Ero sivun ”Nero” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Hallituskausi: korj. Trajanuksesta
lisää toisesta kirjasta
Rivi 21:
 
== Elämäkerta ==
[[Kuva:Statue of Nero as a boy.jpg|thumb|left|upright|Nuori NeroLucius]]
Nero, syntymänimeltään Lucius Domitius Ahenobarbus, syntyi vuonna 37 enonsa keisari [[Caligula]]n hallituskaudella. Hänen isänsä oli [[Gnaeus Domitius Ahenobarbus (vuoden 32 konsuli)|Gnaeus Domitius Ahenobarbus]] ja äitinsä [[Julia Agrippina]]. Domitius oli vanhaa roomalaista senaattorisukua, ja Agrippina oli paitsi keisari Caligulan sisko, myös keisari [[Augustus|Augustuksen]] lapsenlapsenlapsi ja sankarillisen sotapäällikkö [[Germanicus|Germanicuksen]] tytär. NeronLuciuksen isä kuoli jo kolmen vuoden kuluttua Neronpojan syntymästä.<ref>Ojanaho 2009, s. 37–39.</ref>
 
NeroLucius kiinnostui jo pikkupoikana taiteesta, näytelmistä, kirjallisuudesta ja hevosurheilusta. Häntä opetti esimerkiksi filosofi [[Seneca nuorempi|Seneca]]. NerostaLuciuksesta tuli jo varhain taitava [[kithara]]-kielisoittimen soittaja, ja hän lausui mielellään [[Kreikkalainen tragedia|kreikkalaista tragediaa]] ja sepitti runoja. NeroHän rakasti [[Antiikin Kreikan kulttuuri|kreikkalaista kulttuuria]] ja olisi halunnut asuakin mieluiten [[Antiikin Kreikka|Kreikassa]], jossa järjestettiin urheilu- ja lausuntakilpailuja. Roomalaista väkivaltaviihdettä hän aina inhosi.<ref>Ojanaho 2009, s. 41–42.</ref>
 
NeronLuciuksen kunnianhimoinen äiti Agrippina halusi pojastaan keisarin. Hän nai setänsä [[Claudius|Claudiuksen]], jolloin NeroLucius adoptoitiin keisarilliseen perheeseen.<ref>Ojanaho Agrippina2009, taivuttelis. Claudiuksen nimeämään Neron seuraajakseen jopa oman poikansa edelle44.</ref> KunAdoption Claudiusyhteydessä kuolipojan vuonnanimeksi 54 ilmeisesti myrkylliseen sieniateriaan, Nero huudettiin keisariksi nimellätuli Nero Claudius Caesar Drusus Germanicus. Hän''Nero'' joutuion senvanha jälkeen[[Sabiinit|sabiininkielinen]] avioitumaansana, Claudiuksenjoka tyttärentarkoittaa Octavianvahvaa kanssaja urhoollista. ClaudiuksenClaudiusten poikasuvussa [[Britannicus]]sitä kuolioli pianennenkin hämärissäkäytetty olosuhteissalisänimenä.<ref>OjanahoKivimäki 2009& Tuomisto 2005, s. 44–4592.</ref>
 
Agrippina taivutteli Claudiuksen nimeämään Neron seuraajakseen jopa oman poikansa edelle. Kun Claudius kuoli vuonna 54 myrkylliseen sieniateriaan, Tacituksen mukaan Agrippinan myrkyttämään, Nero julistettiin 16-vuotiaana keisariksi nimellä Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus.<ref>Kivimäki & Tuomisto 2005, s. 92.</ref> Hän joutui sen jälkeen avioitumaan Claudiuksen tyttären Octavian kanssa. Claudiuksen poika [[Britannicus]] kuoli pian hämärissä olosuhteissa.<ref>Ojanaho 2009, s. 44–45.</ref>
 
[[Kuva:Nero Agrippina aureus 54.png|thumb|Nero yhdessä äitinsä Agrippinan kanssa kolikossa Neron ensimmäiseltä hallitusvuodelta 54]]
Rivi 39 ⟶ 41:
Alkuvuosinaan Nero oli myös suhteellisen humaani, sillä hän kieltäytyi allekirjoittamasta kuolemantuomioita ja kielsi [[Gladiaattori|gladiaattoritaistelujen]] päättymisen kuolemaan. Mistään Neron dramaattisista epäonnistumisista ei lähteissä kerrota, eikä [[korruptio]]stakaan ole merkkejä.<ref>Ojanaho 2009, s. 163.</ref>
 
Keisari [[Trajanus|Trajanuksen]] kerrotaan 300-luvulla kirjoitetussa lähteessä ylistäneen Neron viisivuotista ”kultakautta”, joskaan hän ei anna sille vuosilukuja. Tänä aikana Rooma kylpi Trajanuksen mukaan menestyksessä ja vauraudessa kyvykkään keisarinsa johtamana. Neron hallituskausi olikin rauhanomaisimpia Rooman historiassa. Valtakunnan kauppa ja talous kasvoivat, Rooma sai liitettyä itseensä uusia alueita ilman sotaa, ja [[Parthia]] ja Britannia rauhoitettiin. [[Rooman kirjallisuus]] koki Neron ansiosta renessanssin, ja myös [[Antiikin Rooman arkkitehtuuri|rakennustaiteessa ja arkkitehtuurissa]] koettiin huomattavaa edistystä. Nero rakennutti [[amfiteatteri]]n ja [[Roomalainen kylpylä|kylpylöitä]] sekä mahtavan palatsinsa [[Kultainen talo|Kultaisen talon]]. [[Rooman palo]]n jälkeiset rakennustyöt saivat kiitosta jopa muuten Neroon kriittisesti suhtautuvalta Tacitukselta.<ref>Ojanaho 2009, s. 158–161.</ref> Nero myös luopui kirjallisesta sensuurista, ja keisaria sai kritisoida hyvinkin härskisti ja ivallisesti. Kun herjaaja meni liian pitkälle, Neron kerrotaan kieltäneen tuomaria rankaisemasta häntä liian ankarasti.<ref>Kivimäki & Tuomisto 2005, s. 94.</ref>
 
Äitinsä murhan jälkeen vuonna 59 alkoi lähteiden mukaan Neron laskeutuminen tyranniaan. Tällöin juonittelut ja murhat lisääntyivät, Neron tarve esiintyä kiihtyi, Rooma paloi ja valtionkassa tyhjeni sen jälleenrakennukseen, muihin rakennusprojekteihin sekä viihteeseen. Lopulta oppositio nousi ja salaliittoja alkoi muodostua. Ylhäisö kääntyi Neroa vastaan, mihin keisari vastasi terrorilla ja lopulta kaatui vuonna 68.<ref>Ojanaho 2009, s. 161–164.</ref>
Rivi 52 ⟶ 54:
 
Neron kerrotaan olleen seksuaalisesti täysin hillitön. Hänellä oli seksisuhteita niin naisten kuin miestenkin kanssa, ja hänen väitettiin raiskanneen alamaisiaan, jopa [[Vestan neitsyet|Vestan neitsyeen]] ja nuoremman velipuolensa Britannicuksen. Hänellä kerrotaan myös olleen sukurutsainen suhde äitiinsä. Samansävyisiä tarinoita seksuaalisista hillittömyyksistä on kerrottu myös useimmista Neron edeltäjistä, aina [[Julius Caesar|Caesarista]] alkaen. Äärimmäisimpiä kuvauksia Neron perversioista ei nykyisin pidetä täysin luotettavina, ja monet esimerkiksi juoruhistorioitsija Suetinuksen kirjotuksista perustuvatkin huhupuheisiin, jollaisten tyypillinen tarkoitus oli loata huonoksi katsotun keisarin maine.<ref>Ojanaho 2009, s. 91–99.</ref>
 
Neron kerrotaan juoneen runsaasti. Äitinsä kuoleman jälkeen Nero otti tavakseen kierrellä kaveriporukassaan Rooman kapakoita, riehua ja tapella kaduilla humalassa ja varastella myymälöistä.<ref>Kivimäki & Tuomisto 2005, s. 95.</ref>
 
Nero oli jo lapsesta alkaen rakastunut kreikkalaiseen kulttuuriin. Keisariksi noustuaankin hän piti itseään ensisijaisesti taiteilijana ja käytti aikaansa kitharansa soittamiseen, laulamiseen, kreikkalaisten tragedioiden lukemiseen ja näyttelemiseen. Keisarin esiintyminen julkisesti teatterin näyttämöllä oli hyvin ongelmallista, sillä teatteri nähtiin rahvaan viihteenä, eikä näyttelijöitä arvostettu. Yläluokka oli kauhuissaan myös siitä, että keisari pakotti heitä esiintymään näyttämöllä. Aluksi Nero esiintyi vain yksityisissä tilaisuuksissa, mutta vuodesta 64 alkaen myös julkisesti. Nero myös perusti Roomaan kreikkalaisperäiset urheilu- ja teatterikisat nimeltä [[Neronia]]. Kreikan-matkallaan vuonna 66 Nero osallistui erilaisiin taide- ja hevoskisoihin, joissa hänet julistettiin aina voittajaksi. Palattuaan Roomaan hän toi mukanaan 1808 ensimmäistä palkintoa.<ref>Ojanaho 2009, s. 107–120.</ref>
 
== Ulkonäkö ==
Neron kerrotaan olleen vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, normaalipituinen, paksukaulainen, hoikkajalkainen, pömppömahainen sekä iholtaan laikukas ja pahanhajuinen. Hän kulki yleensä paljain jaloin ja pukeutui taiteilijalle sopivan vapaasti, pieni huivi kaulassaan ja yllään löysä kotitakin kaltainen [[tunika]], jossa ei ollut vyötä.<ref>Kivimäki & Tuomisto 2005, s. 95.</ref>
 
== Jälkimaine ==
Rivi 63 ⟶ 70:
 
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka | Nimeke=Rooman keisarit | Julkaisupaikka=Hämeenlinna | Julkaisija=Karisto | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-23-4546-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Ojanaho, Marianne | Nimeke=Keisari Nero: tyranni ja taiteilija | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 978-951-796-587-3}}
===Viitteet===
Rivi 70 ⟶ 78:
{{Commonscat}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Henrikson, Alf | Nimeke=Antiikin tarinoita | Selite=(Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 951-0-18515-9}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka | Nimeke=Rooman keisarit | Julkaisupaikka=Hämeenlinna | Julkaisija=Karisto | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-23-4546-3}}
 
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Nero