kuoli säteilyyn, 25 % palovammoihin ja noin puolet muihin vaikutuksiin<ref>johnn Hershey, like 2005, hiroshima, s. 119</ref>.
 
 
Vuoden loppuun mennessä oli kuollut 140&nbsp;000. Viiden vuoden kuluessa säteilysairauksiin ja muihin jälkivaikutuksiin oli kuollut yhteensä 200&nbsp;000–250&nbsp;000. Kaupungissa oli kaikkiaan noin 350&nbsp;000 asukasta, vaikkakin heti räjähdyksen jälkeen väkimäärä huomattavasti pienentyikin.
Rivi 111 ⟶ 105:
Hiroshimassa kuoli heti 70000 ja 80000 haavoittui. 1 km säteellä kuoli väestöstä 95%. Joulukuuhun menessä pommi oli tappanut jälkivaikutuksillaan 130000-150000, ja vuoteen 1950 mennesä 200000. Yhteensä pommi vaikutti 310000-320000 ihmiseen<ref name="YK_1983_85">Kokonaistutkimus ydinaseista 1983, s. 85 s 85</ref>.
 
Nagasakissa kuoli heti 40000, haavoittui 20000. Joulukuuhin 1945 mennessä Nagaskin pommi tappoi yhteensä 60000-80000 ja vuoteen 1950 mennessä 100000. Täällä pommi vaikutti 270000-280000 ihmiseen<ref name="YK_1983_79"/>.
Täällä pommi vaikutti 270000-280000 ihmiseen<ref name="YK_1983_79"/>.
 
== Nagasakin atomipommitus ==
Rivi 134 ⟶ 127:
[[Kuva:The_patient's_skin_is_burned_in_a_pattern_corresponding_to_the_dark_portions_of_a_kimono_-_NARA_-_519686.jpg|thumb|220px|Kimonon tummemmat kuviot ovat palaneet ihoon.]]
 
Kaupungin keskusta syttyi pommin kuumuuden takia tuleen. Pommin tuhoalueella henkiin jääneet muistuttivat [[palovamma|palovammojen]] takia kauhukertomusten hahmoja: iho paloi valtaville rakoille, nahkaa roikkui ja uhreilla oli valtava jano. Paineaalto saattoi kuoria vaatteet pois<ref name="NHK_1983_8">Hiroshiman tuli, 1983, s. 8</ref>. Ihmiset huusivat ”vettä!” viimeisiksi sanoikseen. Elävillä oli valtavia tuskia palohaavojen ja paineaallon aiheuttamien vammojen takia<ref name="NHK_1983_8"/>. Monilta paineaalto kuori vaatteet pois. Joiltakin paloi päälaki mustaksi. Monien sukupuolta oli vammojen takia vaikea tunnistaa. Vammautuneilta saattoi puuttua leuka ja jotkut raahasivat paineaallon kuorimaa ihoa perässään. Paineaalto repi uhreilta ihon ja kuumuus puhkaisi silmät. Vaatteet paloivat kiinni ihoon. [[Kimono]]jen kuviot syöpyivät ruumiiseen.<ref>Thomas & Witts: s. 344</ref>. Tuli levisi puutaloissa räjähdysmäisen nopeasti. Romahtaneissa taloissa loukkuun jääneet ihmiset huusivat apua, kunnes tuli poltti heidät<ref name="Hamai_2015_29">Hamai 2015, s 29</ref>. Monet läntislläläntisillä alueilla juoksivat veteen helpotusta saadakseen, mutta hukkuivat. Kuolemaisillaan olevia ihmisiä makasi maassa. Kuolevissa kuhisi toukkia<ref name="NHK_1983_8"/>Elävät lapset huusivat kuolleiden äitiensä sylissä. Ruumiita oli joka puolella.▼
 
Kaupungin keskusta syttyi pommin kuumuuden takia tuleen.
▲Pommin tuhoalueella henkiin jääneet muistuttivat [[palovamma|palovammojen]] takia kauhukertomusten hahmoja: iho paloi valtaville rakoille, nahkaa roikkui ja uhreilla oli valtava jano. Paineaalto saattoi kuoria vaatteet pois<ref name="NHK_1983_8">Hiroshiman tuli, 1983, s. 8</ref>. Ihmiset huusivat ”vettä!” viimeisiksi sanoikseen. Elävillä oli valtavia tuskia palohaavojen ja paineaallon aiheuttamien vammojen takia<ref name="NHK_1983_8"/>. Monilta paineaalto kuori vaatteet pois. Joiltakin paloi päälaki mustaksi. Monien sukupuolta oli vammojen takia vaikea tunnistaa. Vammautuneilta saattoi puuttua leuka ja jotkut raahasivat paineaallon kuorimaa ihoa perässään. Paineaalto repi uhreilta ihon ja kuumuus puhkaisi silmät. Vaatteet paloivat kiinni ihoon. [[Kimono]]jen kuviot syöpyivät ruumiiseen.<ref>Thomas & Witts: s. 344</ref>. Tuli levisi puutaloissa räjähdysmäisen nopeasti. Romahtaneissa taloissa loukkuun jääneet ihmiset huusivat apua, kunnes tuli poltti heidät<ref name="Hamai_2015_29">Hamai 2015, s 29</ref>. Monet läntisllä alueilla juoksivat veteen helpotusta saadakseen, mutta hukkuivat. Kuolemaisillaan olevia ihmisiä makasi maassa. Kuolevissa kuhisi toukkia<ref name="NHK_1983_8"/>Elävät lapset huusivat kuolleiden äitiensä sylissä. Ruumiita oli joka puolella.
Ruumiit alkoivat pian mädätä ja löyhkätä, joten ruumiita polttohaudattiin röykkiöittäin useita päiviä.<ref>Hautamäki: s. 14-16</ref> Kuolleita kasattiin ja ruumiskasat sytytettiin tuleen öljyllä<ref name="NHK_1983_8"/>.
 
Rivi 156 ⟶ 147:
== Atomipommitusten jälkipuinti==
 
Hiroshiman ja Nagasakin pommit herättivät loputtoman keskustelun siitä, oliko aiheellista käyttää atomipommia japanilaisia kaupunkeja vastaan.
 
=== Japanin antautuminen===
 
Keväällä käydyn [[Iwo Jiman taistelu]]n jälkeen alkoivat Japanin tavanomaiset lentopommitukset olivat hyvin tuhoisia. Niissä käytetiiin palopommeja. [[Tokion pommitukset]] olivat luultavasti historian pahin pommitus. Ne olivat tietoista totaalista sotaa<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/haikailematon-pommitus-muutti-tokion-liekkimereksi |nimeke=Häikäilemätön pommitus muutti Tokion liekkimereksi|julkaisu=Historie fi|ajankohta=2016-11-18|viitattu=2017-09-22|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>. Palavien puutalojen tulimyrsky tappoi yli 100000 siviiliä. Jo vuodenvaihteessa oli selvää ettei Japani kestäisi sotaa kovin kauan <ref name="poulsen_1982_257"> Suuri maailmanhistoria, Sodasta toiseen 1914-1945, 1982, isbn 951-864-001-7, 951-864-000-9, Henning Poulsen, Leis Steffen Danielsen toim., suom Matti Hossa, s. 257</ref>. Japanin hallinnossa kilpailivat sotaa kannattavat "haukat" ja sitä vastustavat "kyyhkyt".
Jatkuvat tappiot veivät siihen, että rauhanpuolueen kannatus kasvoi keväästä lähtien <ref name="poulsen_1982_260"> Poulsen 1982, s. 260</ref> . Entinen pääministeri Konoe ehdotti keisarille rauhaa helmikuussa 1945. Tämä hylkäsi ajatuksen ehkä siksi, että uskoi Japanin voittoon. Pääministeri Suzuki jatkoi sotaa, mutta koetti myös etsiä tietä rauhalle. Maltilliset pelkäsivät haukkojen sotilaskaappausta.
Japani tunnusteli jo kesällä rauhaa, muttei halunnut antautua ehdoitta. Suzukin hallitus piti rauhaa yhtenä vaihtoehtona, muttei halunnut keisaria pois maan johdosta Toisaalta Japanin sotaministeri ja monet isänmaalliset kannattivat yhä viivytystaistelua. Se tulisi päättymään Japanin tappioon. Mutta silloin Japani ei antautuisi kunniattomalla tavalla. Liittoutuneet uhkasivat Potsdamissa Japania ja sen armeijaa tuholla, mutteivat maininneet atomipommia. Länsimaiden lehdistö vaati Hirohitoa vastuuseen. Toisaalta liittoutuniden hallitukset eivät suoraan vaatineet keisarikunnan lakkauttamista. Japanin täytyi antautua ehdoitta. koska Potsdamissa ei sanottu keisarin asemasta mitään, mutta vaadittiin ehdotonta antautumista, japani jatkoi sotaansa<ref name="Bauer_1976_217">Toinen maailmansota 6, Eddy Bauer, WSOY 1976, ISBN 951-0-05846-7, s. 217</ref>.▼
 
▲Jatkuvat tappiot veivät siihen, että rauhanpuolueen kannatus kasvoi keväästä lähtien <ref name="poulsen_1982_260"> Poulsen 1982, s. 260</ref>. Entinen pääministeri Konoe ehdotti keisarille rauhaa helmikuussa 1945. Tämä hylkäsi ajatuksen ehkä siksi, että uskoi Japanin voittoon. Pääministeri Suzuki jatkoi sotaa, mutta koetti myös etsiä tietä rauhalle. Maltilliset pelkäsivät haukkojen sotilaskaappausta. Japani tunnusteli jo kesällä rauhaa, muttei halunnut antautua ehdoitta. Suzukin hallitus piti rauhaa yhtenä vaihtoehtona, muttei halunnut keisaria pois maan johdosta. Toisaalta Japanin sotaministeri ja monet isänmaalliset kannattivat yhä viivytystaistelua. Se tulisi päättymään Japanin tappioon. Mutta silloin Japani ei antautuisi kunniattomalla tavalla. Liittoutuneet uhkasivat Potsdamissa Japania ja sen armeijaa tuholla, mutteivat maininneet atomipommia. Länsimaiden lehdistö vaati Hirohitoa vastuuseen. Toisaalta liittoutuniden hallitukset eivät suoraan vaatineet keisarikunnan lakkauttamista. Japanin täytyi antautua ehdoitta., koska Potsdamissa ei sanottu keisarin asemasta mitään, mutta vaadittiin ehdotonta antautumista, japaniJapani jatkoi sotaansa<ref name="Bauer_1976_217">Toinen maailmansota 6, Eddy Bauer, WSOY 1976, ISBN 951-0-05846-7, s. 217</ref>.
 
Japani ei suostunut antautumaan 27. heinäkuuta<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=Surrender of Japan|Julkaisu=Wikipedia|Ajankohta=2017-09-17|www=https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Surrender_of_Japan&oldid=801138932|Kieli=en}}</ref>. Keisari oli yhä viivytystaistelun kannalle. Hiroshiman pommin jälkeen Yhdysvaltain presidentti Truman uhkasi Japania ennen näkemättömän tuhoisalla atomisateella.
Hiroshiman pommin jälkeen Yhdysvaltain presidentti Truman uhkasi Japania ennen näkemättömän tuhoisalla atomisateella.
 
Saarrettua Japania uhkasi ruokapula. Pääministeri Suzuki Kantaro ehdotti aamulla 9. elokuuta rauhaa, kun Neuvostoliitto hyökkäsi. Jo aamupäivällä saapui uutinen Nagasakin pommituksesta. Kabinetti jakautui melko tasan sodan jatkajien ja antautumisen kannattajiin. Sodan jatkajat olisivat halunneet mm välttää Japanin miehityksen. Keisari päätti antautua päivänä, jos keisarin aseman ei kajottaisi<ref><nowiki>{{</nowiki>[https://en.wikipedia.org/wiki/Surrender_of_Japan#Negotiations]<nowiki>}}</nowiki></ref>. Itkevä keisari ilmoitti kabinetille, että huolimatta sotilaiden päättäväisyydestä sodan jatkaminejatkaminen aiheuttaisi satojen tuhansien ihmisten kuoleman. Ainoa mikä merkitsi keisarille, on kansan elämä. Sotaministeri Anami siirtyi rauhan puolelle. Tähän oli syynä vain se, että hänen oli toteltava keisaria. ▼
Saarrettua Japania uhkasi ruokapula.
▲Pääministeri Suzuki Kantaro ehdotti aamulla 9. elokuuta rauhaa, kun Neuvostoliitto hyökkäsi. Jo aamupäivällä saapui uutinen Nagasakin pommituksesta. Kabinetti jakautui melko tasan sodan jatkajien ja antautumisen kannattajiin. Sodan jatkajat olisivat halunneet mm välttää Japanin miehityksen. Keisari päätti antautua päivänä, jos keisarin aseman ei kajottaisi<ref><nowiki>{{</nowiki>[https://en.wikipedia.org/wiki/Surrender_of_Japan#Negotiations]<nowiki>}}</nowiki></ref>. Itkevä keisari ilmoitti kabinetille, että huolimatta sotilaiden päättäväisyydestä sodan jatkamine aiheuttaisi satojen tuhansien ihmisten kuoleman. Ainoa mikä merkitsi keisarille, on kansan elämä. Sotaministeri Anami siirtyi rauhan puolelle. Tähän oli syynä vain se, että hänen oli toteltava keisaria.
 
Mutta muutamat nuoret upseerit aloittivat majuri Hanatakan johdolla palatsikaappauksen. He meihittivät suurimman osan palatsia, mutteivat saaneet keisaria käsiinsä. He tappoivat yhteistyöstä kieltäytyneen henkivartiokaartin johtajan Morin. Kapinalliset etsivät tuloksetta keisarin antautumispuheen sisältävää äänilevyä. Sitä ei löytynyt<ref>{{Lehtiviite|Otsikko=Kyūjō incident|Julkaisu=Wikipedia|Ajankohta=2017-09-01|www=https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Ky%C5%ABj%C5%8D_incident&oldid=798352278|Kieli=en}}</ref>. Kapinallisten vastustajat myös sabotoivat antautumisen kumoavan radiolähetyksen. Kapinan johtajat tappoivat itsensä heitettyään ensin sotaa kannattavia lentolehtisiä<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/upseerien-kapina-oli-tuhota-japanin |nimeke=Upseerien kapina oli tuhota Japanin|julkaisu=Historie fi|ajankohta=2015-10-05|viitattu=2017-09-22|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>. Toisaalla kapinaupseerit yrittivät murhata rauhaan 14. elokuuta suostuneen pääministeri Suzukin. Myös muut kapinayritykset epäonnistuivat. <ref name="poulsen_1982_261"> Poulsen 1982, s. 261</ref> Tämäkin epäonnistui. Japani antautui 15. kesäkuutaelokuuta, sallien miehityksen, muttei keisarin asemaan kajottu. Sotaministeri ja monet sotilasjohtajat tappoivat kunniattoman antautumisen takia itsensä.
 
=== Pommitusten puolesta ===
Rivi 179 ⟶ 167:
Trumanin perustelu atomipommin käytölle oli se, että Japani saataisiin antautumaan nopeasti. Näin pelastettaisiin monen amerikkalaissotilaan henki.
 
Arvion mukaan miljoona amerikkalaissotilasta ja 250 000 brittisotilasta kuolisi maihinnousussa. Japanilaiset olivat taistelleet sitkeästi Iwo Jiwassa ja Okinawassa, ja harvoin antautuivat. Upseerit mieluummin tappoivat itsensä kivuliaasti kuin antautuivat. Tämä johtui sotilasperinteestä, jonka mukaan antautuminen oli suuri häpeä ja sotilaan tuli taistella kuolemaansa asti. Myös pommiprojektissa mukana olleen Comptonin mukaan pommien käyttö lopetti nopeasti sodan, jolloin ihmishenkiä loppujen lopuksi säästyi. Esimerkksi sodan pitkittyminen ja Japanin merisaarto olisi saattanut tappaa 10 miljoonaa nälkään. Jotkut amerikkalaiset tukivat siviilien pommittamista, koska monet siviilit auttoivat Japanin armeijaa mm. tekemällä työtä sotatarviketehtaissa ja - pajoissa.▼
Arvion mukaan miljoona amerikkalaissotilasta ja 250000
▲brittisotilasta kuolisi maihinnousussa. Japanilaiset olivat taistelleet sitkeästi Iwo Jiwassa ja Okinawassa, ja harvoin antautuivat. Upseerit mieluummin tappoivat itsensä kivuliaasti kuin antautuivat. Tämä johtui sotilasperinteestä, jonka mukaan antautuminen oli suuri häpeä ja sotilaan tuli taistella kuolemaansa asti.
Myös pommiprojektissa mukana olleen Comptonin mukaan pommien käyttö lopetti nopeasti sodan, jolloin ihmishenkiä loppujen lopuksi säästyi. Esimerkksi sodan pitkittyminen ja
Japanin merisaarto olisi saattanut tappaa 10 miljoonaa nälkään.
Jotkut amerikkalaiset tukivat siviilien pommittamamista, koska monet siviilit auttoivat Japanin armeijaa mm. tekemällä työtä sotatarviketehtaissa ja - pajoissa.
 
Jälkikäteen pommituksia on puolusteltu Japanin omalla ydinaseohjelmalla, joka oli jo melko pitkällä, tosin kuin esimerkiksi Saksan ydinaseohjelma.
oli jo melko pitkällä, tosin kuin esimerkiksi Saksan ydinaseohjelma.
 
Erään näkemyksen mukaan pommit pudotettiin, koska haluttiin tutkia niiden vaikutusta. Armeija säästi Hiroshiman, Nagasakin, Kokuran ja Niigatan tavanomaisilta pommituksilta, kun atomipommi oli valmistumassa. Toisten mukaan pommeilla haluttiin antaa viesti Neuvostoliitolle, ettei se alkaisi sotia länttä vastaan.
Armeija säästi Hiroshiman, Nagasakin, Kokuran ja Niigatan tavanomaisilta pommituksilta, kun atomipommi
oli valmistumassa.
 
Toisten mukaan pommeilla haluttiin antaa viesti Neuvostoliitolle, ettei se alkaisi sotia länttä vastaan.
 
=== Pommituksia vastaan ===
 
Monet taas ovat olleet alusta lähtien sitä mieltä, että Japani olisi antautunut pian ilman pommeja {{lähde}}. Useat korkeat Yhdysvaltain sotilasjohtajat pitivät atomipommejaa jälkikäteen sotilaallisesti turhina.
Yhdysvaltain kenraali [[Dwight D. Eisenhower]] kertoi muistelmissaan vastustaneensa atomipommien pudotatmistapudottamista Japaniin.▼
Useat korkeat Yhdysvaltain sotilasjohtajat pitivät atomipommejaa jälkikäteen sotilaallisesti turhina.
Samoin sotilasarvoltaan korkein [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] puolella toiminut henkilö, kenraali [[Douglas MacArthur]], jolta ei ennen pommituksia kysytty mitään, sanoi jälkeenpäin, että pommitukset eivät olleet oikeutettuja sotilaallisin perustein {{lähde}}. Mutta MacArthur toisaalta kannatti maihinnousua Japaniin niin kuin Nimitzkin<ref name="Swanston_2013_370">Toinen maailmansota - historiallinen atlas, Alexander Swanston, readme.fi 2013, ISBN 978-952-220-702-9, s. 370</ref>. Näin totesivat myös laivaston amiraali [[William D. Leahy]], Tyynellämerellä Yhdysvaltain strategisia ilmavoimia komentanut kenraali [[Carl Spaatz]], prikaatinkomentaja kenraali [[Carter Clarke]] sekä muutamat muut korkea-arvoiset Yhdysvaltain sotilaskomentajat {{lähde}}.▼
▲Yhdysvaltain kenraali [[Dwight D. Eisenhower]] kertoi muistelmissaan vastustaneensa atomipommien pudotatmista Japaniin.
▲Samoin sotilasarvoltaan korkein [[Tyynimeri|Tyynenmeren]] puolella toiminut henkilö, kenraali [[Douglas MacArthur]], jolta ei ennen pommituksia kysytty mitään, sanoi jälkeenpäin, että pommitukset eivät olleet oikeutettuja sotilaallisin perustein {{lähde}}. Mutta MacArthur toisaalta kannatti maihinnousua Japaniin
niin kuin Nimitzkin<ref name="Swanston_2013_370">Toinen maailmansota - historiallinen atlas, Alexander Swanston, readme.fi 2013, ISBN 978-952-220-702-9, s. 370</ref>.
 
Jälkikäteen useat ovat tuominneet pommien käytön Japania vastaan, oli niillä sotilaallista merkitystä tai ei, moraalittomana siviilien murhaamisena. Joidenkin mielestä vaikka Hiroshimaa saattoikin pommittaa, Nagasakin pommitus oli tarpeetonta. ▼
Näin totesivat myös laivaston amiraali [[William D. Leahy]], Tyynellämerellä Yhdysvaltain strategisia ilmavoimia komentanut kenraali [[Carl Spaatz]], prikaatinkomentaja kenraali [[Carter Clarke]] sekä muutamat muut korkea-arvoiset Yhdysvaltain sotilaskomentajat {{lähde}} .
 
Jälkikäteen useat ovat tuominneet pommien käytön Japania vastaan, oli niillä
▲sotilaallista merkitystä tai ei, moraalittomana siviilien murhaamisena. Joidenkin mielestä vaikka Hiroshimaa saattoikin pommittaa, Nagasakin pommitus oli tarpeetonta.
 
Japanissa pommituksia pidetään suurena vääryytenä. Pommitusten selviytyjät ja heidän tukijansa ovat ehdottomasti sitä mieltä, ettei ydinaseiden käyttö ole koskaan oikeutettua. Japanilainen poliitikko Fumio Kyuma joutui 2007 eroamaan puolustusministerin paikalta lausuntonsa vuoksi, jossa hän sanoi Hiroshiman ja kotikaupunkinsa Nagasakin pommituksia ”väistämättömiksi” toisen maailmansodan lopettamiseksi.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://news.independent.co.uk/world/asia/article2730602.ece |Nimeke=Japanese minister resigns over Hiroshima comments|Julkaisija=Independent|Luettu=03.07.2007}}</ref>
 
=== Sodan jälkeen ===
Sodan jälkeen uudesta aseesta ja sen synnyttämistä vaikutuksista johtuvat, eli kaikki tiedot sekä uhrien haastattelut oudosta "atomirutosta" eli [[Säteilysairaus|säteilysairaudesta]] vaiennettiin niin tiukasti, että jopa termit ''Genbaku'' ja ''Genshi Bakudan'', jotka kuvaavat atomipommia japaniksi, olivat sensuroidut{{lähde}} . Ennen vuotta [[1952]] tuhoalueilta otettuja valokuvia ei saatu julkaista.<ref>Cramer: s. 57</ref>▼
 
Sodan jälkeen Yhdysvallat alkoi kehitellä atomipommia edelleen, atomipommien räjähdysvoiman lisäämiseksi ja painon pienentämiseksi. Haluttiin myös valmistaa räjähdysvoimaltaan pieniä [[taktinen ydinase|taktisisia ydinaseita]] esimerkiksi tykistön käyttöön. Vuonna 1946 suoritettiin [[OparationOperation Crossroads|kaksi ydinkoetta]] [[Bikinin atolli]]lla. Ydinkokeissa tutkittiin myös pommin vaikutuksia ympäristöön.▼
▲Sodan jälkeen uudesta aseesta ja sen synnyttämistä vaikutuksista johtuvat, eli kaikki tiedot sekä uhrien haastattelut oudosta "atomirutosta" eli [[Säteilysairaus|säteilysairaudesta]] vaiennettiin niin tiukasti, että jopa termit ''Genbaku'' ja ''Genshi Bakudan'', jotka kuvaavat atomipommia japaniksi, olivat sensuroidut{{lähde}} . Ennen vuotta [[1952]] tuhoalueilta otettuja valokuvia ei saatu julkaista.<ref>Cramer: s. 57</ref>
 
▲Sodan jälkeen Yhdysvallat alkoi kehitellä atomipommia edelleen, atomipommien räjähdysvoiman lisäämiseksi ja painon pienentämiseksi. Haluttiin myös valmistaa räjähdysvoimaltaan pieniä [[taktinen ydinase|taktisisia ydinaseita]] esimerkiksi tykistön käyttöön. Vuonna 1946 suoritettiin [[Oparation Crossroads|kaksi ydinkoetta]] [[Bikinin atolli]]lla. Ydinkokeissa tutkittiin myös pommin vaikutuksia ympäristöön.
 
== Kirjallisuutta ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = Herlin, Hans| Nimeke = Hiroshiman lentäjät| Vuosi = 1961| Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Gummerus| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Hersey, John | Nimeke = Hiroshima| Vuosi = 1947 | KappaleSelite = | SivuJulkaisupaikka = Helsinki | SeliteJulkaisija = Tammi| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Michihiko, Hachiya | Nimeke = Hiroshiman päiväkirja – Hiroshimalaisen lääkärin päiväkirja 6. elokuuta – 30. syyskuuta 1945| Vuosi = 1967 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | Viitattu = }}
Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = MichihikoNakazawa, HachiyaKeiji | Nimeke = Hiroshiman päiväkirjapoika| –Vuosi Hiroshimalaisen= lääkärin1985 päiväkirja| 6.Selite elokuuta= –| 30.Julkaisija syyskuuta= 1945Kustannus Jalava| VuosiTunniste = 1967| Kappalewww = | Sivuwww-teksti = | SeliteTiedostomuoto = | Viitattu = }}
Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Nakazawa, Keiji | Nimeke = Hiroshiman poika| Vuosi = 1985| Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kustannus Jalava| Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Zinn, Howard| Nimeke = Hiroshima – Hiljaisuuden muuri murtuu| Vuosi = 1996| Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Rauhankirjallisuuden edistämisseura| Tunniste = ISBN 951-9457-33-X | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = }}
*Morris, Edita: ''Hiroshiman kukat'', 1959
Rivi 232 ⟶ 203:
*{{kirjaviite|Tekijä=Cramer, Ben|Nimeke=Ydinaseiden hinta|Vuosi=2011|Julkaisija=Rauhankirjallisuuden Edistämisseura ry., Helsinki|Tunniste=ISBN 978-951-9457-43-7}}
*{{Lehtiviite | Tekijä = Cancel, Claus | Otsikko = Hiroshiman perikato| Julkaisu = Tieteen kuvalehti Historia| Ajankohta = 2015| Vuosikerta = | Numero = 12| Sivut = 32-41| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Bonnier publications oy| Selite= | Tunniste= ISSN 0806-5209| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 30.7.2015 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Shinso Hamai| Nimeke = Atomipommipormestari kuinka rakensimme Hiroshiman uudelleen| Vuosi =2015 | Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = | Suomentaja =Eila Salomaa | Tunniste = | Isbn = 978-952-264-452-7| www =www.intokustannus.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 4.9.2017 | Kieli = }}<
*{{Kirjaviite | Tekijä = YK| Nimeke =Kokonaistutkimus ydinaseista | Vuosi = 1983| Luku = | Sivu = | Selite = Strategian asiatietoa , julkaisusarja 3, numero 8, alkuteos YK:n pääsihteerin raportti a 35/392/12.9.1980| Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Sotatieteen laitos | Suomentaja = Martti Miekkavaara | Tunniste = | Isbn =951-25-0273-9 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.9.2017 | Kieli = suomi}}
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiroshiman_ja_Nagasakin_pommitukset”