Ero sivun ”Volter Kilpi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+mallineet syntymäaika & ikä, syntymä- & kuolinaika, lähde tarkemmin ”8. osa 1984, osat 1–3 1981, isbn 8. osalle.” fix. |
|||
Rivi 40:
Valmistuttuaan 1900 filosofian kandidaatiksi [[Helsingin yliopisto]]sta Kilpi työskenteli ensin Helsingissä ja myöhemmin kirjastonhoitajana [[Turun yliopiston kirjasto]]ssa. Hänen kirjallista varhaistuotantoaan edustavat runoa ja proosaa yhdistelevät uusromanttiset teokset ''Bathseba'' (1900), ''Parsifal'' (1901) ja ''Antinous'' (1903). Niissä hän käsittelee muinaisuudesta, [[Myytti|myyteistä]] ja ''[[Raamattu|Raamatusta]]'' otettuja aiheita omalaatuisella, mystisromanttisella tyylillä ja rikkaalla, polveilevalla kielellä. Kilpi vaikutti nuoruudessaan myös kulttuurikriitikkona ja julkaisi teokset ''Kansallista itsetutkiskelua'' (1917) ja ''Tulevaisuuden edessä'' (1918), joissa on nähty äärikansallismielisiä ja jopa [[Fasismi|fasistisia]] sävyjä. Itsenäistymisen jälkeen Kilpi vaikeni kirjailijana viideksitoista vuodeksi.
Kilpi työskenteli vuosina 1921–1939 vastaperustetun [[Turun yliopisto]]n ensimmäisenä ylikirjastonhoitajana. Tänä aikana syntyi hänen ''Saaristosarjaksi'' kutsuttu kirjallinen päätyönsä, johon kuuluvat kaksiosainen romaani ''[[Alastalon salissa]]'' (1933), novellikokoelma ''[[Pitäjän pienempiä]]'' (1934) ja romaani ''[[Kirkolle]]'' (1937). Näissä teoksissa Kilpi palasi lapsuutensa Kustaviin ja sen asukkaisiin, joista keskiössä ovat merimiehet ja merikapteeni-isännät. ''Alastalon salissa'' kertoo pitäjän mahti-isäntien kokouksesta, jossa sovitaan yhteisen parkkilaivan rakentamisesta.<ref name="SKS"/> ''Pitäjän pienempien'' novelleissa pääosassa ovat nimen mukaisesti köyhempien ihmisten — etenkin merimiesten ja heidän leskiensä — elämänkohtalot, ja ''Kirkolle'' kuvaa kustavilaisten sunnuntaista kirkkomatkaa.
== Kirjallinen tyyli ==
| |||