Harold Wilsonista tuli Ison-Britannian pääministeri lokakuussa 1964. Hän sai niukan vaalivoiton. Tämä mahdollistiantoi huonon lähtökohdan hänen uudistusohjelmalleen. Wilson järjesti uudet parlamenttivaalit puolitoista vuotta myöhemmin, jossajoissa hän sai 99 paikan enemmistön. Hän tehosti julkisuuskuvaansa käyttämällä kansanomaisesti piippua. Tästä tulikin hänen symbolinsa. Hän määräsi tuotteille 15 prosentin tuontimaksun. Tämä ei tietenkään lisännyt luottamusta [[EFTA]]:ssa. Hän otti lainaa amerikkalaisilta uudistaakseen Ison-Britannian teollisuutta. Vuosina 1966–1970 hän toteutti voimakkaan säästöohjelman. Marraskuun 18. päivänä 1967 Wilson devalvoi puntaa 14,3 prosentilla. Vaikutukset olivat hitaita. Maksutasealijäämä muuttui ylijäämäksi vuosien 1967–1970 välillä. Tämä kuitenkin mahdollisti jopa 15 prosentin palkankorotuksiapalkankorotukset. TämäSe toi tuloksia, ja hinnat pysyivät alhaalla. Työväenpuolueen ammattiyhdistyksen henkilöt vastustivat hänenWilsonin uudistuksiaanuudistuksia. Vuonna 1965 [[Rhodesia]] julistautui itsenäiseksi [[Ian Smith]]in johdolla. Wilson asetti maan boikottiin ja öljysaartoon. Iso-Britannia vähensi sotilaallista tukea ja läsnäoloaan Afrikassa ja Aasiassa. Wilson hävisi vuoden 1970 parlamenttivaaleissa konservatiivien ehdokkaalle [[Edward Heath]]ille. Vuoden 1974 vaaleissa työväenpuolue voitti ja Harold Wilson valittiin uudelleen pääministeriksi vuosiksi 1974–1976.
