Ero sivun ”Elvi Sinervo” versioiden välillä

[[File:ElviSinervo.jpg|thumb|right|250px|Elvi Sinervo 1960-luvulla.]]

'''Elvi Aulikki Sinervo-Ryömä''' ([[4. toukokuuta]] [[1912]] [[Helsinki]] – [[28. elokuuta]] [[1986]] Helsinki)<ref>[http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5591/ Kansallisbiografia.]</ref> oli suomalainen [[työväenluokka]]inen [[kirjailija]], [[runoilija]] ja [[suomentaja]].<ref>{{Kansallisbiografia | id=5591 | nimi=Sinervo, Elvi (1912–1986) | ajankohta=3.8.2016 | tekijä=Kalemaa, Kalevi | osa=9 | sivu=43–45 }}</ref> Hänen tuotteliain kautensa osui ajalle 1931–1956. 1950-luvulta alkaen Sinervo teki myös suomennoksia. Hän oli selkeän [[vasemmisto]]lainen ja toi vakaumuksensa ilmi myös teksteissään sekä toimi sotien jälkeen pitkään [[Suomen Kommunistinen Puolue|Suomen Kommunistisessa Puolueessa]] (SKP).

Sinervo kuului [[Vaasankatu|Helsingin Vaasankadulla]] kasvaneeseen perheeseen, jonka muita lapsia olivat kansanedustaja [[Sylvi-Kyllikki Kilpi]] ja kirjailija [[Aira Sinervo]]. Hänen vanhempansa olivat levyseppä Edvard Sinervo ja Alma Wallenius. Sinervo kävi Vaasan suomalaista tyttökoulua ja Tyttönormaalilyseon.<ref name= "kame">{{Kirjaviite | Nimeke = Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon.: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: | Luku=Elvi Sinervo| Tekijä = Toivo Pekkanen, ReinoToivo – Rauanheimo, Reino (toim.) | Sivut =435-444435–444|Vuosi = 1947| Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Porvoo}}</ref> Hän oli naimisissa lääkäri-kansanedustaja-päätoimittaja [[Mauri Ryömä]]n (1911–1958) kanssa. Vuonna 1933 solmittu liitto päättyi Ryömän kuolemaan liikenneonnettomuudessa. Suomentajat [[Ilkka Ryömä]] ja [[Liisa Ryömä]] ovat heidän lapsiaan. Sinervo kuului miehensä kanssa [[Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura]]n perustajiin ja toimi seuran varasihteerinä 1940. Kun valtiojohto katsoi seuran uhkaavan Suomen turvallisuutta, se kiellettiin ja sen johto pidätettiin. Sinervo tuomittiin heinäkuussa 1941 kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen [[valtiopetos|valtiopetoksen]] valmistelusta. Hän vapautui kesäkuussa 1944.<ref>Portin, Anja: Vanki nro 412/41. ''HS Kuukausiliite'' 9/2014, s. 56–63.</ref> SKP:n toimintamuotoihin pettynyt Sinervo erotettiin puolueesta marraskuussa 1959, mutta hän piti itseään tämän jälkeenkin kommunistina ja jatkoi toimintaansa [[Rauhanpuolustajat]] -järjestössä.<ref>Leppänen, Veli-Pekka Leppänen: ''Ohranasta oppositioon;: Kommunistit Helsingissä 1949–1951'', s. 751. KSL, Helsinki 1994.</ref>

Sinervolle myönnettiin [[Eino Leinon palkinto]] 1980 ja [[Mikael Agricola -palkinto]] 1973 [[Bertolt Brecht]]in näytelmän ''Teurastamojen Pyhä Johanna'' sekä [[Per Olov Enquist]]in romaanin ''Ihmeparantajan viides talvi'' suomennoksista.