Ero sivun ”Lotta Svärd” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 143.51.162.1 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 91.158.119.191 tekemään versioon. |
|||
Rivi 145:
<!-- lähde Pohls&Latva-Äijö alkaa -->Lottien toiminta oli Lotta Svärd -järjestön periaatteiden mukaisesti tiukan aseetonta. Joillakin lotilla saattoi olla mukanaan oma käsiase, mutta lottia jopa kotiutettiin mikäli selvisi että he olivat harjoitelleet aseenkäyttöä. Ainoan poikkeuksen muodostivat keväällä 1944 ilmatorjuntaan koulutetut valonheitinlotat, jotka saivat muun kurssituksen ohessa myös asekoulutusta ja kiväärit. Ilmatorjuntarykmentti 1:ssä 14. valonheitinpatterissa 149 lottaa hoiti 11 valonheitintä. Aseiden käyttöön ei missään vaiheessa tullut tarvetta.<ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 319-320, 377</ref>
<!-- lähde Sulama 1999 alkaa -->Ennen talvisotaa lotaksi hyväksymiseen vaadittiin kahden luotettavana pidetyn henkilön suositukset. Talvisodan aikana vaatimuksesta tingittiin ja lähes kaikki hakijat hyväksyttiin jäseniksi. Lotta Svärd -järjestö ja maltillinen vasemmisto antoivat yhteisen julistuksen vastakkainasettelujen päättymisestä, jolloin myös työväenliikkestä liittyi naisia lotiksi. Jatkosodan aikana uusia lottia otettiin sisään paljon ja heidät koulutettiin nopeasti konkreettisiin tehtäviin. Lottia ei ehditty kouluttamaan järjestön aatteellisen ja uskonnollisen hengen mukaisesti. Kun uudet lotat olivat vielä usein iältään nuoria, arvostelivat kokeneemmat lotat näitä aatteellisuuden ja uskonnollisuuden puutteesta. Tilanne kärjistyi sitä mukaa kun jatkosodan jatkuessa puute työvoimasta kasvoi. Kun lotiksi hakeutui myös työvelvollisuuskutsuntoja vältteleviä naisia, saattoivat kokeneemmat nimitellä uusia lottia ''leipälotiksi'' erotukseksi korkeamoraalisista oikeista lotista. Nimitystä käytettiin halventavassa mielessä myös sotien jälkeen. He söivät.<ref>Sulamaa 1999, s. 73-76, 196-197</ref>
<!-- lähde Pohls&Latva-Äijö 375-376 alkaa -->Sotien aikana vuosina 1939-1944 menehtyi Lotta Svärd –toiminnassa 291 lottaa. Suurin kuolinsyy olivat komennuksella saadut sairaudet, 140 lottaa eli lähes puolet kuolleista menehtyi sairauksiin. Joka neljäs menehtyneistä kaatui rintaman läheisyydessä (66 lottaa), 47 kuoli kotirintamalla ilmapommituksissa. Tapaturmaisesti kuoli 34 lottaa. Kolme lottaa katosi sotavuosien aikana ja yksi teki itsemurhan. Kokonaisuus huomioiden henkensä menettäneiden määrä oli vähäinen.<ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 375-376</ref> Jatkosodan kuluessa lottien tautikuolemien määrä kasvoi, ja varsinaisten sotavammojen osuus kuolinsyynä väheni. Tappiot jatkosodan aikana (228 lottaa) olivat talvisodan tappioihin (63 lottaa) verrattuina suhteellisesti pienemmät kun huomioidaan sotatoimialueella olleiden lottien määrä ja sodan kesto.<ref>Lukkarinen 1981, s. 164</ref> Komennuksella kuolleet lotat haudattiin kotipitäjiensä sankarihautoihin.<ref>Pohls ja Latva-Äijö 2009, s. 375-376</ref>
| |||